Työttömyysturvan pitäisi olla anteliaampi nuorille

Vuonna 2013 suomalaiseen työttömyysturvaan tuli ns. työhistoriaporrastus. Ansiosidonnaista maksetaan alennettuna 400 päivän jälkeen, jos työhistoriaa on alle kolme vuotta. Ehkä koska uudistus kosketti vain harvoja, siihen ei juuri kiinnitetty huomiota. En löytänyt toimenpiteelle perusteluja hallituksen esityksestä, enkä juuri keskustelua tästä eduskunnan pöytäkirjoista.

Suomi ei ole tässä yksin. Monessa muussakin maassa työttömyysturvan taso/kesto on sidottu työhistoriaan tai ikään niin, että järjestelmä on avokätisempi vanhoille työntekijöille.

Esitän tässä postauksessa argumentin, että tämän pitäisi olla päinvastoin. Työttömyysturvan pitäisi oikeasti olla anteliaampi nuorille. Pohjana toimii Michelaccin & Ruffon (2015, avoin työpaperi) tutkimus, jota vapaasti tässä popularisoin.

Työttömyysturvan ristiriita

Työttömyysturvan hyvä puoli on, että se mahdollistaa kulutuksen tasoittamisen työttömyysjakson yli. Suurin osa työttömyysjaksoista päättyy siihen, että henkilö työllistyy uudelleen. Olisi hölmöä, jos kulutus vaihtelisi täysin työmarkkinatilanteen mukaan - ensin sisäfileestä ja kolmiosta tonnikalaan ja kaksioon, ja takaisin muutaman kuukauden päästä.

Työttömyysturvan huono puoli on, että siinä maksetaan työttömänä olemisesta. Se heikentää kannustimia työllistyä.

Parhaan mahdollisen työttömyysturvan suunnittelu on näiden kahden vaikutuksen tasapainottelua. Mitä enemmän työttömyysturva turvaa kulutusta ja mitä vähemmän se vaikuttaa työnhakuintoon, sen anteliaampi sen pitää olla.

Nämä kaksi vaikutusta perustelevat sen, miksi työttömyysturvan pitäisi olla anteliaampi nuorille.

Kulutuksen tasoittaminen

Työttömyysturvasta on iloa, jos ihminen ei muuten pysty tasoittamaan kulutustaan. Vanhoilla työntekijöillä on enemmän omia säästöjä kuin nuorilla, ja he pystyvät käyttämään näitä omia säästöjään kulutuksen tasoittamiseen. Koska työttömyysturvasta on enemmän hyötyä nuorille, sitä kannattaa antaa heille enemmän.

Alla olevissa kuviossa Michelacci & Ruffo tarkastelevat sitä, miten ruuan ja päivittäistavaroiden kulutus reagoi työttömyyteen. Kuten odotettua, nuorilla kulutus reagoi voimakkaammin.

Vaikutus työnhakuintoon

Työttömyysturvan haitta on se, että se vaikuttaa negatiivisesti työnhakuintoon. Palkka ei kuitenkaan ole ainoa asia, mitä työstä saa. Työstä saa myös osaamista ja kokemusta, joka auttaa työllistymään parempiin töihin tulevaisuudessa. Mitä nuorempi olet, sitä pidempi työura sinulla on edessäsi, ja sitä enemmän painoarvoa annat kokemuksen kerryttämiselle suhteessa palkkaan. Tämän vuoksi voisimme odottaa, että nuorilla ns. työn tarjontajousto on pienempi.

Alla olevissa kuvioissa Michelacci & Ruffo estimoivat tämän jouston eri ikäluokille ja näyttäisi siltä, että se on matalampi nuorille.

Vakuutusperiaate?

Olen kuullut tutkijoilta ja tutkijataustaisilta asiantuntijoilta kommentteja, että nuorille anteliaampi työttömyysturva olisi vakuutusperiaatteen vastainen. Miksi ihmisen pitäisi saada enemmän, kun hän on maksanut vähemmän?

Vakuutusperiaatetta on vähän vaikea sijoittaa tavalliseen tehokkuus/oikeudenmukaisuus-koordinaatistoon, mutta se vaikuttaa järkevältä idealta yhtä kaikki.

Vakuutusperiaatteen mukaan etuuksien ja maksun pitäisi vastata riskiä. Jos minulla ja naapurillani on yhtä suuri tulipaloriski, ja maksamme yhtä paljon vakuutuksestamme, meidän pitäisi saada yhtä paljon korvauksia riskin toteutuessa. Kuulostaa järkevältä.

Miten vakuutusperiaate sitten toimii dynaamisesti, yli eliniän? Ajatellaan, että on työttömyysvakuutus, joka on kaikille pakollinen läpi työuran. Onko vakuutusperiaatteen vastaista, että työuran alussa tarkasteltuna maksettavien etuuksien ja vakuutusmaksun nykyarvo vastaa riskin nykyarvoa, mutta maksettavat etuudet ja vakuutusmaksu eivät vastaa riskiä jokaisena ajanhetkenä?

-----

Mitä olet mieltä? Oletko nyt vakuuttunut siitä, että työttömyysturvan pitäisi olla anteliaampi nuorille? Jos et, niin miksi? Ja jos työttömyysturvan pitäisi olla anteliaampi nuorille, miksi homma menee lähes aina päinvastoin?