Olen muuten lukenut

Francis Fukuyaman The Origins of Political Order. Kuten titteli kertoo, ihmisyhteisöjen poliittisen järjestyksen muodostumisen hahmottumista historian alkuhämäristä Ranskan vallankumoukseen. Tärkeinä juonteina se, miten valtiollisten instituutioiden tärkein elementti on ollut niiden kyky ehkäistä tärkeiden toimijoidensa, kuten virkamiesten ja sotilaiden, omien sukulaisten suosimista ja se, että eri yhteiskunnan osa-alueiden (talous, valtio, kansalaisyhteiskunta) kehitys ei kulje samassa tahdissa. Mielenkiintoisia huomioita Euroopasta ja kirkon ja valtion välisestä suhteesta. Gregoriuksen uudistukset saivat aikaan sen, että katolisesta kirkosta muodostui suhteessa valtioihin aiempaa erillinen ja kehittyneempi instituutio. Olisi ehkä ollut ihan hyvä, jos olisi ollut valmiiksi jonkinlainen perustuntuma valtio-opista ja politiikan tutkimuksesta. Joka tapauksessa teos, johon varmasti on hyvä palata myöhemmin.

Paul Krugmanin Peddling to Prosperity. Sukellus 80- ja 90-lukujen taloustieteelliseen ja talouspoliittiseen ajatteluun Yhdysvalloissa. Valottaa luonnollisesti myös miehen nykyistä kirjoittelua. Mitä enemmän Krugmanin kirjoituksia lukee, sitä vakuuttuneemmaksi tulee, että hän on sukupolvensa kirkkaimpia tähtiä ja tämän maailmanajan tärkeimpiä talousajattelijoita. Niin hyvä kirjoittaja, niin hyvä tieteilijä ja yleensä niin oikeassa. Tämä nykyinen kriisi voi hyvinkin olla hänen viimeinen suuri kamppailunsa, jonka jälkeen hän vetäytyy hyvin ansaittuun emeritusasemaan. Siinä voi tosin kestää, kun ottaa huomioon, millä tolalla talous nykyään on.

Richard Layardin Happiness. Kirjan vaikuttavuus hiipii hiljalleen kun huomaa, miten Layardilla ei ole mitään muuta agendaa kuin onnellisuus. Hän puolustaa sitä kaikkia ja kaikkea vastaan ja kaikki asiaan liittyvä evidenssi käy. Eronneet itse ja heidän lapsensa ovat onnettomampia kuin avioliitossa elävät. Uskonnollisuus aiheuttaa onnellisuutta - joskin tässä on ehkä avointa se, onko tekijä oikeastaan uskonnollisuus vai hengellisyys. Lääkkeillä on tärkeä osansa onnellisessa yhteiskunnassa.

Layard on pragmaatikko ja ohittaa esimerkiksi Nozickin mielihyväkoneen sanomalla, että se ei ole mitenkään realistinen politiikkakysymys, mikä on varmaan jollain tapaa terve suhtautuminen moniin filosofisiin ongelmiin. Toisaalta hän ei juurikaan esitä politiikkasuosituksia lukuunottamatta vapaa-aikaan kannustamista työtä verottamalla - mutta onhan siinä suositusta kerrakseen. Evidenssiä ja tutkimusta esitetään niin paljon, että minkään yksittäisen tekijän kohdalta en uskaltaisi lähteä vetämään omia (politiikka)johtopäätöksiä.

Itselleni ainakin oli jännää tajuta se, että länsimaissa ollaan onnellisempia kuin koskaan ja onnellisuus on edelleen kasvussa, joskin heikossa. Yleensähän asioista aletaan kiinnostua, kun ne kriisiytyvät, ja vaikea onnellisuutta on pitää mitenkään kriisiytyneenä.

Rabindranath Tagoren kokoelmateos Ahnaat paadet. Hienosti nähtyjä ihmiskohtaloita.

Addendum: Unohdin eilen kokonaan Tamminiemen pesänjakajat. Olihan siellä Holkeristakin oma lukunsa, mutta ehkä sitä ei kirjoitettu tällaisia hetkiä varten.