Fanipuheenvuoro Aku Ankan puolesta

Kaikki Suomessa ilmestyneet Aku Ankka-sarjakuvat ovat pian luettavissa verkosta Aku Ankka Lataamo-nimisestä palvelusta. Tämä on loistava uutinen ja luonnollisesti ryhdyn asiakkaaksi heti kun vain voin. Toivoisin, että Lataamoon otettaisiin pian mukaan myös taskukirjat. Keräsin Roope Ankan taskukirjoja aiemmin, mutta sitten luovutin sillä ajatuksella että ne löytyvät kuitenkin pian verkosta, joten turha haalia niitä tilaa viemään.

Ostin muutama viikko sitten matkalla kirpputorilta erään Aku Ankan taskukirjan numero 68 "Roopen kootut rikkaudet". Otin uudella luurillani talteen joitakin ruutuja tuosta kirjasta, ja ajattelin jakaa niitä teidän kanssanne, koska ne ovat puhdasta kultaa. Juonethan näissä tarinoissa ovat yksinkertaisia, vaikka seikkailut ovat toisinaan melko villejä:


HUUMERUOHOVAINIOT



Aku Ankkaa pitääkin lukea, ei juonta seuraten, vaan yksittäinen ruutu tai ruutupari kerrallaan, irrottaa se kontekstista ja makustella sitä. Katsokaa vaikka seuraavaa kuvaa. Se on paljon hauskempi, jos EI tiedä kuvan kontekstia.

Missä Akun silmät oikein ovat?



Ankka-tarinat, erityisesti Roope-tarinat, ovat myös loistavaa luettavaa talousmielessä. Roopen pakkomielteinen rakkaus rahaan tietenkin alleviivataan puhki jokaisessa tarinassa. Tämän taskarin ensimmäinen ruutu tekee sen selväksi juonen ja hahmonkehityksen kannalta täysin tarpeettomalla, mutta silti niin sopivalla huoneentaululla.

KULTA ON KULTAA



Roopen ahneus ei ole kuitenkaan hänen käyttäytymisensä omituisin piirre. Omituisinta Roopessa on se, kuinka hän jahtaa sanomalehtiä puistoissa ja juoksee kolikoiden perässä pitkin katuja. Seuraavat ruudut tekevät lähes parodiaa tästä toiminnasta:


Tämän ymmärryksen jälkeen Roope suo itselleen lohtua soittamalla elintarviketehtaansa johtajalle ja käskemällä häntä nostamaan kaikkien tuotteiden hintaa kymmenellä prosentilla.


Roope on siis hukannut 19 markkaa, ja käyttää KOLME VUOROKAUTTA siihen, että tarkistaa supertietokoneensa - koska Ankkalinnassahan ei muunlaisia tietokoneita ole - laskelmat. Sitten hän valittaa siitä, kuinka hänellä ei ole varaa moiseen tappioon.

Mikä selittää sen, että Roopella ei ole omasta mielestään varaa menettää 19 markkaa, mutta hänellä on varaa käyttää kolme vuorokautta omaa aikaansa helmitaulun hermostuneeseen hiveltämiseen? Ei tartuta helppoon vastaukseen ja julisteta Roopea rationaalisuudeltaan puutteelliseksi ankaksi.

Tuntuu selvältä, että ajalla ei ole lainkaan vaihtoehtoiskustannusta Ankkalinnassa. Ankat elävät seikkailusta toiseen eivätkä vanhene lainkaan. Tämä auttaa ymmärtämään sitä, miten tuhlaavaisesti Roope tuntuu käyttävän aikaansa. Ajan äärettömyys selittää myös Roopen rakkauden kultaan. Kun aika on ääretöntä, se ei ole niukkaa, joten ainoa niukkuuden lähde ja sitä kautta ainoa asia, jolla on ulkoista arvoa Ankkalinnassa, ovat asiat, joita ei voida tuottaa äärettömälläkään työpanoksella (tai pääomalla, joka voidaan tuottaa käyttäen työvoimaa). Mitä tällaiset asiat ovat? Kulta. Öljy. Muinaiset aarteet. Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden haalintaan Roopen seikkailut tyypillisesti liittyvät. Jos olet jämähtänyt ikuisesti nykyaikaan, mikä onkaan arvokkaampaa kuin menneisyys ja sen aarteet?


