Tehkää oikein ja lukekaa Second-Best Worldia

Minulla ei ole ollut mielessä mitään bloginaihetta niin teen nyt tällaisen postauksen, johon pari pienempää juttuja. Lähinnä haluan ykkösen esille.

1. Tampereen yliopiston väitöskirjailija Olli Kärkkäinen on pistänyt pystyyn blogin, Second-Best World. Pistäkäähän syötteenlukijaan tai kirjanmerkkeihin tai mihinlie. Kelpo ulkoasu, hyviä tekstejä. Teette palveluksen itsellenne, minulle ja suomalaiselle yhteiskunnalle jos seuraatte ja (erityisesti) kommentoitte tuota blogia, koska seuraaminen ja (erityisesti) kommentointi kannustaa kirjoittamaan. Olen miettinyt usein oman kirjoittamiseni suhteen, että miten pitäisi kirjoittaa, että saisi enemmän kommentteja. Ehkä vähemmän selittämistä, enemmän julistamista?

2. Jos jotakuta kiinnostaa, tämän blogin liikenne menee nyt jossain reilun tuhannen kävijän kuukausitahdissa. Tämän blogin profiiliksi ainakin nyt tuntuu muodostuneen se, että tällä on pieni lukijakunta ja melko harva muuten tietää tästä. Tekstejä luetaan melko tasaisesti: top5-tekstien katselut muodostavat vain noin 10 prosenttia kaikista katseluista. Toisenlainen blogi on vaikkapa Veikko Erantilla (toivottavasti taivutus menee oikein), joka kirjoittaa tekstin aina muutaman kuukauden välein, useimmissa teksteissä on kohtuullisesti lukijoita ja joissakin (moni)kymmenkertaisesti keskiarvoa enemmän (näin spekuloisin jakojen perusteella). Varmaan parempiakin esimerkkejä löytyy. Olen lukenut Joseph J. Rommin  Language Intelligence-kirjaa ja siellä on myös verkkokirjoittamiseen paljon vinkkejä. Vaikka nautin retoriikasta ja hyvien tekstien lukemisesta, en oikein osaa suhtautua taivutteluun (persuasion).

Ehkä minun olisi syytä harjoitella. Ottaa jokin aihe, jossa vallitsevat tai monien hellimät ideat ovat harhaisia ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Tyyliin maataloustuet. Tai asevelvollisuus, sehän vasta juttu olisikin. Ehkä kuvaavaa on se, että menin vankilaan rikottuani asevelvollisuuslakia, mutta en ole ikinä tosissani pyrkinyt vakuuttamaan ketään sen lain vääryydestä. Astuakseni hieman sivupoluille, marttyyrius voi johtaa omituiseen nihilismiin. Marttyyriuden psykologia vaatii julistamaan "En välitä siitä, mitä minulle tapahtuu, koska teen oikein.". Teon näkeminen eettisenä vaatii sen, että sen taustalla oleva päätös on ei-henkilökohtainen. Marttyyriuden näkeminen eettisenä tekona johtaa helposti nihilismiin: kaikki muutkin tekevät päätöksiä, jonka kokevat olevan oikein, joten sillä, mitä tapahtuu, ei ole väliä. On helppoa nähdä itsensä marttyyrinä, jos on totaalikieltäytyjä ja on vaikeaa samaistua toisten valintoihin, jos on ihminen. Tai sitten ilmastonmuutos. Jos ymmärtää kategorisen imperatiivin hölmösti, pistää henkilökohtaiset päästönsä kestävälle tasolle ja jättää asian siihen. Koska hei, jos kaikki tekisivät niin, niin maailmahan pelastuisi? Mutta tämä nyt oli vain sivupolku. Homma on vain se, että yksinkertaisesti pidän oman ajatteluni kehittämistä hyvin paljon tärkeämpänä itselleni kuin vaikuttamista (maailman parantamista). Pitänee ottaa asia haasteena ja harjoitella sellaistakin taitoa.

4 kommenttia:

ollikarkkainen kirjoitti...

Kiitos suosituksesta/linkkauksesta!

Olen itsekin pohtinut, että pitäisikö minun kirjoittaa provokatiivisemmin, jotta kirjoitukset herättäisivät enemmän keskustelua. En ainakaan toistaiseksi ole kokenut siihen tarvetta, vaan nautin asioiden neutraalimmasta käsittelystä. Provokatiivisia blogeja löytyy jo aika paljon, enkä tiedä onko lukijoiden/kommenttien lukumäärän tuijottaminen oikea tapa vertailla blogin "onnistumista".

Itselläni lukijamäärät/kommenttimäärät laskivat paljon, kun siirryin kirjoittamaan Uuden Suomen sijaan omaan blogiini, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Omien aivoitusten selkeyttäminen kirjoittamalla kun on kuitenkin yksi merkittävä syy blogin kirjoittamiseen ja omassa blogissani voin käsitellä asioita laajemmin.

En tiedä kuinka talousblogien tavoitettavuutta/löydettävyyttä voisi yleisesti parantaa. Ristiinlinkkaukset ja keskustelujen jatkaminen blogista toiseen ovat mahdollisia tapoja.

Rogue kirjoitti...

Jos/kun haluaisitte enemmän huomiota/lukijoita/keskustelua, niin mun suositus olis edelleen jonkinlainen yhteistyö. Suomessa markkina on pieni, ts. potentiaalisia aktiivilukijoita on talousblogeille tarjolla aika vähän. Harva viitsii seurata jokaista yksittäistä blogia ja siten se pienikin lukijajoukko hajaantuu ja lukijoita per blogi on vielä vähemmän ja keskustelu jää olemattomaks.

Kokonaisuus voi tässä olla enemmän kuin osiensa summa. Hypoteettisena esimerkkinä: jos vaikka Allan, Olli ja Artturi perustais kolmistaan blogin, niin väitän että sen blogin status muodostuis ajan kanssa paremmaks ku teiän yksittäisten blogien statukset yhteensä ja jokaisen teistä nimi ja ajatukset sais enemmän huomiota ku mitä ne saa yhteensä erillisissä blogeissa.

Se mitä tossa tietty menettäis, olis asema oman bloginsa absoluuttisena diktaattorina, mut en helposti uskois ettei se menetys kompensoituis noilla em. seikoilla. Toki riippuu persoonallisista ominaisuuksista, kuten narsistisuuden tasosta ym. ;)

Allan Seuri kirjoitti...

Katsotaan miten kehittyy näin! Olen toki yhtä mieltä siitä, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa blogeissa. Ja ehkä me ei oltais liian narsistisia Ollin kanssa, kun ei olla kehdattu edes laittaa omaa nimeä blogin nimeksi : )

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Kannattaa linkkailla tekstejä myös rohkeasti ulkopuolelle. Second Best World on kyllä hyvä, pitää nostaa sitä esille myös.

Kun luin tuolta Ollin blogista tuon "Perustulon sanakirja"-jutun, niin heti jouduin häpeämään erästä Milton Friedman-viittausta mun ja Heikin kirjassa.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto