Tutkijat, tutkimuslaitokset ja lobbaus

Olli Kärkkäinen kirjoitti HS:n selvityksestä, jossa tutkimuslaitosten edustajat asiantuntijakuulemisissa nimettiin lobbareiksi. Olen samaa mieltä Ollin kanssa siitä, että tämä on väärin, tai ainakin turhan karkeaa. Esitän pari kommenttia aiheeseen.

1. Tutkijat voivat olla osa lobbausprosessia, vaikkeivat lobbareita olisikaan

Kaikille lienee selvää että on olemassa erilaisia poliittisen koneiston kautta etuaan ajavia ryhmittymiä, ja että eri tutkimuslaitoksilla on selkeät yhteydet noihin ryhmittymiin.

Poliittisissa kysymyksissä on usein niin, että tietyt näkökulmat puoltavat tiettyä päätöstä, toiset näkökulmat toista. Tutkimuslaitosten rahoittajien rooli on ilmeisesti sitten se, että he rahoittavat tutkimusta niistä näkökulmista, jotka puoltavat heidän etujaan. Ymmärrän sen, että useimmat tutkijat ovat objektiivisia ja heidän tutkimustensa tulokset eivät riipu rahoittajien näkemyksestä. Kuitenkin nämä tutkijat ovat selkeästi osa poliittista prosessia.

Kuvitteellinen esimerkki. En tiedä onko tämä osuva, mutta toivottavasti havainnollistaa sitä, mitä haen. Valiokunnassa mietitään uudistuksia ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. EK haluaisi lyhentää sitä, SAK haluaisi säilyttää sen pituuden. Tutkija A on tehnyt SAK:n rahoittamana tutkimusta siitä, miten työttömyysturva auttaa ylläpitämään perheen kulutusta työttömyyden osuessa kohdalle ja tätä kautta vaikkapa vähentää avioeroja ja lapsiköyhyyttä. Hän tekee tutkimuksen objektiivisesti ja menee kertomaan siitä valiokuntaan. Hänen tutkimuksensa selkeästi puoltaa ansiosidonnaisen säilyttämistä ennallaan. Tutkija B on tehnyt EK:n rahoittamana tutkimusta siitä, miten pitkät työttömyysturvajaksot ovat yhteydessä alhaisempaa työllisyyteen. Hän tekee tutkimuksen objektiivisesti ja menee kertomaan siitä valiokuntaan. Hänen tutkimuksensa selkeästi puoltaa ansiosidonnaisen lyhentämistä.

Molemmat tutkijat ovat kiitettävän objektiivisia ja aloite tutkimukseen on voinut hyvinkin tulla heiltä itseltään. Silti he ovat osa prosessia, jolla tietyt tahot käyttävät hyväkseen poliittista koneistoa tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi. Ei tutkijoita voi tietenkään tästä syyllistää, mutta heidän on hyvä ymmärtää roolinsa. Tai sitten olen väärässä.

En tiedä, millaisia valiokuntakuulemiset todellisuudessa ovat, ja mitä tutkijat niissä kertovat ja mitä ajattelevat kertomastaan. Toivoisin, että minulla olisi oikea kuva siitä. Tähän auttaisi varmasti avoimuus. Tutkimuslaitokset kertovat sivuillaan uusista tutkimuksistaan. Mikseivät ne kertoisi myös tutkijoidensa toimimisesta asiantuntijarooleissa, mikäli nämä tutkijat ovat toimineet laitoksen nimissä? Kuka sanoi, missä sanoi ja mitä sanoi?

2. Tutkijoiden on hyvä ymmärtää toimittajien näkökulma

Minulla on unelma, että jonain päivänä tutkijat elävät maassa, jossa heitä ei tuomita sen perusteella, kenen leivissä he ovat vaan sen perusteella, kuinka hyvin he osaavat asiansa.

Musta on hyvä miettiä asiaa myös toimittajien näkökulmasta. Toimittajat haluavat, käsittääkseni, välittää mahdollisimman oikeanlaista (lukijoita kiinnostavaa) tietoa maailmasta. Asiantuntijoiden valinta on tuollaisessa tilanteessa haastavaa. "Shape of Earth: views differ" on vanha sananparsi, joka kuvaa hyvin joitakin aspekteja tutkijoiden ja toimittajien suhteesta.

Toimittajat haastattelevat juttujaan varten asiantuntijoita. Ongelma on siinä, että nuo asiantuntijat tuntevat asian ja toimittajat eivät. Miten toimittaja voi arvioida sitä, että hän välittää loppukäyttäjälle oikeaa tietoa? Paremman puutteessa tasapuolisuus taataan haastattelemalla asiantuntijoita "eri puolilta", ts. ottamalla juttuun mukaan sekä Etlan että PT:n kaverit. Tämä on ihan järkevää. Samalla siinä kuitenkin myös rakennetaan leirejä sen perusteella, kenen leivissä tutkijat ovat. Toinen tapa rakentaa leireja on ottaa yksinkertaisesti kaksi erilaista näkökulmaa. Esimerkiksi tutkija, joka uskoo Marsin vihreiden miesten aiheuttavan työttömyyttä ja tutkija, joka ei usko asian olevan näin. Syntyypähän keskustelua!

Ideaalitilanteessa toimittajalla olisi jonkinlainen käsitys siitä, kuka tutkija on oikeassa mistäkin asiasta, kenen näkemyksiä kannattaa välittää. Miten tällainen käsitys muodostuu? Kuulostan varmaan rikkinäiseltä levyltä, mutta tässäkin auttaisi, jos tutkijat keskustelisivat keskenään _julkisesti_, vaikkapa blogien kautta. Tällöin tutkijayhteisö voisi kollektiivisesti tuottaa jonkinlaista käsitystä siitä, ketä kannattaa kuunnella ja miksi. Varmaan itse kullakin on näkemyksensä siitä, että ketä kannattaa kuunnella minkäkin kysymyksen yhteydessä. Jos istuisi päivästä toiseen tutkijayhteisöjen kahvipöydissä, saisi varmasti hyvän kuvan siitä, ketä yhteisön mielestä kannattaa kuunnella. Jos tämä keskustelu käytäisiin jossain muualla kuin kahvipöydissä, kyseinen tietämys saattaisi tihkua toimittajille asti.

Mitä te olette mieltä asiasta?

Sidonnaisuusselvitys: Olen ollut Palkansaajien tutkimuslaitoksessa korkeakouluharjoittelijana. Tällä hetkellä jaan työtilani puolenkymmenen toimittajan kanssa.

P.S. Kiirettä pitää, joten valitettavasti blogin päivitystahti voi olla verkkainen noin kuukauden ajan. Pahoittelen.