Myös Aku pääsee tässä taskarissa havainnollistamaan mielenkiintoisia taloudellisia tosiasioita. Seuraavassa ruutukolmikossa Aku dialogissaan koronkiskurin kanssa ilmaisee runollisen tiiviisti sen, että raha - ymmärretäänpä se vaihdannan välineenä tai varallisuutena - ei ole sama asia kuin luotto.


Aku käsitti asian aika nopeasti.


Seuraava paneeli havainnollistaa rahoituksessa tunnettua ilmiötä nimeltään gambling for resurrection, jossa tappioita kärsinyt toimija alkaa ottaa entistä enemmän riskiä juurikin saadakseen tappiot takaisin, joko psykologisista tai organisaation kannustinjärjestelmään liittyvistä syistä.

Legitinkuuloinen pulju.


Ehkä siis Aku Ankka, joka on kiitettävästi opettanut mm. luovaa kieltä ikäryhmälle toisensa jälkeen, voi opettaa jotain myös taloudesta ja taloustieteestä.


P.S. Ankkalinnan omaperäiset aikaulottuvuudet käyvät ilmi jo kyseisen numeron 68 kannesta, jonka perusteella vaikuttaisi siltä, että niinä harvoina hetkinä kun Roopen rikkauksien arvo laskee, myös aika kulkee taaksepäin.
P.P.S. Jos nuorisotyöttömyys mietityttää vielä, kannattaa katsoa VATTin melko tuore policy brief aiheesta. Sitaatti paprusta: "Koko 2000-luvun onkin ollut niin, että työttömyysasteen mukaan työttömiksi laskettavista suomalaisnuorista yli puolet on todellisuudessa ollut opiskelijoita".

8 kommenttia:

Ossi Saresoja kirjoitti...

"seikkailut ovat toisinaan melko villejä"

Tulee mieleen eräässä taskukirjassa ollut tarina nimeltään "Mikki Hiiri ja jättisirkat". Se lienee surreaalein, johon minä olen törmännyt (ei tosin liity talouteen).

Allan Seuri kirjoitti...

He, en muistakaan tuollaista, pitää pitää silmät auki. Barksilla on muistaakseni jättiläismuurahaiset-tarina. Kun on franchisessa tuhansia tarinoita samoilla hahmoilla niin välillä pitää ehkä käyttää useampi hyppysellinen mielikuvitusta juonissa...

Ossi Saresoja kirjoitti...

Tässä vielä hiukan toisenlaista analyysiä eräästä tarinasta:

http://mjr.iki.fi/humor/akunmurha/

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Ankkalinnan työmarkkinat ovat myös mahtavat: Roopen pitkäaikaisin työntekijä, ja ehkä kaikista maailman ammateista kokemusta saanut Akuhan käy aina uuden pätkätyön ottaessaan Roopen kanssa palkkaneuvottelut, jotka johtavat "parin markan" tuntipalkkaan, ilman vaarallisen työn lisiä.

Miksiköhän Ankkalinnan ilmeisen pahaa työttömyysongelmaa ei ole koskaan käsitelty missään sarjassa?

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Mut äh, miksi Akun palkka nousisikaan jos kerran ne ovat juuttuneita nykypäivään, jolloin inflaatio-odotuksiakaan ei ole eikä palkoissa nostopaineita. Ehkä tässä on myös selitys sille, miksi ay-liike ei ole noussut Ankkalinnassa merkittäväksi voimaksi.

Roopen päätös nostaa elintarviketehtaan tuotteiden hintoja on kyllä tätä taustaa vasten typerä tai julma, riippuen vähän markkina-asemasta.

Niko Vartiainen kirjoitti...

Viime vuosina olen miettinyt useaan otteeseen Aku Ankan taskukirajsta 156 löytyvää talouskriisihupailua: http://mjt.nysv.org/scratch/Ankkalinnan_kassakriisi/

Fyysisesti en ole löytänyt tuota taskaria, vaikka se kyllä vanhempieni luona vielä jossain pitäisi olla. Joka tapauksessa tuo on aika loistava kaahaus velkakuplan muodostumisesta romahdukseen. Lopetus on aika äärimmäinen - ratkaisuna Roope vaatii kaiken yksityistämistä. Sitten ihmiset ryhtyvät ilolla omistamaan lyhtypylväitä ja roskapönttöjä.

Olisi tietysti erittäin hauskaa, jos joku tekisi vastaavanlaisen tarinan nykypäivän kriisiin mitoitettuna. Innokkaita Aku-faneja varmaan löytyisi Suomestakin moista käsikirjoittamaan ja onhan Suomessa oma Aku-piirtäjä Kari Korhonen. Projektia pystyyn?

Muutenkin noissa vanhoissa taskukirjoissa Roopen talousajattelua (tai yhtä muotoa siitä) viedään pidemmälle kuin tavallisissa lehdissä. Muistan yhden taskaritarinan, jossa Roope rakennuttaa jättimäisiä lauttoja toimimaan "kelluvina peltoina". Nuo pellot siis liikkuisivat satokausien mukaan ympäri maailman meriä ja tuottavat tulosta. Seuraavana askeleena Roope keksii viedä myös tehtaansa ja muuta toimintaa maailman merille kiertääkseen verojaan. Jos joku muistaa, mistä taskukirjasta tuo löytyy, kertokaa! Pikainen googletus ei ole tuonut vastauksia.

Allan Seuri kirjoitti...

Ossi: kiitos linkistä, tuohan oli mahtava!

Jaakko: Akullahan on kolme työpaikkaa:

1. margariinitehdas
2. heikosti palkatut pätkätyöt Roopen alaisuudessa
3. satunnaiset yrittäjänomaiset työt, joissa Aku ensin loistaa mutta lopulta aiheuttaa jonkinlaisen katastrofin

Näistä toinen on selvästi Akun viimeinen vaihtoehto, jonne hän menee esim. saatuaan potkut margariinitehtaalta. Ja eikö Ankkalinnassa ole selvästi todella hyvin toimivat työmarkkinat ainakin siinä mielessä, että Aku, joka on todella laiska ja onnettomuusherkkä työntekijä, pystyy ylipäänsä työllistymään?

Palkkatietoja lukijalle annetaan lähinnä Roopen työntekijöiden osalta, ja nämähän ovat matalia. Koska heidän työnkuvansakin on aika rasittava, heillä ei liene parempia vaihtoehtoja - mikä kertoo joko yleisen palkkatason mataluudesta (Roopen ja Kroisoksen edustama suurpääoma on niskan päällä) tai jotenkin hyvin eriytyneistä työmarkkinoista.

Hmm...ehkä Ankkalinna koettaakin havainnollistaa vanhaa (ja väärää) alikulutushypoteesia, jonka mukaan rikkaat vain säästävät, minkä seurauksena taloudessa on krooninen alikysyntä ja työttömyys. Tätä työttömyyttä ei ole voitu näyttää suoraan kapitalistisissa maissa, mutta se on välillisesti mukana jatkuvana palkkojen polkemisen mahdollistajana.

Niko: Heh, enpä muista nähneeni tuota aiemmin, kiitos! Hauska, joskin sen verran alleviivaava että olen onnellinen ettei Libera-fantasioiden piirtäminen ankkatarinoiksi ole kovin yleistä. En ihan heti keksi, miten jonkinlaisen eurokriisi-doujinshin voisi toteuttaa niin, että se ei olisi alleviivaava ja olisi tarinana mielenkiintoinen : )

Tämmöisessä vähän tuoreemmassa (2008) Taskarissa on vähän hakemaasi ideaa: http://www.perunamaa.net/taskarit/taskari.php?numero=338

Ossi Saresoja kirjoitti...

Muistan joskus kauan sitten lukeneeni tuon Ankkalinnan kassakriisin. Siinähän näemmä esiintyi myös crowd out efekti (jpg nro. 12).

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto