Bitcoin ja deflaatio

Hei kuulitteko tällaisesta uudesta digitaalisesta valuutasta?

Kysymys "Bitcoin ja deflaatio" tuntuu herättävän keskustelua, joten ajattelin louhia tähän omat kaksi senttiäni. Kommentit tervetulleita, kuten aina. Jos Bitcoin ja siihen liittyvät talouskysymykset eivät ole tuttuja, kannattaa katsoa Bruegel-blogin yhteenveto keskustelusta.


Ensinnäkin deflaatio-kysymys huomioidaan suomalaisella Bittiraha.fi-sivustolla parinkin naamapalmun arvoisesti. Vastaus kysymykseen "Bitcoin ja deflaatio" lähtee hienosti käyntiin:

Alkuun on syytä määrittää muutamia termejä. Inflaation ja deflaation määritelmät ovat rahavarannon laajentuminen ja supistuminen.

Tyyris Tyllerökö näitä kirjoittelee? Ei, inflaatio ja deflaatio eivät viittaa rahavarannon muutoksiin vaan hintatason muutoksiin (ks. esim. Kielitoimiston sanakirjaan viittaava Wikipedia-sivu). Ihmisten olisi hyvä ymmärtää että se, että käyttää sanoja samalla tavalla kuin kaikki muutkin ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että kaikki muut olisivat oikeassa ja itse väärässä.

Varsinaiseen aiheeseen tartutaan samanlaisella tarmolla tehdä todellisuudesta sellainen kuin sen halutaan olevan:

Rahan arvo voi myös nousta, joka aiheuttaa hintojen laskua eli hintadeflaatiota. Mutta mikä tärkeintä, toisin kuin monet valtavirtaekonomistit kuvittelevat, vaurautta ei synny printtaamalla lisää rahaa. Todellinen vauraus syntyy säästöistä. Säästöihin pohjautuvilla investoinneilla luodaan vakavaraista tuotantoa ja oikeita työpaikkoja, ilman kuplia.

Juttu jatkuu arvattavaan tapaan. Englanninkielisessä Bitcoin-wikissä esitetään hienostuneempi ja vähemmän itävaltalainen argumentti, josta en kuitenkaan aivan pääse jyvälle.

No, pottuilu sikseen ja mietitään asiaa. Erotetaan lyhyen aikavälin ja pitkän aikavälin tarkastelu ja lähdetään jälkimmäisestä. Ei liene mitenkään yllättävää, että pitkä ja lyhyt aikaväli liittyvät toisiinsa.

En ymmärrä vielä tarkalleen, miten Bitcoineja louhitaan. Tietokoneita siihen käytetään. Olen opiskellut asiaa Self-evident-nimisestä blogista. Siellä on hyvä postaussarja aiheesta, mutta en koe olevani vielä niin perillä asiasta, että lähtisin sitä tässä selostamaan. Eikä se ole välttämätöntäkään.

Bitcoineja voi nyt louhia, mutta pitkällä aikavälillä niiden määrä on ilmeisesti rajattu 21 miljoonaan. Tiedättehän kvantiteettiyhtälön? MV=PY, jossa M on rahan määrä, V rahan kiertonopeus, P hintataso ja Y tuotannon määrä. Tämän ei pitäisi olla mitenkään kiistanalainen, koska se on vain identiteettiyhtälö: määritelmällisesti tosi. Se on kuitenkin monesti hyödyllinen. Pitkällä aikavälillä kiertonopeuden ajatellaan olevan kiinteä, joten jos rahan määrä pidetään vakiona ja tuotanto kasvaa, hintatason on laskettava. Tämä on se, miten (tulevaisuuden) Bitcoinit tai mikä tahansa (pitkällä aikavälillä) kiinteämääräinen valuutta tarkoittaa (pitkällä aikavälillä) deflaatiota.

Onko tässä jotain pelättävää? Handbook of Monetary Economics-kirjassa on aiheesta Stephanie Schmitt-Grohén ja Martin Uriben artikkeli otsikolla "The optimal rate of inflation". En valitettavasti pääse nyt käsiksi tuohon kirjaan, mutta working paper-versio on luettavissa [pdf] ja sen abstraktissa kirjoitetaan seuraavasti:

Observed inflation targets around the industrial world are concentrated at two percent per year. This paper investigates the extent to which the observed magnitudes of inflation targets are consistent with the optimal rate of inflation predicted by leading theories of monetary non-neutrality. We find that consistently those theories imply that the optimal rate of inflation ranges from minus the real rate of interest to numbers insignificantly above zero. Furthermore, we argue that the zero bound on nominal interest rates does not represent an impediment for setting inflation targets near or below zero.

Miksi politiikka ja tiede ovat tällä tavalla eri linjoilla? Vaikea sanoa. Miksi ne yleensä ovat? Joko tiede (tai tuo artikkeli, joka pyrkii edustamaan tiedettä alan käsikirjassa) ei tajua jotain, mitä politiikantekijät ovat tajunneet tai sitten politiikka ei heijasta tieteellistä tietämystä. Joka tapauksessa on syytä ymmärtää, että vaikka deflaatiota on syytä pelätä nykyisellä rahapolitiikalla, deflaatio pitkän aikavälin politiikkana (tai politiikkaseurauksena) ei ole mitenkään hassu tai pelottava ajatus.

