Tuttu tarina: inflaatio on hidasta ja inflaatioennusteita on jälleen hilattu alaspäin. Roger Wessman totesi, että "valtionlainaosto-ohjelman toteutuminen lienee enää ajan kysymys." Mennään siis suoraan asiaan ja katsotaan kolmea tärkeää kysymystä mahdollisesta osto-ohjelmasta.
Missä määrin valtiolainojen ostoja tarvitaan? EKP haluaa laajentaa tasettaan, mikä tarkoittaa arvopapereiden ostamista (jälki-)markkinoilta. EKP haluaa välttää ulkomaisten arvopapereiden ostoa, koska se nähtäisiin puuttumisena valuuttamarkkinoihin. Entä ei-valtiolliset kotimaiset arvopaperit? Timo Harakka on kirjoittanut blogissaan, että ostettavaa ei yksinkertaisesti ole markkinoilla: ABS-markkinat ovat Euroopassa aivan liian pienet. ABS:t ovat siis omaisuusvakuudellisia arvopapereita, eli esimerkiksi arvopaperistettuja yrityslainoja. Markkinoiden koko on kuitenkin endogeeninen muuttuja, ja jos EKP alkaa ostaa ABS:iä, pankit myös laskevat niitä enemmän liikkeelle. Tähän liittyy kuitenkin mahdollisia haittoja, kuten muihinkin EKP:n vaihtoehtoihin. Bruegelin blogista löytyy hyvä katsaus tähän kysymykseen ja EKP:n eri vaihtoehtoihin.
Mitkä ovat lailliset ja poliittiset rajoitteet valtiolainojen ostamiselle? Ilmeisesti Draghi on pyytänyt Saksan valtiovarainministeriltä tukea valtiolainojen osto-ohjelmalle. Toimittajille on luontevaa kehystää tilanne osaksi yleisempää eurooppalaista poliittista kamppailua. Talouselämän jutussakin kerrotaan, kuinka "Draghin on ennakoitu yrittävän ajaa elvytys läpi joka tapauksessa, mutta Saksan tuen puuttuminen voisi tehdä siitä vaikeaa". Osaako joku spekuloida, miten Saksan tuen puuttuminen käytännössä voisi tehdä valtiolainojen ostamisesta vaikeaa?
Mitkä ovat osto-ohjelman yksityiskohdat? Koko ja aikaväli, selvästikin, mutta yksi mielenkiintoinen kysymys on se, mitä valtiolainoja ostetaan - euroalueella kun on monenlaista sorttia. Tästä esitettiin kysymys pressitilaisuudessa sen tiimoilta, kun varapääjohtaja Constâncio oli puheessaan viikkoa aiemmin esittänyt ajatukset, että ostot tehtäisiin pääoma-avainten mukaan. Pääoma-avaimet kuvaavat eri jäsenmaiden osuuksia EKP:n taseesta, jotka heijastelevat maiden kokoa BKT:lla ja väestömäärällä mitattuna. Vaihtoehtojahan on periaatteessa kolme.
Yksi on ostaa pääoma-avaimen mukaan, mikä voidaan nähdä jäsenmaiden osalta neutraalina toimenpiteenä. Toki tämä tarkoittaa silti yhteisvastuuta, jos valtiot voivat jättää maksamatta EKP:n omistamia lainoja. Toinen on ostaa mahdollisimman turvalliseksi katsottuja arvopapereita, mitä voidaan perustella EKP:n taseen suojelemisella. Kolmas on kohdentaa määrällistä keventämistä tietyille markkinoille (ns. credit easing-ajatus). Tällöin koetettaisiin parantaa rahapolitiikan välitysmekanismia ostamalla erityisesti kriisimaiden valtionvelkoja.
Mitä toiseen kysymykseen tulee, itse ajattelen EKP:n olevan melko itsenäinen päätöksentekijä, minkä myötä tärkeimmät poliittiset rajoitteet ovat sisäisiä. Mitä kauemmas mennään tavanomaisesta rahapolitiikasta, sitä suuremmin yksimielisyys keskuspankin päättävässä elimessä alkaa rakoilla. EKP:n sisällä Draghi myönsi pressitilaisuudessa moraalikadon (jolla tässä viitataan siihen, että valtiovelkojen ostot saavat aikaan vastuutonta velkaantumista) mahdollisuuden ja merkityksen, mutta korosti, että keskuspankin tavoite on hintavakaus:
We are not here to teach governments what they ought to do, or blackmail governments that if they don't do something we'll do something else.
Rintamalinjan toisella puolella Saksan keskuspankin johtaja Jens Weidmann on yleisellä tasolla Draghin kanssa yhtä mieltä tavoitteesta, mutta hän tarkastelee pelikenttäänsä laajemmin ja katsoo, että osto-ohjelmat luovat moraalikatoa, mikä lopulta vaarantaa keskuspankin itsenäisyyden ja sitä kautta hintavakauden.
Siinä kaikki tämän kuun kokouksesta. Heitä kommentti! Paitsi jos tiedät varmaksi, mitä EKP aikoo tehdä ja mitä vaikutuksia sillä on talouteen. Siinä tilanteessa kannattaa pitää tieto itsellä ja mennä tekemään miljoonia markkinoille blogosfäärissä länkyttämisen sijaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti