Ei pidä unohtaa, että suomalaistenkin korkea elintaso perustuu tällä hetkellä velanottoon.
Tämän voi ymmärtää monella tavalla, ja useimmat niistä ovat vääriä. Tulkitsen tästä löytyvän sellaisen vivahteen, että kirjoittaja toteaa sen ikävänä tosiasiana.
Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin vaihtotase, joka kuvaa velkaantumista ulkomaille. Vuonna 2011 vaihtotase oli alijäämäinen 1,3 miljardia euroa. BKT kuvaa Suomessa asuvien henkilöiden menoja, tai vaihtoehtoisesti tuloja. BKT vuonna 2011 oli 191,6 miljardia euroa. Ulkomainen velkaantuminen kattoi siis Suomessa asuvien henkilöiden menoista noin 0,7 prosenttia. Tässä mielessä ainakin tuntuu liioittelulta sanoa, että suomalaisten korkea elintaso perustuu tällä hetkellä velanottoon.
Fun fact: Sauli Niinistö kuvasi virkaanastujaispuheessaan [pdf], kuinka Suomen vaihtotase on "romahtanut" tappiolliseksi. Lol.
"Mutta valtiohan velkaantuu hurjaa tahtia!" No, aina pitää muistaa pistää lukuja pöytään. Vuonna 2011 julkisyhteisöjen velka kasvoi 6 miljardilla eurolla, 93 miljardiin euroon. Se oli siis noin 3 prosenttia BKT:sta ja kasvoi noin seitsemällä prosentilla. Mutta kenelle valtio sitten velkaantui, jos ulkomaille velkaantuminen oli noin pientä? Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: meikäläisiä ja muukalaisia. Jos julkisyhteisöt eivät velkaantuneet muukalaisille, ne velkaantuivat meikäläisille. Jos Suomen valtio lainaa kansalaisiltaan, velkaantuvatko suomalaiset? Tämä on vaikea kysymys, johon vastaus voisi kuulua "ei, ehkä, se riippuu". Vaikka aiheesta riittää puhetta, voisin varmaan joskus kirjoittaa siitä, ihan silläkin, että selventäisin omia ajatuksiani. Tässä Noahopinionin postaus, joka pohtii ja linkittelee hyvin.
On myös muistettava, että huomattava osa menoista, joiden vuoksi velkaannumme, menee investointeihin. Otamme lainaa kouluttaaksemme nuoria, pitääksemme yllä infrastruktuuria ja rakentaaksemme tehtaita. Ei tämä niinkään nosta elintasoamme tänään, vaan tulevaisuudessa. Ja mitä valtion velkaantumiseen tulee, valtion velkakirjojen korko on laskenut viime vuosina, erityisen paljon viime viikkoina, tehden monista aiemmin kannattamattomista investoinneista kannattavia. Vyönkiristyspolitiikka tällaisessa tilanteessa tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä: eikö sitä lainaa kannattaisi ottaa juuri silloin, kun sitä halvalla saa? Rehellisyyden vuoksi on sanottava, että toki voi olla niin, että valtio saa sitä lainaa halvalla juuri siksi, että se ei sitä enempää ota. En kuitenkaan usko, että korko tuosta suuremmin ylöspäin nytkähtäisi, jos kiristettäisiin vyötä vähän vähemmän. [Ikävää, kuinka tällaiset caveatit heikentävät tekstin retorista tenhoa, mutta mä en jotenkin osaa jättää niitä kirjoittamatta. Jättäkää huomiotta ja hurmioitukaa ^^]
Viimeiseksi, eikä suinkaan vähäisimmäksi: ei sitä aina tarvitse kuluttaa (tai investoida) vähemmän kuin ansaitsee. Eivät kaikki voi tehdä niin, eikä varmaan ole syytä, miksi juuri Suomen pitäisi niin aina tehdä. Kulutushan se onnelliseksi tekee eikä rikastuminen. Se, mikä velkaantuminen on "hyvää" ja mikä "huonoa" kokonaisen kansakunnan tasolla on vaikea kysymys, ja riippuu varmaankin pitkälti kansalaisten ikärakenteesta, työurien pituuksista, elinajanodotteesta ja investointimahdollisuuksista.
Jos varallisuuden käsitettä laajennetaan hieman ja mietitään ympäristönäkökohtia, Terhon väite vaikuttaa paljon uskottavammalta. Emma Kari kirjoittaa mainiosti tästä aiheesta Koijärvi-yhteisöblogissa.
Ja as usual, korjatkaa, kommentoikaa ja lisäilkää, jos mieleen tulee jotain.
Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin vaihtotase, joka kuvaa velkaantumista ulkomaille. Vuonna 2011 vaihtotase oli alijäämäinen 1,3 miljardia euroa. BKT kuvaa Suomessa asuvien henkilöiden menoja, tai vaihtoehtoisesti tuloja. BKT vuonna 2011 oli 191,6 miljardia euroa. Ulkomainen velkaantuminen kattoi siis Suomessa asuvien henkilöiden menoista noin 0,7 prosenttia. Tässä mielessä ainakin tuntuu liioittelulta sanoa, että suomalaisten korkea elintaso perustuu tällä hetkellä velanottoon.
Fun fact: Sauli Niinistö kuvasi virkaanastujaispuheessaan [pdf], kuinka Suomen vaihtotase on "romahtanut" tappiolliseksi. Lol.
"Mutta valtiohan velkaantuu hurjaa tahtia!" No, aina pitää muistaa pistää lukuja pöytään. Vuonna 2011 julkisyhteisöjen velka kasvoi 6 miljardilla eurolla, 93 miljardiin euroon. Se oli siis noin 3 prosenttia BKT:sta ja kasvoi noin seitsemällä prosentilla. Mutta kenelle valtio sitten velkaantui, jos ulkomaille velkaantuminen oli noin pientä? Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: meikäläisiä ja muukalaisia. Jos julkisyhteisöt eivät velkaantuneet muukalaisille, ne velkaantuivat meikäläisille. Jos Suomen valtio lainaa kansalaisiltaan, velkaantuvatko suomalaiset? Tämä on vaikea kysymys, johon vastaus voisi kuulua "ei, ehkä, se riippuu". Vaikka aiheesta riittää puhetta, voisin varmaan joskus kirjoittaa siitä, ihan silläkin, että selventäisin omia ajatuksiani. Tässä Noahopinionin postaus, joka pohtii ja linkittelee hyvin.
On myös muistettava, että huomattava osa menoista, joiden vuoksi velkaannumme, menee investointeihin. Otamme lainaa kouluttaaksemme nuoria, pitääksemme yllä infrastruktuuria ja rakentaaksemme tehtaita. Ei tämä niinkään nosta elintasoamme tänään, vaan tulevaisuudessa. Ja mitä valtion velkaantumiseen tulee, valtion velkakirjojen korko on laskenut viime vuosina, erityisen paljon viime viikkoina, tehden monista aiemmin kannattamattomista investoinneista kannattavia. Vyönkiristyspolitiikka tällaisessa tilanteessa tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä: eikö sitä lainaa kannattaisi ottaa juuri silloin, kun sitä halvalla saa? Rehellisyyden vuoksi on sanottava, että toki voi olla niin, että valtio saa sitä lainaa halvalla juuri siksi, että se ei sitä enempää ota. En kuitenkaan usko, että korko tuosta suuremmin ylöspäin nytkähtäisi, jos kiristettäisiin vyötä vähän vähemmän. [Ikävää, kuinka tällaiset caveatit heikentävät tekstin retorista tenhoa, mutta mä en jotenkin osaa jättää niitä kirjoittamatta. Jättäkää huomiotta ja hurmioitukaa ^^]
Viimeiseksi, eikä suinkaan vähäisimmäksi: ei sitä aina tarvitse kuluttaa (tai investoida) vähemmän kuin ansaitsee. Eivät kaikki voi tehdä niin, eikä varmaan ole syytä, miksi juuri Suomen pitäisi niin aina tehdä. Kulutushan se onnelliseksi tekee eikä rikastuminen. Se, mikä velkaantuminen on "hyvää" ja mikä "huonoa" kokonaisen kansakunnan tasolla on vaikea kysymys, ja riippuu varmaankin pitkälti kansalaisten ikärakenteesta, työurien pituuksista, elinajanodotteesta ja investointimahdollisuuksista.
Jos varallisuuden käsitettä laajennetaan hieman ja mietitään ympäristönäkökohtia, Terhon väite vaikuttaa paljon uskottavammalta. Emma Kari kirjoittaa mainiosti tästä aiheesta Koijärvi-yhteisöblogissa.
Ja as usual, korjatkaa, kommentoikaa ja lisäilkää, jos mieleen tulee jotain.
3 kommenttia:
Allan:Jos Suomen valtio lainaa kansalaisiltaan, velkaantuvatko suomalaiset? Tämä on vaikea kysymys, johon vastaus voisi kuulua "ei, ehkä, se riippuu".
njoo... kai siihen voi vastata myös kyllä? Tai siis että nykyiset suomalaiset velkaantuu tulevaisuuden suomalaisille.
Nick Rowella oli tästä paljon mun korviin järkevän kuuloista sanottavaa vastaukseks Krugmanin pohdintoihin.
Sä nyt varmaan oot lukenu nää, mutta laitan nyt linkit, jos joku muu ei oo lukenu ja kiinnostaa.
http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2011/12/debt-is-too-a-burden-on-our-children-unless-you-believe-in-ricardian-equivalence.html
http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2012/01/the-30-years-debt-burden-non-war.html
http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2012/01/matt-yglesias-and-spilt-milk.html
http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2012/01/steve-landsburg-goes-meta-on-me.html
Viimeiseksi, eikä suinkaan vähäisimmäksi: ei sitä aina tarvitse kuluttaa (tai investoida) vähemmän kuin ansaitsee.
Mä luulen, että meidän yhteiskunnassa on tällanen fallacy, että ei osata ajatella jotain mennyttä tyydytystä tyydytyksenä. Eli että jos kuluttaa jotain, niin se on pois tulevaisuuden kulutuksesta mikä on "aina" pahasta, koska bygons are bygons ja ainoo millä on väliä on tulevaisuuden tyydytys. Tietty tällä logiikalla sitä tyydytystä ei saa ikinä, ku aina vaan pihtailee.
äh... HTML ei toiminu, jäi lainausmerkit pois.
Joo, hyvä kun laitoit linkit, lukaisin uudestaan :) Ehkä se vähän taas selveni. Tää Mankiwin paperi ( http://www.economics.harvard.edu/files/faculty/40_whatdobudgetdeficitsdo.pdf ) johon siellä jossain linkitettiin oli kans ihan hyvä.
Tuo on mielenkiintoinen huomio tuo "fallacy" ja siinä on varmaan monimutkaisia psykologisia voimia taustalla.
Lähetä kommentti
Kommentti