Tilastokeskuksesta kaivamalla nähdään, että suurituloisempaan prosenttiin kuuluu 23900 asuntokuntaa, joka tienaa keskimäärin 202 365 euroa vuodessa. Kun mediaanituloinen asuntokunta tienaa taas 28 000 euroa, on Brandeis'n suhdeluku noin 7. Vertailun vuoksi vuonna 1990 mediaanitulot ovat sitten olleet 19 800 euroa, ja suurituloisimman prosentin tulot noin 97 000 euroa, mikäli kasvuluvut pitivät paikkansa. Tällöin Brandeis'n suhdeluku on siis ollut alle viisi. Yhdysvalloissa suhdeluku oli muuten v. 2006 36 (vrt. 12,5 v. 1980), joten Suomella on vielä jonkin verran matkaa todelliseen kuiluyhteiskuntaan.
Itseäni tässä viehättää se, että ei puhuta siihen yleiseen höttöiseen tapaan, jolla tuloeroista yleensä puhutaan - Tarja Halosen uudenvuoden tervehdykset etunenässä. Mietitään ongelmaa. Mitkä tuloerot ovat ongelma? Miten ne ovat kehittyneet? Miten niitä voitaisiin ehkäistä? Näin asioista puhuminen ja päättäminen on helpompaa.
Ja keskittymällä mediaanitulojen ja korkeimpien tulojen väliseen suhteeseen onnistutaan ehkä paremmin puhumaan tuloeroista ilman köyhyyden vähentämistä. Köyhyyden vähentäminenkin, tai pienituloisimpien aseman kohentaminen, on tärkeää mutta tuloerot ovat eri asia ja niistä olisi hyvä joskus pystyä puhumaan erillisenä. Tokihan kerättyjä verotuloja käytetään myös tulonsiirtoihin ja (muuhun) sosiaalipolitiikkaan, että sitä kautta tällainen tuloerojen kaventaminen myös nostaa köyhimpien tuloja ja mahdollisuuksia. Voidaan kuitenkin kuvitella tilanne, jossa näin ei ole (verotulot julkishyödykkeisiin, kuten Mankiwin Just Deserts-mallissa, jossa tuloeroja ei tosin tarkoituksella kavenneta, vaikka verotus voikin olla progressiivista).
Se, mitä ainakin itse (edelleen) kaipaisin on jotain tietoa siitä, minkä tuloerojen kaventaminen toisi eniten hyötyä. Se olisi tehokkaampaa ja poliittisesti mahdollisempaa; nykytilanne vaikuttaa siltä, että hyvätuloisia ja rikkaita uhataan jatkuvasti jollain sosialistisella haulikolla, jolla ammutaan niin kovaa kuin vain poliittiset voimasuhteet antavat periksi. Tähtäämisenkin kanssa voi olla niin ja näin.
8 kommenttia:
Jaakon kirjoitus on oikein hyvä, jos ekana otetaan annettuna, että tuloerot on huono asia ja se miten huono asia ne on pysyy vakiona ja niiden tasaamisen kustannukset pysyy vakiona.
Mua vähän epäilyttää ensinnäkin ajatus siitä, että tuloerot olis huono asia. Tai siis, että ne olis nyt huono asia.
Se on varmasti selvää, että molemmat: se, että kaikki tulot menee yhdelle tyypille ja että kaikki tulot menee tasan kaikille on huono juttu.
Optimaalinen tuloerojen taso on jossain siinä välissä, mutta niin kauan ku meillä ei oo käsitystä siitä mikä se optimaalinen taso on, on aika turha miettiä, että mitä nykyisille tuloeroille tai niiden kasvulle pitäs tehdä.
Se miten huono / hyvä juttu tuloerot on ei varmaankaan myös oo vakio. Jotkut yhteiskunnat kokee ne huonompina kuin toiset, ihmisten preferenssit muuttuu omille tuloilleen ja muiden tuloille ja tuloerojen kannustinvaikutukset muuttuu.
Toinen juttu mikä vaikuttaa tähän on sit se, että tuloerojan on monenlaisia ja se kannattaako niitä vähentää riippuu siitä mistä ne tuloerot johtuu. Noin yleensä markkinoilla syntyneet tuloerot johtuu siitä, että jengi saa palkkion siitä, että ne tuottaa hyvinvointia muille. Tällaiset tuloerot kannustaa tuottamaan hyvinvointia muille.
Tuloerot voi toki syntyä muistakin syistä, esim. vaikka silleen, että varastaa toisilta niiden omaisuutta tai vaikka niin, että valtio myöntää monopolioikeuden.
Sit tietysti tuloerojen poistamisen kustannukset muuttuu. Jos vaikka on halpaa siirtää tuloja ulkomaille, niin tuloerojen suitseminen ei onnistu, kun jengi vaan siirtää ne verottajan ulottumattomiin tj.
Koska tuloerojen tasoittamisen puollustajat jättää tällaiset pohdinnat lähes kategorisesti tekemättä, niin ei voi olla ajattelematta, että tuloerojen kaventamisessa on oikeestaan kyse vaan siitä, että halutaan jakaa resursseja keskusjohtoisesti.
Artturi, toki raja-arvona on otettava se, että rikkaita ei kannata verottaa enempää kuin sen verran, mitä tuloja on sieltä saatavissa. Olisi yhteiskunnallisesti hölmöä nostaa pääomatulojen(kin) progressio niin korkeaksi, että verotuotto vähenisi. Villellä muuten oli hyvä blogaus aiheesta: http://www.vihreat.fi/node/7261
Mitä tuloeroihin muuten tulee, toki joitakin asioita tuossa otetaan annettuna. Itse ottaisin muuten annettuna esimerkiksi sen, että Suomessa esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna pienemmät tuloerot ovat olleet hyvä juttu: intoa julkishyödykkeiden kehittämiseen on löytynyt. Meneekö tämä tulevaisuudessakin näin, on toki eri asia.
Jaakko: Kiitos vastauksestasi!
"Itse ottaisin muuten annettuna esimerkiksi sen, että Suomessa esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna pienemmät tuloerot ovat olleet hyvä juttu: intoa julkishyödykkeiden kehittämiseen on löytynyt."
Joo, mut eiks tuloeroista oo muutakin haittaa ja muutakin hyötyä ku into julkishyödykkeiden kehittämiseen? Tuntus, että se ei olis kovin merkittävä juttu kaikkien muiden vaikutusten ohella.
Toisekseen onks into niiden kehittämiseen johtunu nimen omaan tämäntasosista tuloeroista ja onks se into hyvä vai huono asia?
Siitä oon toki samaa mieltä, että olis tosi hölmöä verottaa niin paljon, että verotulot pienenee, mut sen lisäks on tietysti hölmöä verottaa just sille rajalle asti missä verotulot ei kasva eikä pienene. Optimi on varmasti jossakin Laffer-käyrän nousevalla puolella. (Eli siellä missä verotulot nousee, ku veroja korotetaan.)
Korrelaatioita on toki vaikea katsoa, mutta esimerkiksi sukupolvien välisen sosiaaliseen liikkuvuuteen nuo universaalit palvelut (jotka lasken julkishyödykkeiksi noin laajasti) vaikuttavat. Eli antavat mahdollisuudet juuri siihen pelikentän tasaamiseen, joka luo muutenkin sitten dynamiikkaa yhteiskuntaan. Kuinka merkittävä osa tämä on, sitä en tiedä, mutta itse poliittisena valintana preferoin sitä kovastikin.
Krugman muuten viittasi muuan esitykseen, joka tekee puolestaan gini-kertoimen ja tuon liikkuvuuden välille ennalta-arvattavan yhteyden. Tuota kannattaa musta puolustaa, ja toistaiseksi tämä meidän malli on ollut siinä aika hyvä. Olisiko sama liikkuvuus mahdollista tehdä suurilla tuloeroilla, ehkä, mutta nykymaailmassa ei siltä näytä.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/01/15/the-great-gatsby-curve/
Jaakko Stenhäll: "Korrelaatioita on toki vaikea katsoa, mutta esimerkiksi sukupolvien välisen sosiaaliseen liikkuvuuteen nuo universaalit palvelut (jotka lasken julkishyödykkeiksi noin laajasti) vaikuttavat."
Sukupolvien välisellä sosiaalisella liikkuvuudesta on sekä hyötyä, että haittaa. Ennen meritokraattista yhteiskuntaa hyödyt olis varmaankin isommat kuin haitat, mutta entäs nykyään? Osmo kirjoitti tästä aiheesta mun mielestä aika osuvasti vähän aikaa sitten. Tuntuu, et Krugman olettaa, et vaaka kallistuu sille puolelle, että liikkuvuudesta on haittaa, mut mun mielestä tätä ei kannata olettaa aluks, vaan tää pitäs tutkii empiirisesti.
Mä suhtaudun aika skeptisesti väitteeseen, että tuloerojen tasaaminen kasvattas marginaalilla julkishyödykkeiden tuottamista. (En oo ihan varma mitä tarkoitat universaaleilla palveluilla.) Jos tarkoitat niillä palveluita jotka on kaikkien käytettävissä ilman rahallista maksua, niin se voi pitää paikkansa.
En tiiä sit millä perusteella kaikkien käytettävissä olevat palvelut lois dynamiikkaa yhteiskuntaan.
"Kuinka merkittävä osa tämä on, sitä en tiedä, mutta itse poliittisena valintana preferoin sitä kovastikin."
En tiiä miten tää pitäs lukee... tai siis mä luen tän niin, että se kannatat jotain riippumatta siitä mikä sen vaikutus on, koska se on sun poliittinen valinta, mutta en usko, että tarkotit sitä?
äh.... siis Krugman kallistuu sille puolelle, että liikkuvuuden lisääntymisestä on hyötyä.
Joo, nimenomaan Krugman kannattaa tuota liikkuvuutta, mikä lienee meritokraattisissa yhteiskunnissa, kuten Suomessa, aika hyvä juttu.
Koulutus on aika hyvä esimerkki tästä dynamiikasta, jolla ihmiset pääsevät eteenpäin. Toki tämäkin painottuuu siihen, että yleensä koulutettujen (ja ei välttämättä hyvätuloisten) lapset kouluttautuvat pidemmälle, mutta tasaiset tuloerot auttavat tässä aika paljon.
Ajattelin tehdä tästä esimerkin, mutta taidankin tehdä blogikirjoituksen suoraan kunhan ehdin.
Jaakko Stenhäll:"Joo, nimenomaan Krugman kannattaa tuota liikkuvuutta, mikä lienee meritokraattisissa yhteiskunnissa, kuten Suomessa, aika hyvä juttu."
Kantsii lukee ne Soininvaaran kirjoitukset aiheesta.
Liikkuvuus ei oo välttämättä hyvä juttu. Se voi tarkottaa, että yhteiskunta ei oo meritokraattinen, jos siinä on enemmän liikkuvuutta kuin meritokraattisessa yhteiskunnassa. Se missä pisteessä ollaan on empiirinen kysymys.
"Koulutus on aika hyvä esimerkki tästä dynamiikasta, jolla ihmiset pääsevät eteenpäin. Toki tämäkin painottuuu siihen, että yleensä koulutettujen (ja ei välttämättä hyvätuloisten) lapset kouluttautuvat pidemmälle, mutta tasaiset tuloerot auttavat tässä aika paljon."
Voisitko avata tätä vähän enemmän? Se on toki totta, että jos on kyöhä, mutta lahjakas, niin ilmainen koulutus auttaa kouluttautumaan, mutta tarkoitatko jotain muuta?
Veikkaan, että verotuksen nostaminen ei erityisesti lisää ilmaisen koulutuksen määrää ja ilmaisen koulutuksen lisääminen ei kasvata hyvinvointia. Jokin määrä ilmaista koulutusta lisää kokonaisuutena hyvinvointia, mutta ottaen huomioon miten paljon opiskelemista meillä tuetaan, niin luulen, et se piste on menny jo aikaa sitten.
Lähetä kommentti
Kommentti