Amnesty ja totaalit

Välillä keskusteluissa kohtaan mielipidevanki-käsitteen ja sitä kautta myös sen käsitteen hallitsijan, Amnesty Internationalin. Ymmärrän, miten mielipidevangiksi identifioituminen voi olla luonteva ratkaisu totaalille - epäröin käyttää sanaa voimaannuttava, koska en tiedä, voiko itsensä ajatteleminen marttyyrinä olla ikinä voimaannuttavaa. Itse olen aina vierastanut tätä termiä omalla kohdallani, ainakin seuraavista syistä.

- Olen yrtittänyt olla ilakoimatta tuomiolla tai päätökselläni. Rakennan identiteettiäni mieluummin sille, miksi menin vankilaan kuin sille, että olin siellä tai että menin sinne.
- Mielipidevanki on aika iso sana, enkä ole jaksanut pohtia sitä tarpeeksi, että voisin ruveta käyttämään sitä. Pelkään, että jos minua pidettäisiin mielipidevankina, se hieman laimentaisi suhtautumista niihin oikeisiin mielipidevankeihin, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Vaikka asiaa ei problematisoisi paljoa, ylläoleva ero on olemassa. On ero sillä, että kirjoittaa nettiin "Hallitus on paska." ja joutuu siitä linnaan ja sillä, että ei mene inttiin tai sivariin.
- Amnestykään ei ole tuntunut antaneen asialle kauheasti aivotyötä. Järjestö ei edes tiedä totaalikieltäytyjän ja aseistakieltäytyjän eroa.
Joskus minulla on ollut sellainen kuva, että heidän kirjoissaan mielipidevankeja ovat he, jotka vastustavat sivarin pituutta suhteessa intin pituuteen, mikä tietysti tekisi minusta ei-mielipidevangin. Kuitenkin tuolla sivuilla sanotaan, että suomalaiset aseistakieltäytyjät ovat mielipidevankeja. Eli paitsi että kaikki totaalit, myös kaikki sivarit ovat mielipidevankeja - vaikka eivät vankilassa olekaan.