Käteistä vastaan

EKP ja eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit valmistautuvat itse ja valmistavat yleisöä uuden eurosetelisarjan käyttöönottoon. Olisiko syytä antaa tämän setelisarjan olla viimeinen lajiaan?

Keskuspankin liikkeellelaskemasta käteisestä ei ole enää suuremmin hyötyä taloudelle ja sen toimijoille, mutta sen haitat ovat edelleen merkittävät. Aloitan haitoista.


Kaikki ovat varmaan kuulleet likviditeettiansasta, tarkemmin ja teknisemmin puhuen rahapolitiikan nollakorkorajoitteesta. Siinä ei ole kyse mistään muusta kuin käteisestä.




Vaikka rahapolitiikka ei suinkaan ole voimatonta "likviditeettiansassa", nollakorko on mörkö, joka sekoittaa monien fiksujenkin ihmisten päät ja näyttää vaikuttavan keskuspankkiirienkin toimintaan haitallisesti (ja totta puhuen rahapolitiikka oikeasti on vaikeampaa niissä oloissa). Nollakorkorajoitteessa on kaksi puolta: joskus keskuspankin ohjauskoron pitäisi olla negatiivinen, ja nykyjärjestelmässä se ei voi sitä olla. Käyn nämä kaksi puolta nyt läpi.


Mikään ei takaa, etteivätkö olosuhteet toisinaan vaatisi negatiivista ohjauskorkoa. Voidaan lisäksi hyvin argumentoida, että tuollaisia olosuhteita on historiassa ollut ja kyvyttömyys asettaa negatiivinen ohjauskorko on aiheuttanut suurta inhimillistä kärsimystä.

Sehän on selvää, että ohjauskoron taso sinänsä ei kerro mitään rahapolitiikasta. Zimbabwessa korot alkoivat nousta voimakkaasti 00-luvun loppupuolella, mutta ei siitä voida päätellä, että rahapolitiikka hypertiukkeni. Yksi yksinkertainen tapa hahmottaa rahapolitiikkaa on Taylor-sääntö, joka on lineaarinen relaatio ohjauskoron, inflaation ja tuotantokuilun (tai työllisyyden) välillä. Taylor-sääntöjä voidaan käyttää niin deskriptiivisesti (millaista politiikkaa on toteutettu), preskriptiivisesti (millaista politiikkaa pitäisi toteuttaa) ja ennustavasti (millaista politiikkaa keskuspankki tulee toteuttamaan). Jos siis estimoidaan Taylor-sääntö menneestä datasta, saadaan jonkinlainen kuva siitä, millaista keskuspankin rahapolitiikka on (tai on ollut ainakin aiemmin, mikä on yleensä aika hyvä estimaatti sille, mitä se on nyt). Ja jos tuotanto on tarpeeksi alamaissa ja inflaatio ei ole korkealla, kuten nyt kriisin aikoihin on ollut, Taylor-säännön mukaan ohjauskorkojen pitäisi olla negatiivisia. Yhdysvaltojen suhteen ks. Mankiw ja häntä kommentoiva Krugman. EKP:n suhteen en tiedä vastaavista laskelmista, mutta luulisin että täällä nollakorkorajoite on ollut vähemmän pitävä (joskin nollakorkorajoite vaikuttaa rahapolitiikkaan myös nollan yläpuolella).

Miksi keskuspankki ei voi asettaa ohjauskorkoaan negatiiviseksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että se tuottaa myös hyödykettä, joka tuottaa aina nollakorkoa, nimittäin käteistä. EKP:n ohjauskorko liittyy siihen korkotasoon, jolla talletuksiaan eurojärjestelmän keskuspankeissa pitävät pankit lainaavat tätä rahaa toisilleen. EKP pyrkii ohjaamaan tätä korkotasoa säätelemällä likviditeetin (rahan) määrää järjestelmässä: kun se haluaa laskea ohjauskorkoa, se lisää likviditeettiä antamalla pankeille lainaa halvemmalla. Ongelma ei nähdäkseni ole se, etteikö pankeille maistuisi raha negatiivisella korolla vaan se, että pankit sijoittavat tuon rahan tavalla, joka ei tuota hyvinvointia kenellekään, nimittäin käteiseen.


Inflaatiolla on kustannuksia. Hintatason jatkuva kasvu on vaiva, mutta se on vaiva, jonka kanssa olemme oppineet elämään. Jos metri kasvaisi vuodessa kahdella sentillä, oppisimme elämään senkin kanssa - kun joku kertoisi isoisänsä olleen kuollessaan metrin pituinen, ymmärtäisimme, että metri oli siihen aikaan aika pitkä, joskaan emme aivan tarkkaan sitä, kuinka pitkä. Ongelmallisempaa on ehkä se, että hintoja päivitetään eri tahtiin. Kullakin hetkellä toisen metri on hieman pidempi kuin toisen.

