Bitcoinin ainutlaatuisuus

On vaara, että Bitcoinista puhuminen vinouttaa arvioita siitä, kuinka todennäköisesti tulemme elämään Bitcoin-taloudessa. Sanottakoon siis aivan alkuun, että tätä ei tule tapahtumaan. Ei tietenkään puhua nollatodennäköisyydestä, mutta lähes nolla se on.



Lloydin käyttäytyminen tuossa kohtauksessa havainnollistaa hyvin sitä, miten vaikeaa ihmisen on ymmärtää mitättömiä todennäköisyyksiä.


Raha ja talous-blogissa käydään läpi Bitcoinin ongelmia rahana (erityisesti toiseksi viimeinen kappale). Lähinnä kai kysymys laajemman Bitcoin-talouden mahdollisuuksista on kysymys valtion tulevaisuudesta. On vaikea nähdä vaihtoehtoisten rahojen elinkelpoisuutta kehittyneissä talouksissa, joissa 40 prosenttia tuloista ja menoista kiertää valtion kirstun kautta valtion hyväksymässä valuutassa. Tämä on ehkä yksi syy siihen, miksi Bitcoineja käytetään suhteellisesti eniten laittomassa taloudessa, kuten huumekaupassa, siellä kun ei tarvitse maksaa veroja.

Miksi siis kirjoittaa Bitcoinista? Muutama syy:
  • Monia tämä aihe tuntuu kiinnostavan. Klikkausten kalastelu on vitsaus, jolta tinkimättöminkään apurahatutkija-bloggaaja ei ole turvassa. Edelliseen postaukseen tuli myös kolme (3!) kommenttia, eli voidaan sanoa, että avaukseni "herätti keskustelua", kuten sanotaan.
  • Tilaisuudet päteä vaikkapa keskiajan kolikkotalouden tuntemuksella ovat harvassa ja ne pitää käyttää.
  • Bitcoiniin liittyy paljon hörhöilyä, jolle nörtteily on hyvää vastapainoa.*

Valmiina? Hyvä. Aloitetaan.


Historiassa on ollut kahdenlaisia rahoja. On ollut hyödykerahaa, joka perustuu johonkin vaikeasti tuotettavaan peruselementtiin, kuten kultaan, joka on itsessäänkin jollakin tavalla hyödyllisiä. Sitten on ollut paperirahaa, joka ei ole itsessään arvokasta ja jota voidaan tuottaa mitättömin kustannuksin.

Sitten on Bitcoin, joka on itsessään arvoton ja jota on vaikea tuottaa - tietyn rajan jälkeen mahdotonta.


Väitin edellisen postauksen lopulla, että Bitcoin-taloudesta spekuloidessa on luontevaa verrata Bitcoinia kultaan. Kultaan perustuvista rahajärjestelmistä (joita nimitän tässä postauksessa yksinkertaisuuden vuoksi kultakannaksi tai yleisemmin metallikannaksi) meillä on paljon historiallista ja teoreettistakin tietämystä. Kullan ja Bitcoinin eroista nousi kaksi huomiota.


Ensinnäkin Bitcoin on tehokkaasti jaettavissa pienempiin yksiköihin (tästä huomiosta kiitos Mikolle Facebookissa), toisin kuin kulta. Sitä voisi kuvitella, että kultakanta toimii niin, että taloudessa kiertää eriarvoisia kultakolikoita ja maksut suoritetaan noilla. Näin ei kuitenkaan ole, ja syy tähän on melko luonteva. Jos nykyisillä kullan hinnoilla haluaisi tehdä euron arvoisen kultakolikon, siihen tulisi noin 30 mikrogrammaa kultaa. Tällaisten kolikoiden arvon todentaminen lienee melko vaivalloista. Jos taasen haluaa ratkaista asian perustamalla rahajärjestelmänsä halvempaan metalliin, ongelma siirtyy toiseen päähän. Ruotsi oli 1600-luvulla kuparikannassa ja painavin tuolta ajalta löydetty raha on lähes 20-kiloinen.

On kaksi tapaa ratkaista tämä. Ensimmäinen tapa on laskea talouteen eri metallista tehtyjä kolikoita: hopeaa pienempiin transaktioihin, kultaa vähän suurempiin. Toinen tapa on laskea talouteen ns. token-kolikoita: kolikoita, joissa ei ole kultaa, mutta jotka "edustavat" kultaa ja joita voi tarpeeksi isoissa kasoissa vaihtaa kultaan. Eikä niiden tarvitse olla kolikoita: setelitkin käyvät. Itse asiassa jostain syystä metallikannoissa on kysyntää myös korkea-arvoisille seteleille. Suomen Pankin historiikissa muistaakseni kuvaillaan, kuinka kun ensimmäisenä Euroopassa paperirahaa liikkeelle laskenut Stockholms Banco avasi haarakonttorin Turkuun, pankin seteleiden arvo nousi hetkellisesti jopa ns. pariarvon yläpuolelle. Eli setelistä, jonka lunastamalla sai vaikkapa 5 kultakolikkoa viemällä sen pankkiin, maksettiinkin vaihdannassa 6 kultakolikkoa. Seteli oli siis jotenkin hyödyllisempi vaihdannan väline kuin kultakolikot. No, huonostihan siinä kävi, kuten arvata saattaa: seteleitä laskettiin liikkeelle liikaa ja paperiraha palasi "luonnolliseen arvoonsa", käyttäen Voltairen ilmausta.

Palatakseni aiheeseen, ensimmäinen tapa (monen eri metallin kolikot) johtaa toistuviin kolikkopuliin. Thomas Sargent ja François Velde kutsuvat tätä artikkelissaan [pdf] ja kirjassaan "pienen rahan suureksi ongelmaksi". Useampien metallien kohdalla kolikkopajan on hyvin vaikeaa asettaa eri metallien ostohinnat niin, että taloudessa kiertäisi useampia eri metalleja kolikoina. Toinen tapa on se, jonka eri taloudet ovat oppineet kokeiltuaan ensin vuosikausia, jopa vuosisatoja, ensimmäistä tapaa. Tätä toista tapaa Sargent & Velde kutsuvat yksinkertaisesti nimellä standard formula.

Bitcoinissa tällaista ongelmaa ei ole. Onko sillä jotain merkitystä? En tiedä. Sillä voisi olla merkitystä pankkijärjestelmän kannalta, mutta epäilen. Standard formulan kautta tasapainoisessa metallikannassa kiertää joka tapauksessa rahaa, joka vain edustaa rahajärjestelmän peruselementtiä, kuten kultaa. Voi olla, että tällaisessa taloudessa ihmisten on helpompi hyväksyä pankkien liikkeelle laskemia seteleitä, jotka ovat samalla tavalla vain lupauksia maksaa pyydettäessä kultakolikoita. Bitcoin-taloudessa ei ole tällä tavalla tarvetta "paperirahalle". Mutta vaikeaa minun on nähdä, millä uskottavilla oletuksilla yksikään pankki hypoteettisessa Bitcoin-taloudessa ei kokisi kannattavaksi sijoittaa osaa talletuksista tuotannollisiin tarkoituksiin eikä tallettaja kokisi tähän liittyvää riskiä siedettäväksi.


Toinen tapa, jolla Bitcoin eroaa kullasta on tietenkin se, että Bitcoin itsessään on hyödytön. Se on vain sarja nollia ja ykkösiä; ei sitä voi ripustaa kaulaan kantajaansa voimistamaan ja kaunistamaan, ei siitä voi rakentaa ihailua herättäviä patsaita ja palatseja. Oda Nobunaga keksi, että vihollisen kalloista tehdyistä juoma-astioista saa vielä vaikuttavamampia vuoraamalla ne kullalla.

Kullalla on siis arvo ilman vaihdantaakin. Bitcoinin arvo perustuu pelkästään vaihdantaan - tällä hetkellä itse asiassa siihen, että sen voi vaihtaa tulevaisuudessa korkeampaan määrään euroja. Bitcoinia perustellaan sillä, että se on raha, joka ei perustu luottamukseen. Tämä on hieman omituista, sillä eikö kaikki raha perustu luottamukseen? Saat työnantajaltasi palkan rahassa ja luotat siihen, että voit vaihtaa sen kaupassa ruokaan. Vaihdannan välineessä on kyse luottamuksesta siihen, että välineen voi halutessaan vaihtaa muuhun hyödykkeeseen.

Minun on myös helpompi nähdä kulta kuin Bitcoin post-apokalyptisen Mad Max-maailman vaihdannan välineenä. Vaatiiko Bitcoin internetiä?


Postaus oli raskassoutuinen, joten päätän sen muutamaan #BitcoinLoveStories-viisauteen:

I thought we were in love, until she admitted that our relationship, like fiat money, was based on faith in each other. 
We thougt people would be supportive of our new form of love. Turns out, we weren't accepted anywhere. 
She wanted something anonymous, but safe. Only later did I realize she was hinting at sex, not an alternative currency.




*On kahdenlaisia ihmisiä, jotka puhuvat rahasta, sen historiasta ja yhteiskunnallisesta luonteesta. On nörttejä, joille se on lähinnä mielenkiintoinen harrastus, joka ehkä auttaa myös ymmärtämään maailmaa. Sitten on hörhöjä, jotka ovat löytäneet siitä selityksen sille, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat: työttömyyden kurimus, ilmastonmuutos etc.

Urbaanisanakirjassa on muuten hyvä määritelmä hörhölle

Henkilö, joka on niin uppoutunut johonkin kiinnostuksensa kohteeseen, että se vaikuttaa huomattavasti hänen koko maailmankuvaansa muuttaen hänet omituiseksi. Esim. huumehörhö, ufohörhö, taidehörhö, tietokonehörhö.

Tällä on tottakai negatiivinen kaiku, ei sitä voi kiistää, mutta jos uskoo oman maailmankuvansa olevan oikea ja muiden maailmankuvan olevan väärä ja haluaa korostaa tätä - esimerkiksi perustaa blogin tämän pohjalta - omituisen mainetta on varmasti vaikea välttää. Nörttiyden ja hörhöyden raja on häilyvä, mutta se vedetään sen perusteella, kuinka paljon kyseinen kiinnostuksen kohde määrittää laajempaa maailmankuvaa ja tätä kautta tekee omasta maailmankuvasta poikkeavan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Bitcoinit ovat Anarkokapitalistien suuressa suosiossa. He näkevät Bitcoinit oivana vaihtoehtona keskuspankkivetoiselle rahajärjestelmälle.

Bitcoin on rahapolitiikka-neutraali.
Bitcoin on globaali.
Bitcoinin perustajalla ei ole taloudellista agendaa.
Bitcoin on anonyymi
Bitcoin voidaan myös liittää perinteiseen luottokorttiin.

Olen käynyt useita pitkiä keskusteluja heidän kanssa maailmasta jossa perinteiset fiat-valuutat korvattaisiin Bitcoineilla. Maailmasta, jossa kuluttajahinnat laskisivat ja palkat säilyvät ennallaan. Tässä vaiheessa on varmaan jo selvää, että kaikki palkkajäykkyyksiin johtavat instituutiot ovat esteenä Bitcoin-taloudelle. Ts. Bitcoin on paljon enemmän kuin Kryptovaluutta. Anarkokapitalisteille Bitcoin on epäsuora osoitus siitä, että me ihmiset järjestäydymme myös anarkiassa. Väittäisin, että nämä kaverit romantisoivat Bitcoinia blogeissaan, ja osa bc-blogeista on näiden kaverien vetämiä.

Ville // NYC


Tampere Turku kirjoitti...

lainaus:
___________________________________
On vaikea nähdä vaihtoehtoisten rahojen elinkelpoisuutta kehittyneissä talouksissa, joissa 40 prosenttia tuloista ja menoista kiertää valtion kirstun kautta valtion hyväksymässä valuutassa.
___________________________________
Suomessa veroaste on noin 55%.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto