Intuitio ja ideologia

Taloustieteilijät ajattelevat usein, että heidän alansa ja sen tulokset ovat intuition vastaisia (voi meitä parkoja). Jos virkamies työskentelee yhteisen hyvän eteen, miten yrittäjä, joka työskentelee vain saadakseen itselleen voittoa, onnistuu tuottamaan hyvinvointia paremmin? Tällainen ja monet muut taloustieteilijöiden ajatukset ovat usein intuition vastaisia.

Jos ajatellaan, tai edes taloustieteilijät ajattelevat, että ylläoleva on jossain määrin oikea kuvaus todellisuudesta, päädytään, tai taloustieteilijät päätyvät, siihen, että ihmisten käsitys todellisuudesta on harhainen markkinoiden suhteen. Tämä vain tuli mieleeni, kun luin Gary Beckerin haastattelua, jossa hän sanoo "There's one bias that we're up against all the time: Markets are hard to appreciate."

Tätä harhaa voi yrittää korjata kahdella tavalla: joko pyrkimyksillä kehittää ihmisten logiikkaa ja selittää asioita paremmin, kuten Bryan Caplan tekee tässä tekstissä, tai luomalla jotain, joka vähentää ihmisten nettoharhaa harhauttamalla heitä vielä lisää. Näin saadaan mainio syy ja perustelu paljon puhutulle vapaamarkkinaideologialle: "Kunhan saadaan taottua ihmisten kalloihin, että vapaat markkinat ovat hyvä juttu ja toistellaan sitä mantraa, homma toimii." Noin yleisesti ottaenkin tämän voisi nähdä ideologioiden syynä: "Älä menee kouluun ammuskelemaan." on melko intuitiivinen ohje, kun taas "Älä mene sotaan ammuskelemaan." on enemmän intuitiomme vastainen (entä se Hitler?), joten sen tarvitsee kiinnittyä johonkin ideologiaan, pasifismiin.

Henkilökohtaisesti kenenkään ei kannata ehdoin tahdoin lisätä ajattelunsa harhaisuutta, loogisen ajattelun kehittäminen lienee aina hyvästä. Luultavasti tämä olisi toivottavaa myös yhteiskunnallisen päätöksenteon tasolla. En tässä aseta mitään toiveita tai vaatimuksia poliitikkojen harteille: onhan ymmärrettävää, että poliitikot ovat tässä mielessä ideologeja. Eihän heidän tarkoituksensa ole kertoa ihmisille, miksi jotkut asiat ovat hyviä. Varmaankin haen tässä jotain niinkin pateettista toivetta kuin että ihmisten pitäisi enemmän välittää siitä, että keskustelukumppani ymmärtää omaa ajattelua kuin siitä, että hän on samaa mieltä. Miksi haluaisin jonkun olevan kanssani samaa mieltä vaikka vääristä syistä?