Huomioni ovat kriittisiä, mutta sanottakoon jo nyt, että olen Kauhasen kanssa samaa mieltä lähes kaikesta ja että analyysi on kaiken kaikkiaan hyvä.
Mielikuvituksen puute
Kauhasen mukaan tarjoilijan työ on vaikeasti korvattavissa, ja peruste on tämä:
Tarjoilijan työssä taas korostuvat sekä viestintätehtävät että manuaaliset ei-rutiinitehtävät. Tarjoilijan liikkuminen kahvilassa edellyttää havaitsemista ja kykyä liikkua tilassa, joissa on paljon ihmisiä ja esteitä. Näissä tehtävissä robotit pärjäävät vielä huonosti, joten koneesta ei ole tarjoilijan työn korvaajaksi. Tietotekniikka ei merkittävästi myöskään nosta tarjoilijan tuottavuutta. Tässä suhteessa tarjoilijan työ eroaa tuotekehittäjästä.
Koska on vaikea kuvitella robottia liikkumaan nykykahvilassa, on siis vaikea nähdä miten robotti voisi korvata tarjoilijan?
Ok. Entä jos kuitenkin ottaisi yhden askeleen eteenpäin ja miettisi, että ei se kahvila-arkkitehtuuri ole kiveen hakattu ja että ei sen robotin tarvitse liikkua siellä kahvilassa samoja reittejä. Vaikka tarjoilijan liikkuminen kahvilassa edellyttää havaitsemista ja kykyä liikkua tilassa, jossa on paljon ihmisiä ja esteitä, itse työsuorite - tilauksen vastaanottaminen, tuotteen liikuttaminen pöytään ja laskutus - ei välttämättä vaadi sitä.
Tämä on vähän sama kuin aikoinaan olisi sanonut, että "auton on vaikea korvata hevosta liikennevälineenä, koska auton on vaikea kulkea nykyisillä hevosteillä, jotka ovat epätasaisia". Tämä oli täysin totta, mutta auto teki kannattavaksi autoteiden rakentamisen. Itse suorite - ihmisen liikuttaminen paikasta toiseen - ei vaatinut kykyä liikkua epätasaisessa maastossa. Maailma muuttui teknologian ympärillä.
Suhteellinen etu tarkoittaa vain ei-nollapalkkaa
Kauhanen kirjoittaa paljon fiksuja suhteellisesta edusta, mutta sitten hän kirjoittaa myös näin:
Robotiikan tuoma automaatio voi luoda uusia työtehtäviä, jossa ihmisellä on suhteellinen etu koneeseen nähden. Näin ihminen siis eroaa hevosesta.
Tässä sitaatissa ymmärretään, minun käsittääkseni, väärin sekä suhteellinen etu että hevosanalogia.
Kaikilla on suhteellinen etu jossain, aina. Kaikilla toimijoilla, alueilla ja tuotannontekijöillä. Vaikka autoilla on absoluuttinen etu eri kuljetuspalveluissa, hevosilla on edelleen jokin suhteellinen etu. Kuten on myös ihmisillä ja sammakoilla. Hevoset ja ihmiset eivät eroa toisistaan tässä suhteessa.
Hevosellakin on siis suhteellinen etu, mutta silti sitä ei kannata käyttää. Hevosen ylläpitokustannus ylittää siitä saatavan palkan.
Samalla tavalla ihmisellä tulee olemaan suhteellinen etu, mutta silti sitä ei välttämättä kannata käyttää, jos hänen ylläpitokustannus ylittää siitä saatavan palkan.
Se missä hevonen ja ihminen eroavat ei ole se, että toisella on suhteellinen etu koneeseen nähden ja toisella ei. Se missä hevonen ja ihminen eroavat on se, että toisen lisääntymistä ja kuolemista me pystymme surutta kontrolloimaan pelkästään taloudellisen kannattavuuden perusteella. Tämä on, ainakin itselleni, hevosanalogian ydin.
Työ ja työttömyys
Kauhanen kirjoittaa (alkuperäisessä sana "työtä" korostettuna):
Työpaikkoja syntyy saman verran tai jopa hieman enemmän kuin niitä tuhoutuu. Tämä johtuu siitä, että kyse on saman prosessin kahdesta eri puolesta: teknologinen kehitys ja innovaatiot synnyttävät ja tuhoavat työpaikkoja, mutta ne eivät tuhoa työtä.
Tämän vakuudeksi Kauhanen esittää myöhemmin seuraavan kuvion:
Mutta jos halutaan torjua pelkoja massatyöttömyydestä, työllisiä kohti tehtyjen työtuntien määrän kehitys menee omasta mielestäni vähän sivuun.
Alla on Suomen työttömyysasteen kehitys. Ehkä on totta, että teknologinen kehitys ja innovaatiot eivät tuhoa työtä, mutta jokin sitä työtä näyttää tuhoavan, ainakin jos käytetään työttömyyttä mittarina. On vaikea katsoa tuota kuviota ja olla näkemättä nousevaa trendiä. Tätä katsoessa on vaikea uskoa siihen, että tulee mitä tulee, työ pysyy.
Yhteiskunnalliset haasteet
Haluan varmistua siitä, että emme puhu tässä toistemme ohi. Olen samaa mieltä Kauhasen kanssa lähes kaikesta ja hänen analyysinsä on hyvä. Haluaisin vain, että taloustieteilijöiden robotisaatiokommenteissa nostettaisiin esille myös yhteiskunnallista näkökulmaa muutenkin kuin kokonaistuottavuuden ja -vaurauden kasvun kautta.
Kun Kauhanen kirjoittaa, että "Yksilötasolla kuljettajien ja taukopaikkojen työntekijöidenkään sopeutuminen robottirekkoihin ei välttämättä ole kivutonta.", minusta tämä on haasteen vähättelyä. Se ei ole kivutonta myöskään yhteiskunnan tasolla. Jos robotisaatio aiheuttaa työmarkkinoille painetta palkkojen alenemiseen ja palkkaerojen kasvuun, kuten Kauhanen toteaa, se tulee olemaan vaikeaa.
Kun Kauhanen kirjoittaa, että "järkevintä on ottaa vastaan robottien tarjoamat mahdollisuudet ja tukea niitä yksilöitä, joihin robottien tulo kipeimmin vaikuttaa", tämä on jälleen melko yksilökeskeinen näkemys. Robottien tulo ei vaikuta vain yksilöihin, vaan koko yhteiskuntaan.
Robotisaatiokeskustelussa palaan monesti mielessäni 1960- ja 1970-lukujen rakennemuutokseen, joka tuhosi suhteellisen lyhyessä ajassa tuhoutui kokonaisen pienviljelijä-metsätyöntekijä-elinkeinon. Tuloksena tuosta saatiin muun muassa SMP, joka vaati protektionismia, progression kiristämistä, eläkeiän alentamista, työttömyysturvan kohentamista, vanhojen elinkeinojen säilyttämistä ja aluepolitiikkaa.
Tämä oli häviäjien kompensointia par excellence. Tätä voi verrata siihen, että EVA-raportin epilogissa Ilkka Haavisto, Lauri Tähtinen ja Antti Törmänen ehdottavat ratkaisuiksi robotisaation haasteisiin yritysverotuksen "pitämistä kilpailukykyisenä", ansioturvan leikkausta, tasaveroa, sääntelyn keventämistä ja matalapalkkatukea. Saa nähdä, kuinka kova kannatus tällä ohjelmalla tulee olemaan työttömäksi jääneiden rekkakuskien keskuudessa.
Ehkä minusta on vain lopulta hyvä tunnustaa, että robotisaation aiheuttamat paineet eivät tule tuottamaan vain tuloerojen, yksilöllisten palkanalennusten ja joustavuuden hiljaista hyväksyntää, vaan myös poliittista liikehdintää, joka taloustieteilijöiden silmiin näyttää väärältä koska se entisestään heikentää työmarkkinoiden sopeutumiskykyä.
8 kommenttia:
Hei
Kiitos kiinnostuksesta kirjoitustani kohtaan. Alla muutama huomio kommenteistasi.
1. Tarjoilijat
Olet aivan oikeassa, että ympäristön suunnittelulla voidaan vaikuttaa huomattavasti siihen, minkälaisissa ammateissa roboteilla voidaan korvata ihmistyötä. Tätä olisin voinut käsitellä laajemmin.
2. Suhteellinen etu
Tässä ajatukseni oli se, että syntyy uusia tehtäviä, jotka ihmisen on kustannustehokkainta hoitaa. Tällaiset uudet tehtävät ylläpitävät ihmistyön kysyntää. En ehkä osannut yleistajuistaa tätä riittävän hyvin. Alkuperäinen lähde on Acemoglu, D. ja Restrepo, P. (2015). The race between man and machine: Implications of technology for growth, factor shares and employment: MIT.