Miksi sitten haluamme hintatason kasvavan 2 prosenttia vuodessa sen sijaan, että hintataso olisi aidosti vakaa? Tärkein syy tähän lienee ensimmäinen kohta, nollakorkorajoite (esim. EKP:n perusteluissa tämä on ykköskohta). Positiivinen inflaatiotavoite antaa keskuspankille tilaa toimia. Mikäli inflaatiotavoite olisi nolla, ohjauskoron olisi kuljettava paljon nykyistä lähempänä nollatasoa. Mikäli talous kohtaisi negatiivisen shokin ja keskuspankin olisi laskettava korkoa, laskunvaraa ei olisi niin paljoa. Korkea inflaation tavoitetaso on siis vaihtoehtoinen keino välttää nollakorkorajoite (ja tätä on ehdottanut mm. IMF:n pääekonomisti, yleisesti kova makroäijä Olivier Blanchard).


Tällä hetkellä keskuspankit, etenkin Fed ja EKP ja näistä etenkin EKP, tuottavat rikollisille tärkeää palvelua. Ne tuottavat finanssihyödykkeitä, joiden anonyymius ja yleinen hyväksyttävyys helpottavat hämärähommia. Elokuvissa rikolliset yleensä kauppoja hieroessaan napsauttavat auki salkun, jossa on miljoona dollaria käteistä sen sijaan, että annettaisiin vain tilinumero. Toki varmastikaan suurimmat rikolliset liikuttelevat niin suuria rahamääriä, että käteistä ei vain kannata käyttää, mutta käteisellä on merkittävä rooli rikollisuudessa. Tästä syystä pankit Yhdistyneessä kuningaskunnassa eivät anna asiakkaille 500 euron seteleitä. Tästä syystä Espanjassa on suhteettoman paljon 500 euron seteleitä. Ymmärrän kuinka laajemmista käteisen karsimisen ehdotuksista voi olla montaa mieltä. Mutta tämä 500 euron seteli, se on suurta typeryyttä. Mitä hyötyä tuosta setelistä on tavalliselle kansalaiselle? Ja jos lähtee miettimään, niin miksi 200 euron seteli? Toisaalta, jos 500 euron seteli on tarpeen, miksei 1000 euron seteli?

Lopuksi kustannuksia aiheuttaa luonnollisesti myös käteisen rahan tuotanto, käsittely ja kuljetus. Siwan kassoilla olisi helpompaa ilman käteistä. Ehkä suurin syy siksi, että nostin nollakorkorajoitteen (ja siihen liittyvän inflaation) kärkeen on se, että nämä ovat ongelmia, jotka eivät vähene käteisen käytön vähentyessä luonnollista tietä teknologisen kehityksen kautta (toisin kuin vaikkapa kassojen ryöstöt).


Mitä hyötyä käteisestä sitten on? Monet ihmiset selvästikin pitävät käteisestä ja voimakkaasti preferoivat sitä kortilla maksamiseen, syystä tai toisesta. Tätä on ehkä helpointa lähestyä miettimällä kahta erilaista tapaa vähentää käteisen käyttöä ja merkitystä taloudessa. Nämä eivät tietenkään ole ainoat kaksi tapaa.

1. Valtio tuottaa edelleen käteistä.

Valtio tuottaisi edelleen käteistä ja vaihtaisi sitä bitteihin, mutta epäsuotuisalla vaihtosuhteella käteisen näkökulmasta. Yritysten on maksettava verot bittieuroina, joten tämä epäsuotuisa vaihtosuhde valuisi kassalle eräänlaisena maksutapaetuna, jossa kortilla maksettaessa selviää vähän halvemmalla. Tämän vaihtosuhteen tärkeä hyöty olisi se, että sitä voisi säätää suhdanteiden mukaan ja näin ylittää nollakorkorajoite. Miles Kimball esittää tämänkaltaista järjestelmää.

2. Valtio ei tuota lainkaan käteistä.

Valtio ei tuottaisi lainkaan käteistä, mutta monopolia puolustaakseen vaatisi edelleen verojenmaksua euroina. Yksityinen sektori voisi sitten laajentaa nykyisiä lahjakorttijärjestelmiä. S-ryhmä voisi tarjota käteisen ystäville lappusia, jotka käyvät S-ryhmän paikoissa (ns. lahjakortteja, tai K-ryhmän kohdalla plussaseteleitä). Mutta pitäisikö valtion edelleen vaatia hintojen asettamista euroissa?

