tässä taannoisessa blogipostauksessa. Kaiken kaikkiaan Hassi tuntuu olevan neuvoton ja hukassa asian suhteen. Jotenkin kansalaisjärjestöjenkin tiedote huokui epätoivoa ja pettymystä yhdistettynä kyvyttömyyteen etsiä vaihtoehtoja.
Toisaalla Eija-Riitta Korhola bloggaa omia näkemyksiään häiritsevän populistisella otsikolla. Kirjoitus on lukemisen arvoinen ja erityisesti tämä oli pysäyttävä kappale:
Teoria siitä, että EU voi esimerkillään näyttää tietä muille, olla johtaja ja suunnannäyttäjä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on nyt lopullisesti falsifioitu. Tätä argumenttia ei tulisi koskaan enää käyttää ilmastopolitiikan yhteydessä. Se kelpaa enää esimerkiksi väärinmitoitetusta itsetunnosta ja liioitellusta egosta.
Minusta tämä tuntuu olevan plausible, varsinkin kun pitää mielessä tämän.
Mustana hevosena on tietysti geoengineering.
Täytyy sanoa, että ilmastopolitiikka ei ole leipälajini opiskeluissa tai politiikassa. Kuitenkin on selvää, että Kööpenhaminassa epäonnistuttiin ja on keskusteltava siitä, miten tämä epäonnistuminen nähdään ja miten jatkossa toimitaan. Minusta vain kansalaisjärjestöjen ajatus siitä, että neuvottelut epäonnistuivat teollisuusmaiden johtajien tahdon puutteen takia, on epäuskottava (Hassikin on eri mieltä tästä) ja tästä kieltämättä loogisesti muodostuva jatkosuunnitelma, että on jatkettava näiden vapailla vaaleilla valittujen johtajien painostusta seuraavaa kokousta varten, tuntuu toimimattomalta.
