KAKista ulos uusi numero

Kansantaloudellinen aikakauskirja on suomalaisen taloustiedeyhteisön tärkein julkinen keskustelufoorumi, jättäen taakseen niin Akateemisen talousblogin kommenttiosion kuin Mika Malirannan Twitter-seinänkin. Tänään ilmestyi verkossa vuoden neljäs ja viimeinen numero ja jotta saisin mahdollisimman monet teistä lukemaan tuota julkaisua, teen siitä muutaman noston ja kommentin (henkilökohtaisessa ominaisuudessa, luonnollisestikin).

Lukekaa vähintään Ari Hyytisen pääkirjoitus yritysrahoituksen riittävyydestä. On lyhyt ja täyttä asiaa:

Hyvin toimiva yritysrahoitusjärjestelmä sekä käynnistää että karsii hankkeita.

Marja-Liisa Halko ja Kaisa Hytönen käyvät läpi tutkimusta sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta kulutuskäyttäytymiseen. Viimeinen kappale on kuvaava ja perustuksia ravisteleva:

Taloustieteessä sosiaalista päätöksentekoa pidetään usein poikkeamana, erikoistapauksena. Jos tutkimuksissa myöhemmin ilmenee, että neurotieteilijöiden vuorovaikutteiset aivot”-hypoteesi pitää paikkansa, eli jos muiden ihmisten huomioiminen esimerkiksi päätöksenteossa on ajattelun perustapaus eikä poikkeama, meidän olisi ehkä syytä arvioida valintateoriaa uudelleen.

Taloussosiologian entisenä harrastelijana minusta on mielenkiintoista, miten köykäinen taloustieteilijöiden silmissä esimerkiksi Granovetterin embeddedness on verrattuna fMRI-koneeseen.

Minna Kuusistolla ja Elisa Newbyllä on mainio katsaus siihen, miten rahapolitiikalla voidaan vaikuttaa rahoitusmarkkinoihin ja mitä epätavanomaisella rahapolitiikalla on euroalueella tehty. Ei tästä sen enempää, koska jos alkaisin ruotia tätä tarkemmin, se olisi yhtä vihtahousun raamattupiiriä.

Lehdestä löytyy myös kuuden EuroThinkTank-tutkijaryhmän jäsenen manifesti suomalaisen työmarkkinatutkimuksen uudelleensuuntaamiseksi. Politiikkarelevanssia ja mielenkiintoisia asiakysymyksiä on riittämiin, mutta tekstin päävaade jää leijumaan, kun ainoa asia, joka suomalaisesta työmarkkinatutkimuksesta sanotaan on seuraava:

Suomessa rahoitetaan varsin runsaasti taloustieteellistä työmarkkinatutkimusta. Tutkimustyössä on kuitenkin sivuutettu työmarkkinoiden puutteellinen kyky tarjota sopeutumismekanismeja, minkä eurokriisi on paljastanut. Työmarkkinatutkimus on liikaa keskittynyt mikrotasolle. Makrotason sopeutumismekanismien tutkimus on laiminlyöty

Lopuksi lehdessä on Ylen taloustoimittajan Aapo Parviaisen selvitys mediassa (HS ja Yle) esiintyvien ekonomistien taustoista. Kolme huomiota. Ensinnäkin hyvä, että tähän kysymykseen saadaan journalistin näkökulmaa. Toiseksikin ihmettelen, miksi Roope Uusitalon kolmen vuoden takaiseen "Suomalaisekonomistit mediassa"-artikkeliin ei edes viitata. Kolmanneksi toivoisin, että tässä asiassa päästäisiin hiljalleen puhtaan kuvailevista analyyseistä eteenpäin.

Jos tekee mieli saada KAK neljä kertaa vuodessa kotiin kannettuna laadukkaana painotuotteena tai muuten vain tukea laadukasta suomalaista taloustieteellistä ja talouspoliittista keskustelua, sopii liittyä jäseneksi!