Merkintöjä EKP:n lehdistötilaisuudesta

Kokouksesta ja lehdistötilaisuudesta tuli aika vähän mitään uutta, mutta se mitä tuli, oli ihan positiivista. Korko pysyi ennallaan ja julistettiin uusi kriisimaiden valtiolainojen osto-ohjelma, OMT (Outright Monetary Transactions), tai ehkä pikemminkin sen nimi ja tärkeimpiä toimintaperiaatteita.

Osto-ohjelman tärkeimmät ominaisuudet ovat:

1. EKP tulkitsee, että kriisimaiden korkopreemiossa on kaksi elementtiä: default-riski ja valuuttariski. Se katsoo, että sen tehtävänä on (osto-ohjelman avulla) torjua jälkimmäistä, mutta ei edellistä. Tässä jää hyvin paljon EKP:n harkinnan varaan.

2. Osto-ohjelmalla ei ole etukäteen asetettua kokorajaa. Tämä on hyvä. Ensinnäkin se toimii näin paremmin. Toiseksikin se osoittaa hyvää tavoitteisiin perustuvaa ajattelua  välineisiin keskittymisen sijaan.

3. Se on, kuten odotettua, täysin ehdollinen. Jotta EKP ryhtyisi ostamaan jonkin maan lainoja, tämän maan on ensin anottava apua ERVV:ltä tai myöhemmin EVM:ltä. Ei ole tietoa siitä, mitä tapahtuisi jos jokin prosessi uhkaisi heittää maan ulos valuuttaunionista eikä se siltikään haluaisi pyytää apua. Todennäköisesti päästäisiin jonkinlaiseen sopimukseen, jossain vaiheessa.

4. Uudessa osto-ohjelmassa EKP:llä ei ole senioriteettiasemaa suhteessa muihin valtionvelan omistajiin. Eli jos defaulttia tulee, niin EKP:n tasekin ottaa osumaa. Tämänkin tulkitsisin hyväksi, koska se auttaa palauttamaan jonkinlaista normaaliutta valtionvelkamarkkinoille. Ensisijaisuus on tärkeä kysymys, vaikka se (EVM:n suhteen) on Aamulehden mukaan "tyypillinen esimerkki suomalaisesta pilkunparittamisesta" joka ei ketään muuta kiinnosta.

Draghin alkupuheenvuoro oli sitä samaa mitä yleensäkin, eli heikosti menee mutta keskuspankin tavoitteen osalta kaikki menee niin kuin pitääkin. Tai no, kaikki ei mene, mutta se nyt ei ole keskuspankin vika. Lehdistötilaisuudessa oli enimmäkseen aika huonoja kysymyksiä.

Kaiken kaikkiaan on mielenkiintoista seurata EKP:n suhtautumista euroalueen institutionaaliseen tasapainoon. EKP:n johtohenkilöt puhuvat jatkuvasti tiivimmän integraation, pankkiunionin ja jopa eurokansallisen median puolesta. Lehdistötilaisuuksissakin saatetaan viitata tiiviimpään integraatioon. Mutta kun tulee puhe rahapolitiikan päätöksistä sinänsä, niin ollaan että "Eihän me nyt sitä, hintavakauttahan me vain.".

Question: Mr Draghi, I just wondered if I could ask you about what you see as the long-term implications for European Monetary Union (EMU) as a result of the steps that you have taken today? You wrote a week or so ago about the future structure of EMU – with these steps, are you in effect pushing governments in the direction that, in order to get relief from the ECB, they really have to push towards a more integrated European Union? 

Draghi: I think that would be a very ambitious objective. We are trying to do something which we believe is very important for the euro area and for price stability, which is to repair monetary policy transmission channels in the euro area. That is our job and we are trying to do it to the best of our ability. Whether this will have implications for the broader political destinies of the euro area is very much in the hands of our leaders and much less in the hands of central bankers.