Niin, minulla ei ole mitään valmista suunnitelmaa käteisestä luopumiseen. Halusin vain tällä kirjoituksella 1.) argumentoida, että käteisestä kannattaisi aktiivisesti pyrkiä eroon, 2.) spekuloimalla aiheuttaa ajattelua siitä, mitä käteinen ja raha on ja ehkä synnyttää ajatuksen siitä, että vaikka valtio lähtisi karsimaan käteisen käyttöä joko "verottamalla" sitä tai lopettamalla sen tuotanto, ei ihmisten tarvitsisi silti olla sen enempää pankkikorttien varassa kuin he nytkään ovat. Mikäli valtio lakkaisi tuottamasta jotain hyödykettä, mitä se yksin nyt tuottaa, emme me todennäköisesti jäisi ilman tätä hyödykettä (toki toisinaan olisi hyväkin jäädä ilman).

Joka tapauksessa, olisi hauska kuulla näkemyksiänne tästä. Tämä on ajatus, johon olen jossain määrin kiintynyt. Laitan tähän vielä joitakin lukuvinkkejä, jos haluaa tutustua aiheeseen lisää. Onneksi ideoista ei tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksuja.

Ylläkin mainitussa Miles Kimballin artikkelissa käydään läpi myös käteisettömän talouden historiaa ideana. Itse olisin maininnut nykyisen Citigroupin pääekonomistin Willem Buiterin lukuisat kirjoitukset aiheesta (saatavilla on ilmeisesti myös podcast).

Luin David Wolmanin The End of Money-kirjan, mutta hyvistä osiosta huolimatta ei siinä ehkä ollut ainesta kokonaiseksi kirjaksi. Voitte kuitenkin hyötyä kirjan arvioiden lukemisesta.

P.S. Kirjoitan käteisestä, kulttuurimme keskeisestä kappaleesta, ja keksin vain yhden hassun kuvan laitettavaksi, wtf!?

5 kommenttia:

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Onkohan jotain tiettyjä aloja (rikollisuuden lisäksi), joille käteisetön talous olisi kova suonenisku? Toisaalta kun pornokin maksetaan nykyään lähinnä luottokortilla, niin ei kauheasti tule näitä mieleen...

Rogue kirjoitti...

Tiettyjä palvelualoja on, joilla ittensä elättäminen kävis huomattavasti nykyistä haastavammaks ilman käteistä. Sitä voi sitten pitää joko positiivisena tai negatiivisena, riippuen siitä, onko kyseisiä palveluja tällä hetkellä liikaa vai liian vähän suhteessa teoreettiseen optimiin ja siitä, olisko kyseisillä aloilla työskentelevien tuottavuus mahdollisesti parempi jossain muualla.

Valtion "paljastetusta" näkökulmasta käteisen poistumisen pitäis olla lähinnä positiivinen juttu, koska valtio väittää että verotus on oikeellla tasolla ja siten ohjausvaikutus se mitä halutaan.

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Joo, ja en tosiaan tiedä onko tällaisia aloja.

Esimerkiksi torikauppahan äkkiseltään tulee mieleen, mutta siihen tuon ei periaatteessa pitäisi kuittipakon jälkeen vaikuttaa - jos pitää olla tyyppihyväksytty kassakone käteistä varten, niin käteisetön talous luottokortin lukijoineen suorastaan säästäisi kustannuksissa.

Allan Seuri kirjoitti...

Jep. Ruotsissa ainakin yhdessä kirkossa on ilmeisesti kortinlukija http://www.dailymail.co.uk/news/article-2117643/Sweden-Country-cashless-churches-accepting-cards-offerings.html

Mullekaan ei tuu mieleen sellaista alaa, missä kortteja ei lainkaan käytettäisi. Joissakin yksittäisissä pankkiautomaatin lähellä sijaitsevissa kivijalkapuodeissa ei lukijoita aina ole.

Ns. yöelämässä käteistä suosittiin ja suositeltiin ainakin silloin, kun minä siellä enemmän kävin, lähinnä kaiketi maksamisen nopeuden vuoksi.

Rogue kirjoitti...

Torikaupassa asiakkaat vaihtuu koko ajan ja harmaat yrittäjät olis ainakin teoriassa helpohko narauttaa pistokokeilla. Tilanne on eri sellasilla aloilla, missä on kiinteähkö asiakaskunta ja tiivis suhde yrittäjän ja asiakkaiden välillä. Tällaisilla aloilla on helppo pyörittää erikseen harmaata sektoria "tuttujen" kesken ja tarjota kuittia kaikille ei-tutuille asiakkaille.

Ja pointti oli, että em. aloilla käteisen poistuminen lopettais bisneksen suoraan tietyltä osalta yrittäjiä. Seuraukset vois sitten olla positiivisia tai negatiivisia riippuen noista seikoista mitä toin esille.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto