Ajattelin tätäkin teemaa paljon aikoinaan totaalikieltäytymisprosessini aikana. Minulla oli vahva tunne siitä, että ne lait, joiden perusteella aikaani, elämääni konfiskoitiin valtiolle olivat jollain perustavalla tasolla vääriä, epäoikeudenmukaisia. Halusin olla rehellinen tästä tunteesta valtiolle, laille ja itselleni ja katsoin, että asevelvollisuuslain tietoinen ja julkinen rikkominen - ei sillä, vähän vaikeampi tuota lakia on salaa rikkoa kuin vaikkapa huumausainelakeja - oli välttämätöntä.
Intuitiivisesti minusta tuntui siltä, että järjestelmä, josta pystyisi ostamaan itsensä ulos tavalla tai toisella (näistä alempana) olisi oikeudenmukaisempi. Miksi näin? Vaikea sanoa. Voin helposti kuvitella tilanteita, joissa itsensä ostaminen ulos tuntuisi epäoikeudenmukaisemmalta - esim. viikko vankilassa istumista vs. miljoona euroa. Ymmärrän siis, että ei se aika aina ole muita resursseja tärkeämpi, mutta jonkinlainen perustavanlaatuinen ero niissä tuntuu silti olevan, ja tämä on omituinen ongelma. Bryan Caplan kirjoittaa samasta teemasta perustellessaan, että vaikka useat valtiot voisivat ottaa mallia Singaporesta, Singaporen malli on ainakin Yhdysvaltoihin verrattuna huonompi:
But for me, the deal-breaker is far more mundane: Singapore has conscription. Two years of mandatory military service. Or as I see it, hell on earth. It's not just state slavery. It's state slavery in an especially unpleasant line of work. Even in peacetime, my best-case scenario for military service is that it's like full-time Physical Education.
I'm happy to waste 11% of GDP on unnecessary health care expenditures, and live with another percentage point or so of unemployment, to keep myself and my sons from involuntary military service.
On myös toinen teema, joka liittyy taannoisiin asevelvollisuuspohdintoihini ja joka tuli mieleeni näistä sairausvakuutuskeskusteluista. Kuten Greg Mankiw kirjoittaa, on (taloustieteilijän näkökulmasta) täysin sama, kannustaako valtio sairausvakuutukseen niin, että tarjoaa 1000 euroa vakuutuksen ottajille verovähennyksiä vai tekeekö lain, joka määrää 1000 euron sakon jokaiselle, joka ei ota vakuutusta. Samalla tavalla ihmiset (taloustieteilijän näkökulmasta) eivät ymmärrä mistä on kyse, kun he pitävät lapsiperheille annettavia verovähennyksiä hyväksyttävänä mutta samaan aikaan pitävät lapsettomille määrättäviä veroja sopimattomina (täällä lisää tästä). Neuvostoliitossa itse asiassa toteutettiin aikoinaan jälkimmäistä.
Mutta eivät ne ole samoja, ei minusta ainakaan tunnu siltä. Minä en pidä lain rikkomisesta. Minun hyötyfunktiossani on sellainen juttu. Ajatellaan, että olisi kaksi vaihtoehtoista lakia asevelvollisuudesta:
1. Maassa on yleinen asevelvollisuus ja sen rikkomisesta saa 1000 euron sakon
2. Maassa on yleinen asevelvollisuus, josta voi ostaa vapautuksen 1000 eurolla (tämä on ihan kirjattu lakiin)
Tiedän, että ne ovat rahallisesti sama juttu, mutta kyllä minä pitäisin merkittävästi enemmän jälkimmäisestä, koska siinä ei tarvitse rikkoa lakia. Edellisessä rikotaan normia, kun taas jälkimmäisessä toimitaan normin puitteissa. Ehkä se on ihan hyvä, että ymmärrän yhä noiden kahden eron.*
*Meinasin siteerata lempielokuvasarjaani, mutta sitten tajusin, että sen voi tulkita Neon Kristus/Buddha-kehityksen kontekstissa, mikä olisi ehkä kevyttä liioittelua omalla kohdallani eikä suinkaan tarkoituksenmukaista. Sanottakoon vielä, että tuon Hamannin kommentin voi ehkä paremmin tulkita kysymyksenä koneen ja ihmisen suhteesta kuin jumaluuden ja ihmisen suhteesta, koska Hamannia kiinnostaa juurikin edellinen, ainakin sitaattia seuraavan keskustelun perusteella.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti