The only obvious difference between the two: Finland is part of the Eurozone, meaning it can't print its own money. Sweden has no such risk.
Krugman linkkaili artikkeliin, josta yllä oleva on napattu. Tuo sitaatti jättää kuitenkin tarinan kesken. Miksi kyky printata omaa rahaa on jotenkin merkityksellinen? Mun mielestä Kantoos on tässä oikeassa. Kyse ei ole siitä, että rahaunionissa valtiot eivät voi rahoittaa alijäämiään rahaa painamalla vaan siitä, että rahaunionissa valtiot eivät voi palauttaa kilpailukykyään valuuttakurssimuutoksilla. Ja tässä mielessä sitaatti jää vähän mysteeriksi.
Ei kai Suomella ole tarvetta kohentaa kilpailukykyään? Ainakin euroalueella olemme huippuluokkaa. Mutta toisaalta jos koko euroalueen kilpailukyky on heikko niin ehkä Suomenkin kilpailukyky on heikko maailmanlaajuisessa katsannossa. Ja on vaikea kuvitella, miten kyse voisi olla siitä, että vientimailla menee heikosti. Varmaan Ruotsikin vie melko paljon Kreikkaan ja muualle euroalueelle.
Ehkä kyse ei ole mistään euroalueeseen liittyvistä kysymyksistä. Ehkä Ruotsi on ratkaissut ne kestävyysvajeongelmat, joiden kanssa Suomi painii. Voihan tämä toki liittyä eurokysymyksiin siten, että Ruotsi voi käyttää poliittiset paukut kansallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Mutta en ole kovin varma tästäkään. Yksi mahdollinen vastaus on myös se, että Suomen valtio on ratkaisujensa myötä heikentänyt tasettaan - mm. lainaamalla Kreikalle (tai rahastolle, joka lainaa rahaa eteenpäin Kreikalle) - ilman kasvunäkymien parantumista, jolloin tuloksena on default-riskin kasvaminen.
Ja yleinen kun-talous-kohenee-sijoittajat-lähtevät-takaisin-osakemarkkinoille-argumentti ei varmaan toimi tässä, kun talous ei tunnu kauheasti kohentuvan.
Mistä on kyse? Pertti Haaparanta sanoi suoraan, että hänen mielestään markkinat ovat yksinkertaisesti väärässä. Itse en luota itseeni niin paljoa, että uskaltaisin väittää noin. Ongelma nykytilanteessa on se, että vaikkapa valtionvelkakirjoihin liittyy niin monia asioita, joten niiden hintaliikkeiden tulkitseminen tuntuu teenlehtien lukemiselta ja tuon informaation käyttö politiikan tukena on melko vaikeaa. Jos kullakin osatekijällä olisi likvidit futuurimarkkinat, homma olisi helpompaa.
P.S. Tästä voi katsella noita korkoja. Myös koko kriisin kuva on mielenkiintoinen ja se, että korot nousivat voimakkaasti elokuusta 2010 huhtikuuhun 2011. Mitähän tuolloin spekuloitiin? Olisipa raskasta olla töissä rahoitusmarkkinoilla.
P.P.S. Ja jos tällaisia vielä pitäisi miettiä, kuten varmaan pitäisi, niin kyllä pää menisi rikki ja nopeasti. Ehkä mä jätän nää korkojen kattelut muille, heh.
3 kommenttia:
Musta tuo vastaus taseen heikentämisestä on ehkä se, ja vielä ennemmin se, että katsotaan että Suomi on sitoutunut tulonsiirtoihin vielä tulevaisuudessakin.
Mut en mä tiedä, Saksan lainahuutokauppaankin olen nähnyt ainakin viisi ihan kelpoa selitystä.
Mulla on mielessä tällasia selityksiä:
1. EKP on huonompi ku Ruotsin keskuspankki (RB). Jos natural rate laskee, niin EKP ei reagoi yhtä hyvin ku RB, eli mitä pahemmaks kriisi menee sitä enemmän huonompaa EKP:n politiikka on suhteessa RB:n politiikkaan.
2. Ruotissa on paremmat poliitikot
3. Ruotsissa on paremmat äänestäjät
4. Europäätöksenteko kahlitsee Suomen poliitikkoja. Ne ei voi tehdä niin hyvää talouspolitiikkaa kuin ruotsalaiset kollegat.
5. Suomi on köyhempi
6. Suomi on köyhtynyt enemmän taatessaan kriisimaiden velkoja.
7. Flight to safety arvopaperiluokkien sisällä. Jos haluu turvallisia kruunusijoituksia niin rahat on edelleen Ruotsin valtion velkakirjoissa. Jos haluu turvallisia eurosijoituksia, niin rahat on lähteny Suomesta Saksaan. (Tää on mun huonetoverin ajatus)
Mä ihmettelin kyllä kans sitä Haaparannan kommenttia. Tuli mieleen tää Feynman sitaatti:"The first principle is that you must not fool yourself, and you are the easiest person to fool."
Hyviä pointteja. Tuli vielä mieleen yks. Markkinathan reagoi aina uuteen informaation. Artturikin varmasti tiedät tän, niin noi sun pointit varmaan tulkitaan niin, että vaikkapa ruotsin äänestäjien paremmuudesta on tullut/tulee uutta tietoa.
Yks suuri kertomus tässä koko kriisissä vois olla se, että euroalueen talouspoliittinen järjestelmä on osoittautunut odotettua huonommaksi - ja näin on tapahtunut kerta toisensa jälkeen. Paljolti tää on ehkä sitä, että yleisöllä oli väärä käsitys EKP:n tappiofunktiosta. Jos miettii asiaa näin, odotusten kautta, tulee mentyä hommassa metatasolle. Ongelma ei ole niinkään se, että EKP:n tappiofunktio on mitä on, vaan se, että se ei ollut tiedossa, eikä ole täysin vieläkään. Jos ois tiedetty 2007 mitä EKP aikoo tehdä tiettyjen asioiden tapahtuessa, kriisi ois varmaan jo ohi.
Lähetä kommentti
Kommentti