Listassa on 11 kohtaa. Ensimmäiset 7 koskevat työmarkkinoita, ja loput kohdat tarjoavat muita näkökulmia. Kohdat 1-7 ovat suuntaa-antavassa järjestyksessä sen suhteen, miten merkittävä vaikutus on ja miten vahvaa näyttöä mekanismista on (oman arvioni mukaan). Jotkin vaikutuksista ovat melko teoreettisia.
Laitan tekstiin lähdeviitteet, mutta jos haluat lukea jotain, suosittelisin aloittamaan Tatsiramos & Van Oursin (2014: julkaistu versio; avoin työpaperi) katsauksesta. Paperi on melko yleistajuinen ja kattava esitys siitä miten työttömyysturva hahmotetaan taloustieteessä.
Ja jos tulee muita näkökulmia, tahi olet eri mieltä, laita kommentti. Ihmisiähän tässä ollaan. Postaus on kuiva kuin beduiinin sandaali, mutta elämä on.
Mitä ansiosidonnaisen leikkaaminen siis tekee?
1. Se kannustaa hakemaan ja vastaanottamaan työtä. Harvalle työttömyys on vapaaehtoinen valinta, mutta useimmat pystyvät kuitenkin itse määrittämään sitä, kuinka ponnekkaasti ja mitä töitä hakevat, ja jossain määrin myös sitä mihin työtarjouksiin tarttua. Työttömyysturvan taso määrittää näitä valintoja.
Kirjallisuudesta ks. Tatsiramos & Van Oursin (2014: julkaistu versio; avoin työpaperi). Tämä taitaa olla yksi selkeimmistä tuloksista mitä työn taloustieteessä on: työttömyysturvan taso on positiivisessa yhteydessä työttömyysjaksojen pituuteen. Suomalaisella aineistolla asian ovat todenneet Uusitalo & Verho (2010; julkaistu versio; avoin työpaperi).
--
2. Se kannustaa luomaan uusia työpaikkoja. Kun työttömyysturvan leikkaaminen alentaa palkkatasoa (heikentämällä työntekijöiden neuvotteluvoimaa) ja lisää työnhakijoiden hakuponnisteluja, työpaikat saadaan täyttymään nopeammin ja kannattavammin. Tämä kannustaa luomaan lisää työpaikkoja.
Tästä Niku Määttänen kirjoitti viime viikolla ansiokkaasti Akateemisessa talousblogissa, kannattaa katsoa sieltä lisää.
--
3. Se kannustaa siirtymään pois työmarkkinoilta. Ansiosidonnaisen leikkaaminen vähentää työttömyyttä paitsi lisäämällä työllistymistä, myös lisäämällä siirtymiä pois työmarkkinoilta.
Tästä on melko hyvää evidenssiä Yhdysvalloista (ks. esim. Farber & Valletta 2013, Bradbury 2016). En tiedä, onko vastaavaa analyysiä tehty suomalaisella aineistolla, enkä tiedä, onko tämä mekanismi Suomessa niin voimakas, koska ansiosidonnainen on rahallisesti niin ylivertainen suhteessa muihin työikäisten tulonsiirtoihin. Voi olla että ansiopäivärahakauden päättyessä osa työttömistä (naisista) siirtyy mieluummin kotihoidontuelle kuin työmarkkinatuelle välttääkseen aktivointitoimenpiteet. Jos ansiosidonnaisen kestoa leikattaisiin, tuo siirtymä tapahtuisi aiemmin.
--
4. Se heikentää ei-ansiosidonnaisella olevien työnsaantimahdollisuuksia. Vaikka työpaikkojen määrä ei ole vakio, työntekijät kilpailevat samoista työpaikoista. Jos ansiosidonnaista saavat alkavat hakea ja ottaa vastaan töitä entistä nopeammin, tämä heikentää muiden työnhakijoiden mahdollisuuksia siinä määrin kun he kilpailevat samoista työpaikoista.
Lalive ym. (2015) tarkastelevat tätä ulkoisvaikutusta itävaltalaisella aineistolla. Reformissa työttömyysturvaa parannettiin yhdelle ryhmälle, ja toisen ryhmän työllistyminen parani.
--
5. Ansiosidonnaisella olevat työllistyvät huonompiin töihin. Kun työttömyysjakson aikana on rahasta tiukkaa, on vähemmän kannattavaa jäädä odottelemaan parempaa työtarjousta, jolloin otetaan vastaan vähän huonompia töitä. Huonoudella tässä viitataan siihen, miten hyvin työntekijän ominaisuudet ja työpaikan tarpeet kohtaavat.
Acemoglu & Shimer (2000) argumentoivat että vaikka työttömyysturvan kasvattaminen (tuon ajan Yhdysvalloissa) nostaisi työttömyyttä, se lisäisi tuotantoa ja hyvinvointia. Kuitenkin Tatsiramos & Van Ours (2014) sanovat katsauksessaan, että kaiken kaikkiaan evidenssi on sensuuntaista, että tämä mekanismi on aikalailla nolla.
Vastakkainen mekanismi on se, että ihmisten työkyky heikkenee tavalla, jota he eivät täysin itse sisäistä. Tässä tilanteessa se, että ansiosidonnaisen leikkaaminen patistaisi nopeampaan työllistymiseen olisi hyvä tuottavuuden ja palkkojen kannalta. En tiedä, onko tästä tutkimusta.
--
6. Se heikentää ei-ansiosidonnaista saavien kannustimia hakea ja vastaanottaa työtä. Yksi työssäkäymisen hyödyistä on se, että ansiosidonnaisen työssäoloehto (noin kuusi kuukautta viimeisen 28 kuukauden aikana) täyttyy. Tätä kautta ansiosidonnaisen leikkaaminen vähentää työssäkäymisestä saatavaa hyötyä korkean työttömyysriskin työntekijöille.
Tästä mekanismista ei tietääkseni ole empiiristä tutkimusta, ja on vaikea keksiä tutkimusasetelmaa jossa se voitaisiin erottaa kohdan 4 mekanismista.
--
7. Ei-ansiosidonnaisella olevat työllistyvät parempiin töihin. Työssäoloehdon kanssa ei-ansiosidonnaista saavilla on kannustin ottaa vastaan "huonoja" töitä ja lopettaa työt - teknisesti ottaen henkilö ei voi irtisanoutua, mutta hän voi aina käyttäytyä siten että hänen työsuhdettaan ei jatketa - sitten kun työssäoloehto täyttyy. Kun ansiosidonnaista leikataan, näitä "huonoja" töitä otetaan vähemmän vastaan ja etsitään mieluummin sellainen työ, jossa viihdytään pidempään.
Tästä on vähänlaisesti evidenssiä, mutta esimerkiksi Baker & Rea (1998) havaitsevat kanadalaisella aineistolla että työttömyysjaksoja alkaa poikkeuksellisen paljon siinä kohdassa, kun työssäoloehto on juuri täyttynyt. Suomesta ei ole käsittääkseni mitään julkaistua tutkimusta aiheesta. Muistikuvani ovat sellaiset, että joku olisi tätä katsonut suomalaisella aineistolla löytämättä mitään. Ehkä Suomessa yksittäisen työntekijän irtisanominen on suhteellisen vaikeaa ja karenssia valvotaan melko tiukasti, niin käytännössä täytyy i) keplotella määräaikaisuuksien kanssa, ii) hankkia lääkärintodistus tai iii) kuluttaa karenssi pois äitiysvapaan tai hoitovapaan aikana. Voi olla myös, että työssäoloehdon täyttäminen on mielessä kausityöntekijöillä.
--
8. Työttömyysjaksot vaikuttavat kotitalouksien kulutukseen aiempaa enemmän. Kotitaloudet haluavat tasoittaa kulutustaan työttömyysjaksojen yli. Työttömyysturvan tarkoitus on mahdollistaa tämä, ja perinteisesti työttömyysturvan suunnittelu on nähty tämän hyvän vaikutuksen ja 1)-kohdan huonon vaikutuksen yhteensovittamisena.
En tiedä, onko Suomessa tutkittu sitä, miten työttömäksi jääminen vaikuttaa kulutusmenoihin.
--
9. Kotitaloudet alkavat säästää enemmän. Koska valtio tarjoaa aimpaa vähemmän turvaa työttömyyden varalle, kannattaa säästää enemmän itse. Gruber & Engen (2001) todentavat tätä yhdysvaltalaisella aineistolla.
--
10. On vaikea sanoa mitä tuloeroille loppujen lopuksi käy. Ilman tässä listattuja käyttäytymisvaikutuksia tuloerot varmasti kasvavat, mutta mikäli työllisyys kohenee riittävästi, tuloerot voivat jopa laskea. En tiedä, että tällaista arviota olisi tehty.
--
11. Kokonaiskysyntä alenisi. Kokonaiskysynnän aleneminen vähentää tuotantoa ja työllisyyttä lyhyellä aikavälillä. Se ei kuitenkaan ole suoranaisesti ansiosidonnaisen leikkaamisen vaan raamipäätöksen seuraus. Vaikka jokainen valtion tulo- ja menopäätös vaikuttaa kokonaiskysyntään, ei ole järkevää tehdä jokaisesta valtion tulo- ja menopäätöksestä elvytyskeskustelua. Finanssipolitiikan viritys eli makro päätetään siinä, kun päätetään kokonaistuloista ja -menoista, ja loppu on mikroa.
Ainoa monimutkaisuus tässä on se, että finanssipolitiikan viritys, jos sen haluaa käsittää ymmärtää tolkullisesti, ei riipu pelkästään menoista, tuloista ja näiden erotuksena tapahtuvasta velkaantumisesta vaan myös menojen ja tulojen rakenteesta, eli siitä mikrosta. Zidar (2015) havaitsee että pienituloisille kohdistuvilla veronalennuksilla on voimakkaampia positiivisia vaikutuksia työllisyyskehitykseen kuin suurituloisille kohdistuvilla veronalennuksilla. Mikro vaikuttaa makroon, kun ihmiset ovat erilaisia.
- - - - -
Kiva juttu, kun jaksoit loppuun asti. Alta löydät kommenttilaatikon, jossa voit ojentaa asiantuntijaksi tekeytyvää blogistia, esittää kysymyksiä tai pauhata politiikkaa. Ole kuin kotonasi.
--
Edit 31.8. 5:58. Poistettu kohdasta 6 sitaatteja Markus Jäntin T&Y-haastattelusta Markuksen Twitter-kommentin pohjalta.
Kirjallisuudesta ks. Tatsiramos & Van Oursin (2014: julkaistu versio; avoin työpaperi). Tämä taitaa olla yksi selkeimmistä tuloksista mitä työn taloustieteessä on: työttömyysturvan taso on positiivisessa yhteydessä työttömyysjaksojen pituuteen. Suomalaisella aineistolla asian ovat todenneet Uusitalo & Verho (2010; julkaistu versio; avoin työpaperi).
--
2. Se kannustaa luomaan uusia työpaikkoja. Kun työttömyysturvan leikkaaminen alentaa palkkatasoa (heikentämällä työntekijöiden neuvotteluvoimaa) ja lisää työnhakijoiden hakuponnisteluja, työpaikat saadaan täyttymään nopeammin ja kannattavammin. Tämä kannustaa luomaan lisää työpaikkoja.
Tästä Niku Määttänen kirjoitti viime viikolla ansiokkaasti Akateemisessa talousblogissa, kannattaa katsoa sieltä lisää.
--
Tästä on melko hyvää evidenssiä Yhdysvalloista (ks. esim. Farber & Valletta 2013, Bradbury 2016). En tiedä, onko vastaavaa analyysiä tehty suomalaisella aineistolla, enkä tiedä, onko tämä mekanismi Suomessa niin voimakas, koska ansiosidonnainen on rahallisesti niin ylivertainen suhteessa muihin työikäisten tulonsiirtoihin. Voi olla että ansiopäivärahakauden päättyessä osa työttömistä (naisista) siirtyy mieluummin kotihoidontuelle kuin työmarkkinatuelle välttääkseen aktivointitoimenpiteet. Jos ansiosidonnaisen kestoa leikattaisiin, tuo siirtymä tapahtuisi aiemmin.
--
Lalive ym. (2015) tarkastelevat tätä ulkoisvaikutusta itävaltalaisella aineistolla. Reformissa työttömyysturvaa parannettiin yhdelle ryhmälle, ja toisen ryhmän työllistyminen parani.
--
Acemoglu & Shimer (2000) argumentoivat että vaikka työttömyysturvan kasvattaminen (tuon ajan Yhdysvalloissa) nostaisi työttömyyttä, se lisäisi tuotantoa ja hyvinvointia. Kuitenkin Tatsiramos & Van Ours (2014) sanovat katsauksessaan, että kaiken kaikkiaan evidenssi on sensuuntaista, että tämä mekanismi on aikalailla nolla.
Vastakkainen mekanismi on se, että ihmisten työkyky heikkenee tavalla, jota he eivät täysin itse sisäistä. Tässä tilanteessa se, että ansiosidonnaisen leikkaaminen patistaisi nopeampaan työllistymiseen olisi hyvä tuottavuuden ja palkkojen kannalta. En tiedä, onko tästä tutkimusta.
--
Tästä mekanismista ei tietääkseni ole empiiristä tutkimusta, ja on vaikea keksiä tutkimusasetelmaa jossa se voitaisiin erottaa kohdan 4 mekanismista.
--
Tästä on vähänlaisesti evidenssiä, mutta esimerkiksi Baker & Rea (1998) havaitsevat kanadalaisella aineistolla että työttömyysjaksoja alkaa poikkeuksellisen paljon siinä kohdassa, kun työssäoloehto on juuri täyttynyt. Suomesta ei ole käsittääkseni mitään julkaistua tutkimusta aiheesta. Muistikuvani ovat sellaiset, että joku olisi tätä katsonut suomalaisella aineistolla löytämättä mitään. Ehkä Suomessa yksittäisen työntekijän irtisanominen on suhteellisen vaikeaa ja karenssia valvotaan melko tiukasti, niin käytännössä täytyy i) keplotella määräaikaisuuksien kanssa, ii) hankkia lääkärintodistus tai iii) kuluttaa karenssi pois äitiysvapaan tai hoitovapaan aikana. Voi olla myös, että työssäoloehdon täyttäminen on mielessä kausityöntekijöillä.
--
En tiedä, onko Suomessa tutkittu sitä, miten työttömäksi jääminen vaikuttaa kulutusmenoihin.
--
--
--
Ainoa monimutkaisuus tässä on se, että finanssipolitiikan viritys, jos sen haluaa käsittää ymmärtää tolkullisesti, ei riipu pelkästään menoista, tuloista ja näiden erotuksena tapahtuvasta velkaantumisesta vaan myös menojen ja tulojen rakenteesta, eli siitä mikrosta. Zidar (2015) havaitsee että pienituloisille kohdistuvilla veronalennuksilla on voimakkaampia positiivisia vaikutuksia työllisyyskehitykseen kuin suurituloisille kohdistuvilla veronalennuksilla. Mikro vaikuttaa makroon, kun ihmiset ovat erilaisia.
- - - - -
Kiva juttu, kun jaksoit loppuun asti. Alta löydät kommenttilaatikon, jossa voit ojentaa asiantuntijaksi tekeytyvää blogistia, esittää kysymyksiä tai pauhata politiikkaa. Ole kuin kotonasi.
--
Edit 31.8. 5:58. Poistettu kohdasta 6 sitaatteja Markus Jäntin T&Y-haastattelusta Markuksen Twitter-kommentin pohjalta.
1 kommenttia:
Erinomainen yhteenveto!
Lähetä kommentti
Kommentti