3. Työ ja työttömyys
Lainaamaasi tekstiin liittyvä kuvio on kuvio 2, jossa näytetään työpaikkojen syntymis- ja tuhoutumisasteet Suomessa. On totta, että työttömyys on noussut Suomessa trendinomaisesti, mutta tälle lienee muita syitä kuin teknologinen kehitys. Vaikkapa Saksassa lienee samankaltainen teknologian taso, mutta työttömyys on ollut voimakkaassa laskussa n. 10 vuotta.
4.Yhteiskunnalliset haasteet
Olet aivan oikeassa, että teknologinen kehitys aiheuttaa yhteiskunnallisia haasteita. En käsittele niitä, koska ne menevät osaamisalueeni ulkopuolelle. Politiikan tutkimuksen puolella varmaankin käsitellään näitä teemoja.
Antti
Moi Antti, kiva kun luit ja kiitos kommentista! Hyviä huomioita.
Katselen tässä Acemoglun ja Restrepon paperin WP-versiota (https://bfi.uchicago.edu/sites/default/files/research/Man_Vs_Machine_October_16_2015.pdf), mutta ehkä sama pätee tuoreemmassakin. Mallissa ilmeisesti palkat voivat alentua lyhyellä aikavälillä, mutta ne väistämättä nousevat pitkällä aikavälillä. Osaatko selittää, paperin paremmin tuntevana, mistä tuo vaikutus johtuu? Teknologinen kehityshän ei nosta pitkällä kaikkien tuotannontekijöiden hintaa. Mikä tekee mallissa ihmistyöstä poikkeuksellisen?
Eli jos teknologinen kehitys nostaa aina ihmistyön hintaa, miksi se ei aina nosta hevostyön hintaa? Onko idea se, että teknologia synnyttää aina uusia tehtäviä, jotka ihmisen on kustannustehokkainta hoitaa, mutta ei uusia tehtäviä, jotka hevosten on kustannustehokkainta hoitaa?
jos sallit, niin huudan sivusta.
ihmisellä on hevosta huomattavasti kehittyneempi neocortex, eli nisäkkäillä kehittynyt aivokuoren osa. keskeinen ero, jonka neocortexin kehitysaste vaikuttaisi tuottavan, liittyy kognitiivisen kapasiteetin laajuuteen.
menemättä tässä yksityiskohtiin, on todettava, että ihminen oppii melko metkasti uusia asioita. sen sijaan en ole vielä tavannut yhtään hevosta, joka olisi vaikka ruvennut fysioterapeutiksi tai psykologiksi, kun hommat ratsastusleluna/ruokana/auran vetäjänä ovat loppuneet.
kehittyneempi neocortex sallii ihmisen oppivan merkittävän määrän erilaisia asioita, joihin yksikään muu tuntemamme nisäkäs ei pysty: jos menemme 1800-luvulle, niin harva olisi kuvitellut meidän näppäilevämme sähköllä toimivia hiilikuiturasioita työksemme.
terv,
jukka mattila
Jukka, mahtavaa huutelua! Uskon sinua, kun sanot että se on neocortex. Muutama kysymys:
1) Jos pystyisimme ilmaisemaan neocortexin kehittyneisyyden luvulla, pystyisimmekö asettamaan raja-arvon, jota suuremmilla neocortexin kehittyneisyysasteilla teknologinen kehitys aina nostaa palkkoja pitkällä aikavälillä, ja jota pienemmpillä arvoilla se saattaa laskea niitä? Tyypillinen hevonen raja-arvon alapuolella, tyypillinen ihminen yläpuolella.
2) Riippuuko tuo raja-arvo teknologisesta innovaatiosta? Toisin sanoen voisiko höyrykoneen ja sähkövalon raja-arvo olla eri?
3) Ihmisyksilöt luultavasti jakautuvat jollain tavalla neocortexinsa kehittyneisyyden (tai muun vastaavan mittarin) suhteen. Onko mahdollista että osa ihmisistä (esimerkiksi kehitys- tai aistivamman vuoksi) olisi ym. raja-arvon alapuolella, jos sellainen raja-arvo on olemassa?
selvää on, että on olemassa jokin kognitiivinen kapasiteetti, joka ihmisillä on hevosia suurempi, ja joka on auttanut päätymistä siihen, että allekirjoittanutkin työskentelee taikaisella hiilikuiturasialla, ja pohtii sekä laskekelee työkseen asioita, joita kukaan tuskin silloin, kun hevosella kynnettiin peltoa, ajatteli.
mielestäni lähtökohtaisesti keskustelun ongelma on tahallinen tai tahaton asioiden vääristely. se puheentunnistusohjelma (hei Siri) ei oikeasti ymmärrä mitään. se ymmärtää todennäköisesti vähemmän kuin hevonen. tämä radikaalilla tapaa rajoittaa näiden agenttien toimintaa. vaikka joku hesarin pääkirjoitussivulla sanoo (12.9), että watson ymmärtää monimutkaisia kysymyksiä, on tämä minusta hieman erikoinen lausuma. ainakin toivoisi, että HS:n pääkirjoitustoimitus kertoisi tässä kohtaa, mitä on se ymmärtäminen, jota watson erityisesti osoittaa, tai mitä ymmärtäminen tarkoittaa.
evidenssinä ymmärtämisen osoittamisesta hyväksyn ja vapaavalinnaisella kotimaisella 0,5 litran pienpanimotuopilla palkitsen henkilön, joka seikkaperäisesti kertoo minulle, miten joku laajalti käytössä oleva deep net tunnistaa asioita: miten, missä kohtaa, ja millä mekanismilla se softa toteaa itselleen, että jukolauta, tämä on sama klyyvari kuin eilenkin.
se, että ohjaa puskutraktorin ajamaan seinästä läpi ei minun käsitykseni mukaan tarkoita, että tämä puskutraktori olisi ymmärtänyt ja harkitulla tavalla päättänyt suorittaa purkutoimenpiteen. vaikka pyörät kovasti pyörivätkin.
minusta käytännössä kaikki teknologia, jota meillä tähän asti on ollut, ja vaikuttaisi olevan, on luonteeltaan pääosin kompleentaarista ihmisen toiminnan suhteen. on tietenkin sitten aina siirtymävaiheita, jolloin joukko ihmisiä joutuu siirtymään ehkä uudenlaisen tai uudelleen vanhanlaisen työn pariin.
käytän varmasti sanaa komplementaarinen tässä mielessä hieman laajasti, mutta kuvittelisin, että viime kädessä sitten myymme toisillemme vaikka improvisaatiotaidetta. tai suunnittelemme, ohjaamme, ja huollamme niitä tietokoneita, jotka hoitavat arkisia askareitamme. kuten olemme höyrykoneidenkin kanssa tehneet.
1) minulla ei ehkä välittömästi ole kompetenssia vastata tähän, mutta siinä vaiheessa, kun tyypillinen ihminen on kognitiiviselta tasoltaan samalla tapaa tietokoneen alapuolella, kuin hevonen on ihmisen alapuolella, niin meidän ei ehkä enää tarvitse murehtia tästä.
2) luddiiteilla oli aikanaan tapana rikkoa vekottimia, jotka varastivat heidän töitään. kai näissä on eroja, koska sähkölamppuja ei kai kukaan vielä ole alkanut rikkomaan, jotta soihdunkantajien unioni saisi palkkavaateitaan petrattua.
3) raja-arvoa ei kai ole olemassa, mutta ihmiset ovat monipuolinen porukka, ja tästä syystä meillä on kai erilaisia palkkajakaumia jo nykyisellään; ja on kaiketi aina ollut. voi olla perusteltua sanoa, että teknologinen kehitys saattaa kasvattaa palkkaeroja, mutta epäilen vahvasti ettäkö se johtaisi (ja eristän tässä globalisaation muut vaikutukset, kuten mustikanpoimijat, kysymyksestä) siihen, että reaalinen elintaso laskisi/ei kasvaisi. tässä mielessä pidän tuloerokysymystä asiana, johon myös mielenterveyden ammattilaiset voisivat ottaa kantaa.
t,j
jos aihe kiinnostaa, niin satsi verrattain laadukkaita ja tuoreita luentoja vie puolisentoista tuntia aikaa elämästä ja todennäköisesti auttaa ymmärtämään asiaa paremmin, kuin julkinen möyhäys.
https://www.youtube.com/watch?v=uXt8qF2Zzfo
https://www.youtube.com/watch?v=VrMHA3yX_QI
Jos mietitään hetkeksi sitä tarjoilijan työtä. Kuinka suuri osa siitä on asioita, joita ei voi hoitaa joko a) tilausten tekemiseen tarkoitetulla pädillä, joka löytyy vaikka pöydästä tai b) tällaisella keittiörobotilla https://www.youtube.com/watch?v=G6_LCwu7dOg. Nopeasti keksin vain tavaran kantamisen pöytiin (jonka senkin voi korvata itsepalvelulla). Ja tämä siis olettaa perinteisen kahvilakonseptin.
Ihan yhtä hyvin voisi kuvitella tuon robotin kadun kulmassa olevassa ravintola-automaatissa, josta saa laadukkaan ja maukkaan ravintola-annoksen ruokaa samaan tapaan kuin nyt saa suklaapatukan.
Jukka: hyvin sanottu. Ja kiitos luentovinkeistä.
Minusta tahallisen tai tahattoman asioiden vääristelyn lisäksi tässä on hieman hämmennystä aikafreimiin liittyvien erimielisyyksien suhteen. Mun oma kiinnostukseni aiheeseen kumpuaa siitä, että mä näen emulaatioiden tai AGI:n (tai miksi haluaakaan sitä kutsua) tulevan _ennen pitkää_ (50, 500 tai vaikka 5000 vuoden päästä), ja siksi sellaisten lauseiden kuin vaikkapa Acemoglun "teknologinen kehitys nostaa palkkoja aina pitkällä aikavälillä" yleistettävyys eteenpäin tulevaisuuteen pohdituttaa. Kuten huoleni yleensä, ne ovat ehkä enemmän akateemisia kuin yhteiskunnallisia.
Hansonilla on Age of Em-kirjassaan lyhyt pohdinta siitä, miksi (ehkä kaukaiseenkin) tulevaisuuteen sijoittuvia kehityskulkuja kannattaa hänen mielestään pohtia. Hän puhuu tulevista vuosikymmenistä, mutta miksipä ei sama pätisi pidempiinkin aikafreimeihin:
"If policy matters, then the future matters, because policies only affect the future. And unless we are very pessimistic or self-centered time-wise, the distant future matters the most, as with continued growth we expect the vast majority of people to live there.
Furthermore, for most intellectuals most of the benefits that result from their policy discussions will happen with long delays; the path from an intellectual having a new policy idea, to publishing an article on it, to someone else reading that article, to that someone gaining policy influence, to them finally finding a chance to try that idea, to the tried policy having consequences, can take decades. If enormous changes will happen over the next decades, policy analyses that ignore such changes may be irrelevant or badly misdirected. It is thus important to try to foresee big upcoming changes, and their likely consequences."
Mikko: Joo. Ehkä Kauhasen pohdinta meni siinä vikaan, että jos jossain on se tarjoilijan lisäarvo, jonka robotin on vaikea korvata, niin se on henkilökohtaisessa palvelussa ja tunnelman luomisessa, ei siinä että hän osaa kantaa asioita tuolien ja ihmisten keskellä.
aikaväleistä:
vuosikymmenien sisällä kehitys on melko maltillista. on (minun mielestäni) melkoisen epätodennäköistä, että pystymme parinkymmenen vuoden sisällä puhumaan 'aidosta' keinoälystä: so. olennosta jolla on jonkinarvoista tietoisuutta. (minusta on vaikea sanoa, että mikään asia, millä ei ole melko korkean tason tietoisuutta, voi millään tapaa olla älykäs. tiiliseinäkin on älykäs, jos mietitään sen kykyä muokkautua hakuniskujen voimasta).
pitkissä aikaväliessä ja politiikkakeskustelussa on se keskeinen ongelma, että pitkät aikavälit ovat melko pitkiä. niihin liittyy radikaalia epävarmuutta. jo 500 vuotta tai 5000 vuotta ovat sellaisia aikavälejä, että politiikkasuositusten laatiminen näitä aikavälejä silmällä pitäen (pl. eräät asiat kuten ilmaston lämpeneminen, ... , ja överiksi vedetyllä aikavälillä auringon väistämätön sammuminen) on vähän banaalia. ellei ole laplacen demoni.
lisäksi oikeastaan vastustan utilitaristista näkökulmaa, joka näkee nykyihmisen arvon käytännössä nollana vain siksi, että tulevaisuudessa on enemmän ihmisiä, joten nykyisen ihmisen pitäisi uhrata henkilökohtainen utiliteettinsa, jotta kahdella ihmisellä voisi tulevaisuudessa olla yhteenlaskettuna kivempaa. mielestäni tuossa melko eksplisiittisesti sanotaan niin. tämä on vain yksinkertainen variaatio robert nozickin utility monsterista. (heti, kun keksimme hyötyhirviön, odotan siteeratun kaltaisten ihmisten uhraavan elämänsä ja elantonsa hyötyhirviön miellyttämiseksi).
tj.
Lähetä kommentti
Kommentti