Voiko kiinteämääräinen valuutta sitten olla haitallinen lyhyellä aikavälillä? Taloudessa voi syntyä rahan kysyntäsokkeja, ja mikäli rahan tarjonta ei sopeuta näitä sokkeja, ikäviä asioita voi tapahtua. Palataan kvantiteettiyhtälöön, MV=PY. Rahan kysyntäsokin voi ajatella negatiivisena sokkina V:hen, rahan kiertonopeuteen: kun ihmiset saavat rahaa hyödykkeiden (kuten työn) myymisestä he panttaavat sitä enemmän kuin ennen, pitävät siitä kiinni eivätkä laita sitä kiertoon. Jos yhtälön vasemmalla puolella M ei muutu, muutoksen pitää syntyä oikealla puolella. Nimellisen kulutuksen pitää siis laskea. Parempi varmaan olisi, jos hintataso laskisi, eikä tuotanto.

Mutta entä hintajäykkyys? Eiväthän ihmiset hyväksy nimellisen palkan laskemista? Lyhyen aikavälin palkkajäykkyys voi hyvinkin riippua pitkän aikavälin politiikkaympäristöstä. Christopher Hanes ja John James tarkastelevat artikkelissaan "Wage Adjustment Under Low Inflation: Evidence from U.S. History" (valitettavasti ei avointa versiota saatavilla) vuosia 1841-1891, jolloin elettiin ns. klassisen kultakannan aikaa ja hintatason muutos pyöri melko tiiviisti nollan molemmilla puolin. Hanes ja James eivät löydä mitään todisteita nimellisten palkkojen jäykkyydestä. Vaikka tämä voi johtua myös työmarkkinainstituutioista, on se kuitenkin todiste sen puolesta, että nimellisten hintojen jäykkyys ei ole mikään luonnonlaki.

Taloudessa on toki myös pitkäaikaisia finanssisuhteita, ja nämä ovat jäykkiä. Rahan kysyntäsokin aikaansaama hinnan aleneminen voi aiheuttaa ongelmia, kun velallisten pitää maksaa lainansa takaisin kalliimmalla rahalla.

Mitä rahoitusmarkkinoihin tulee, ja tämä on ehkä hyvä mainita viimeistään nyt, Bitcoinien määrä ei ole lyhyellä aikavälillä kiinteä. Vähittäisvarantojärjestelmä on mahdollinen myös Bitcoin-taloudessa (ks. englanninkielinen Bitcoin-wiki, randomi libertaariblogi). Ja jos se on mahdollinen, ts. sitä ei erikseen kielletä, se on myös todennäköinen (tästä ehkä seuraavassa srmsps-tekstissä, stay tuned!). 

Vähittäisvarantojärjestelmässähän pankeilla on osuutensa rahan tarjonnassa, joten Bitcoin-taloudessa rahan määrä ei olisi kiinteä, vaikka Bitcoinien määrä olisikin. Tässä on vaarana, että lyhyen aikavälin ongelmat pahenevat, kun taloutta eivät kohtaa vain rahan kysyntään kohdistuvat sokit, vaan myös pankkijärjestelmän sisältä kumpuavat rahan tarjontaa vähentävät sokit. Tiedättehän: pankkien taseissa varallisuusarvot laskevat, jolloin niiden pitää vähentää lainanantoa ja tätä kautta rahan tarjontaa. Suuressa lamassa Yhdysvalloissa 1929-1933 rahan määrä (M2) laski kolmanneksella, mutta käteisen määrä jopa kasvoi tuona aikana. Yleisö veti rahansa pois pankeista ja pankkisektori kaatui.

Tämän suhteen suomalainen Bittiraha.fi-sivusto hämää kirjoittaessaan että "Bitcoineja ei siis voi luoda tyhjästä, toisin kuin euroja". Lausehan on totta, kuten myös seuraava lause: "Kultaa ei voi luoda tyhjästä, toisin kuin euroja". Silti kultaan perustuvassa rahajärjestelmässä, kultakannassa, rahaa luotiin tyhjästä. En tiedä, miksi Bitcoineihin perustuvassa järjestelmässä asia olisi toisin, ellei sitä erikseen kiellettäisi. Ja miksipä kiellettäisiin, eihän Bitcoinien tarkoitus ole viedä ihmisiltä vapauksia.

Kaiken kaikkiaan seuraan mielenkiinnolla Bitcoinin kehitystä. Se on monin tavoin uusi juttu, joten siihen ehkä suhtaudutaan liiankin skeptisesti. Toisaalta on sitten niitäkin, jotka ovat hörhöinnostuneet asiasta. Mitä tulee Bitcoinien taloustieteeseen, luonteva tapa aloittaa ymmärrys on kysyä, mitä eroa Bitcoineilla ja kullalla on mahdollisen rahajärjestelmän perustana?

Jos ette ole vielä aivan väsähtäneitä, miettikääpä tätä. Jos Bitcoinien määrällä ei olisi kattoa ja Bitcoinien louhimiseen käytettäisiin tietokoneiden sijaan ihmistyötä, Bitcoin-taloudessa toteutettaisiin hintatason ja työllisyyden kaksoismandaattia ilman keskuspankkia, hajautetusti. Tämän mekanismin avaa Nick Rowe, käyttäen esimerkkinä kullanhuuhdontaa.