Tekstipituuksista

Olen vasta aivan alussa, mutta sain tänään jo ensimmäiset kommentit blogistani. Eräs kommentoija kehotti minua kirjoittamaan enemmän omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni linkkaamisen sijaan, koska ne ovat "lähtökohtaisesti kiinnostavampia". Olen tietenkin imarreltu siitä, että omat mielipiteeni ja näkemykseni ovat ylipäätään lähtökohtaisesti kiinnostavia ja ajattelinkin jakaa niitä nyt. Kirjoitan tässä lähinnä postauksien pituudesta, käsittelen linkittämistä seuraavassa, koska mielestäni se ansaitsee oman tekstinsä.

Ensinnäkin tässä on ainakin jossain määrin kyse makuasioista. Itselleni pitkien blogitekstien lukeminen (ja jossain määrin kaikkien muiden tekstien lukeminen päätteeltä) on erittäin tuskaista. En ole mitenkään erityisen keskittymiskyvytön ihminen, voin viettää useita tunteja nenä kirjassa, mutta netissä liikkuessani olen levoton ja kärsimätön. Keskittymiskykyni vaihtelee myös erilaisten nettitekstien välillä, jostain syystä. Saatan (juuri ja juuri) kyetä lukemaan useampisivuisen New York Times-artikkelin yhdellä istumalla, mutta jos sellainen artikkeli olisi blogitekstinä, en edes yrittäisi, mikä on sinänsä hassua, koska teksti on kuitenkin sama. Esimerkiksi Gary Beckerin ja Richard Posnerin blogi on jäänyt minulta vähälle huomiolle, vaikka herrat ovat mielestäni mielenkiintoisia ajattelijoita. Heidän blogipostauksensa vain ovat minun makuuni liian pitkiä (tosin uusi blogi on huomattavasti luettavampi kuin vanha).

Toisaalta näin se menee perinteisessä mediassakin: Kun Ilkka Malmberg kirjoitti Helsingin Sanomissa juttusarjaa Suomen sodasta, niin ei minua vain kiinnostanut lukea sellaisia asioita päivälehdestä. Jos ne samat jutut olisivat Kuukausiliitteessä tai kirjassa (kuten ne ilmeisesti ovatkin), voisin jaksaakin lukea niitä. Ainakin jos ne tulisivat nenäni eteen helposti ja ilmaiseksi (nettiajan kuluttaja, huokaus).

Mitä omiin teksteihin tulee, haluan yleensä perustella mielipiteitäni pitkään ja tarkasti. Olen jossain määrin neuroottinen sanojen kanssa: haluan, että tarkoitusperäni ja ajatukseni ymmärretään oikein. Tästä syystä omista mielipideteksteistä tulee helposti (minun mittapuullani) liian pitkiä ja niiden kirjoittaminen vie tuhottoman paljon aikaa. Toivon, että ainakin jälkimmäinen helpottuisi ajan kanssa, mikäli tämä projekti etenee ja annan sille aikaa.

Ja ehkä jonain päivänä voin kirjoittaa jotain tällaista. Se on niin kaunis teksti ja voisin kirjoittaa siitä niin paljon, mutten tiedä, osaisinko tehdä sille oikeutta. Sanottakoon kuitenkin, että suuri osa siitä kauneudesta avautuu vain, jos on seurannut Dishiä pitkään ja tunnollisesti, niin (nörttivaroitus), että osaa nähdä ne tuhannet hyperlinkit rivien välissä.