Itse äänestin Pekka Haavistoa ensimmäisellä ja toisella kierroksella. En osaa kovin selkeästi sanoa miksi, mikä osaltaan selittää hämmentyneisyyttäni muiden äänestäjien varmuuden edessä. Syitä on ehkä kolme, tärkeysjärjestyksessä. Ensinnäkin Haavisto on "meikäläisiä", omasta puolueestani. Niin yksinkertaista se on. Toiseksikin minulla on sellainen mutu-tuntuma, että Haaviston arvot ovat lähempänä omiani kuin Niinistön arvot. Kolmanneksi Niinistö on (muistaakseni) puhunut siihen sävyyn, että hän presidenttinä ottaisi aktiivisesti kantaa myös sisäpoliittisiin kysymyksiin, kun taas uskoisin Haaviston keskittyvän enemmän ulkopolitiikkaan.
2. Twitter ja talousteoriat. En twiittaile; minulla on tili, mutta huomasin Twitterin käytön olevan melko hedelmätöntä ilman älypuhelinta. Huomasin facebook-feedissäni tänään seuraavan Tuomas Enbusken twiitin:
Koska asia kiinnosti, kysyin sitä suoraan Niinistöltä. Hän sanoi talousteorioista lähimpänä olevan keynesiläisyyden. Ei klassinen liberaali.
Mitä enemmän ajattelen noita muutamaa lausetta, sitä enemmän päätäni kivistää. Nuo lauseet ovat niin omituisia loogisesti ja syntaktisesti. No, sitä kai se tekee kielelle, kun pitää tiivistää. Muutenkin Twitter vaikuttaa jännältä maailmalta; Tuomas Enbuske ja Maija Vilkkumaa, kaikista ihmisistä, vaihtamassa ilmeisesti kohtuullisen diippejä juttuja käsitteleviä twiittejä joiden yhteyttä toisiinsa on hyvin vaikea seurata. Enkä mitenkään halua paheksua tuota kulttuuria, sanon vain etten ymmärrä sitä. Tekemällä varmaan alkaisin ymmärtää.
3. Monot ja polyt. Jenkeissä on kohistu (kohistiin?) hetki siitä, että Newt Gingrich olisi entisen vaimonsa mukaan halunnut avoimen suhteen. Dan Savage ja Betsey Stevenson & Justin Wolfers esittävät ajatuksiaan teemasta, kannattaa lukea, jos asia kiinnostaa. Ja sietäisi kiinnostaa, jos parisuhteet ovat osa elämää tavalla tai toisella.
4. Kuluttajan oikeudet ja etu. Luin Heikin postauksen viimeisimmistä säädöistä suomalaisessa tekijänoikeuspolitiikassa. On hyvä, että lainvalmistelussa on myös kuluttajien näkökulma esillä. Tosin ongelmana tässä on, kuten Heikkikin sanoo, jos kuluttaminen rajoitetaan akteihin, joissa raha vaihtaa omistajaa. Ainakin itse olen kuluttanut viimeisen viikon aikana tuntikaupalla vanhojen Disney-elokuvien laulujen kuuntelemiseen Youtubessa, vaikka en ole maksanut kenellekään pennin hyrrää. Eikä se ole mikään kannanotto, että sitä sanotaan kuluttamiseksi.
Eniveis, tuli mieleeni, että onkohan jossain maatalouspoliitiikkaa valmistelevissa työryhmissä kuluttajien edustajaa paikalla? Onko netti jotenkin erityinen kysymys vai voisiko kyseessä olla vain se, että aika on muuttumassa ja kuluttajista tulossa yhä enemmän ryhmä, jonka edun nimissä voi toimia? Että vastaisuudessa, kun tulee uusia politiikkakysymyksiä, kuluttaja otetaan mukaan keskusteluun. No, olipa taikinainen ajatus, mutta ehkä siinä jotain juurta oli.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti