Euroajattelua

Olen tsempannut ja tehnyt töitä päivät, niin en ole kauheasti kirjoitellut tänne. Olen kuitenkin lueskellut blogeja ja miettinyt euroaluetta ja sen tilannetta. Jos tässä jonain päivänä on intoa, ajattelin pohtia asiaa analogioiden kautta:

• Miten euroalueen tilanne eroaa devalvaatiosyklistä, jossa yksi talouden toimijajoukko (metsä- ja metalliteollisuus/etelä-Eurooppa) ei kykene pitämään kustannuksiaan aisoissa (tai tuottavuuden kasvuaan tarpeeksi hyvänä) ja koska joukolla on poliittista painoarvoa, asia on ratkaistava joko kustannusten laskulla, joka on hidasta ja kivuliasta, tai inflaatiolla, jonka ikävä sivuvaikutus on se, että se syö muiden toimijoiden ostovoimaa. Yleensä on hyvä suhtautua epäillen valtion ja yksityisen sektorin ja mikro- ja makrotasojen analogioihin.
• Entä jos lahtelaisten yritysten tuottavuus jäisi jälkeen muun Suomen tuottavuudesta ja Lahden kaupunki ajautuisi velkakriisiin? Miten tämä eroaisi Kreikan tilanteesta euroalueen sisällä? Lahti esimerkkinä siksi, että sen osuus Suomen tuotannosta on suunnilleen sama kuin Kreikan osuus euroalueen tuotannosta.
  

Yllätyin siitä, millä innolla euroalueen johtajat ja mikä tärkeintä, EKP, tarttuivat viimeaikaisiin huolenaiheisiin. Tosin minusta tuntuu, että poliitikot tekivät lähinnä vääriä asioita - shorttauskielto voi olla hyvä juttu, jos sen aikana vakuutetaan markkinat siitä, että arvopapereiden arvon ei tarvitse laskea, mutta tätä euroalueen johtajat eivät tee, joten se toimii vain taas yhtenä heikkouden merkkinä - ja EKP teki liian vähän. En usko, että kukaan voi epäillä euroalueen johtajien sitoutumista euroon. Mutta tämä ei takaa euron onnistumista, kahdesta syystä: i) Euroalueen johtajat ovat osoittaneet jatkuvaa epäpätevyyttä sen suhteen, mitä pitäisi tehdä ja ii) Johtajat ovat vaihdettavissa, eli euroalueella on muitakin merkittäviä poliittisia toimijoita kuin vallassa olevat poliitikot.

Jälkimmäinen pointti tuli mieleeni, kun Economistissa (printissä) oli seuraava saksalaisen teollisuuspomon sitaatti:

I support the euro, but not at any price.

Tätä voi verrata poliitikkojen, esim. Angela Merkelin ja Olli Rehnin lausuntoihin:

We support whatever is needed to support the euro, also with respect to the rescue fund. (Merkel)

We shall defend the euro whatever it takes. (Rehn)

Jos kysymyksen ottaa kirjaimellisesti, on vaikea keksiä mitään esimerkkejä asioista, joita kannattaa tehdä millä tahansa hinnalla. Taivaspaikka? Euron tulevaisuus ei, onneksi, ole taattu, koska useimmat muut toimijat eivät ole sitoutuneita ideoihin, vaan palkkapusseihinsa.