Tuntuu typerältä edes kumota tällaista väitettä, mutta tässä joitakin iskuja:
- Mies itse sanoi, ettei ole monetaristi.
- Autoritatiivisissa esittelyissä (Wikipedia, Palgrave's Dictionary of Economics) Hayekia ei lueta monetaristeihin, vaan itävaltalaisiin. Itse asiassa jos yrittää etsiä vaikka Palgravesta Hayekin sivulta monetarismia ja päinvastoin, ei tule mitään.
- En suuremmin luettele tässä eroja, mutta ehkä yhden voisi mainita, koska se liittyy juurikin tuohon valtion ja talouden suhteeseen. Hayekin kritiikki käsittääkseni liittyi siihen, että yhteiskunnassa informaatio on hajautunut yksilöiden päihin (ja yksilöt eivät jaa tätä informaatiota muille, jos se ei ole heidän etunsa mukaista) , jolloin valtion on vaikea tai mahdoton saada suunnitelmiaan toteutettua. No, olihan Hayekilla makronäkemyksiäkin, mutta eipä niitä paljoa kannata muistella. Jos jotain, niin niiden poliittiset implikaatiot olivat vähemmän laissez-faire kuin hänen muiden talousajatustensa. Monetarismi (klassinen) taas oli oppi makrotaloudesta, eikä sillä siten ollut juuri mitään sanottavaa valtion roolista yksittäisillä markkinoilla - tärkeänä poikkeuksena rahamarkkinat, joita piti säädellä, jotta rahan kiertonopeutta (velocity) voitaisiin hallita (tästä ks. DeLongin artikkeli alempana).
Sille on syynsä, miksi monetarismi ja itävaltalainen koulukunta ovat eri asioita. Vaikka molempien poliittiset implikaatiot saattavat näyttää samoilta, ne ovat oikeastaan erilaisia, ainakin jos viitsii katsoa vähän tarkemmin kuin "Täällä on nää tyypit jotka ei tykkää kun valtio puuttuu talouteen ja täällä ne jotka pitää sitä välttämättömänä." Ja jos ei viitsi katsoa, niin kannattaa ehkä olla hiljaa koko asiasta.
Monetarismista suosittelen DeLongin kompaktia ja hyvin erittelevää artikkelia. Hayekin raha- ja sitä kautta myös makrotaloudellisista näkemyksistä näiden kysymysten valossa suosittelen tätä Larry Whiten artikkelia.
2 kommenttia:
eiks Sumner oo ainakin pitäny esillä jotain monetarismin juttuja, joita Hayek kannatti? Tyyliin, et rahamäärää pitää kasvattaa lamassa, että ei tuu syvempää lamaa, ku rahan kysyntä kasvaa?
Tai siis eiks monetarismi nyt tarkota suunnilleen sitä, että pitää quantity theorytä suht hyvänä kuvana todellisuudesta?
Joo! Tää onkin mielenkiintosta. Yksi sen näkyvimmistä jutuista oli juurikin se Friedmanin k%-rahan kasvun sääntö, mikä on sinänsä hassua, koska se on ehkä sen liikkeen vähiten nykyaikaan kantanut juttu. Hayekiin taas yhdistetään NGDP-sääntö, jota Hayek-säännöksikin jossain sanota. Ja NGDP-sääntöhän tosiaan sanoo noin, että kun lamassa V yleensä tippuu niin M:ää tai sen kasvuvauhtia pitää nostaa. Tämä taas erottaa sen kovasti tuosta monetarismista. Yksi iso pointtihan siinä oli se, että koska rahapolitiikka toimii niillä kuuluisilla pitkillä ja vaihtelevilla viiveillä, ei kannata tehdä rahapolitiikkaa, joka vaatii, että rahan määrää kasvatetaan lamassa, koska se ei tule toimimaan.
Tosin ainakin Garrisonin mukaan (http://www.auburn.edu/~garriro/e4hayek.htm) Hayek vähän seilasi näiden välillä :
"It should be noted that in other writings, both early and late in his career (e.g. 1933 and 1984), Hayek was ambivalent about the choice between a monetary policy that avoids injection effects (a constant money supply despite a positive real growth rate) and a monetary policy that avoids price deflation (a money growth rate that "accommodates" real growth)."
Jos monetarismista riisuu sen rahan määrään keskittymisen, niin siihenhän lähinnä jää jäljelle se raha-epäneutraalia-lyhyellä-aikavälillä-mutta-neutraalia-pitkällä, mikä on varmaan Hayekin ja monien muidenkin intuitio ollut sinäkin aikana, kun uskottiin, että isommalla inflaatiolla saadaan pysyvästi pienempi työttömyys. Ehkä mun intuitio on se, että se on liian ikiaikainen totuus annettavaksi yhden liikkeen nimiin, ja kaikkia, jotka uskovat siihen jollain tasolla ei pidä lukea tuon liikkeen jäseniksi.
No, kunhan halon hiuksia, ei varmaan tuota Politics-kirjan kirjoittajaa tällaiset paljoa liikuta.
Lähetä kommentti
Kommentti