Yrityksiä ja työpaikkoja ei pidä houkutella

Organisaatioiden välinen kilpailu on tärkeää markkinoiden ulkopuolellakin. Kuntien ja alueiden välisellä kilpailulla on myös hyötyjä ja se voisi toimia paremminkin. Toisinaan karsastan puheita kuntien osaoptimoinnista, koska tuota argumenttia harvemmin tarkennetaan. Kilpailu on pohjimmiltaan osaoptimointia. Markkinatalous on pohjimmiltaan osaoptimointia. Ja se toimii, paremmin kuin vaihtoehdot.

Joissakin alueiden tavoissa kilpailla keskenään on kuitenkin enemmän järkeä kuin toisissa. Matt Yglesias kirjoitti tässä taannoin fiksun kuuloisia ajatuksia "economic gardening"-ideasta:

The way it goes is this. Conventional economic development strategy notes that there are some engines of prosperity elsewhere—a big factory, a corporate headquarters, whatever—and then seeks to transplant those engines to the city. Economic gardening says that instead of playing this game of zero-sum competition, local authorities ought to look around at the businesses they already have and ask what would it take for some of these firms to grow. You're creating your own engines of prosperity out of the seeds that are already available in your community, trying to build up local strengths rather than bid to the bottom for transplants. It's not a super-ideological idea, and in a lot of ways I think it's just common sense, but I also think it serves as a great metaphor for what's wrong with a lot of mega-projects and bribe-oriented development schemes. 

Mahtava ilmaus tuo "bribe-oriented development schemes".

Pari päivää sitten mies linkitti artikkeliin, jossa tutkittiin kaivostoimintaa ja yritystoiminnan profiilia Yhdysvalloissa. Tutkimuksen mukaan alueilla, joissa on 1900-luvun alussa ollut merkittäviä malmi- ja hiiliesiintymiä oli vuosisadan loppupuolella heikompi yritteliäisyys (esim. start-upien määrällä mitattuna) - ja tätä kautta myös heikompi työllisyys. Taustalla tässä on ajatus, että kaivannaisteollisuus vaatii suuria ja raskaita yritysrakenteita, mikä on omiaan tukahduttamaan yritteliäisyyttä. Syy-yhteys kaivannaisista heikkoon yritteliäisyyteen tuntuu melko vakuuttavalta, kun käänteisestä kausaliteetista ei liene kyse: alueen heikko (yritys)kulttuuri ei varmastikaan synnytä malmi- ja hiiliesiintymiä.

Kuten Yglesias sanoo, tarpeeksi pitkällä aikavälillä jokaisen yksittäisen yrityksen ja alan kyky tuottaa työpaikkoja ja voittoa laskee nollaan. Tästä syystä alueiden ei kannata (ainakaan pitkällä aikavälillä) "houkutella yrityksiä ja työpaikkoja" vaan luoda edellytykset, joissa yrityksiä ja työpaikkoja syntyy (ja tuhoutuu) jatkuvasti. Jos alueen strategia on houkutella yrityksiä ja työpaikkoja siitä tulee sellainen kuva, että ideana on imuroida ympäröiviltä alueilta siellä jo synnytettyjä yrityksiä ja työpaikkoja.

Command & Conquerin maailmassa ei tosin olisi pärjännyt vaalimalla alueen startup-kulttuuria.

P.S. Jos kasvuyrityshommat kiinnostelee, kannattaa lukaista TEM:in raportti "Kasvuyrityskatsaus 2012" [pdf]. Itse en aihetta tunne kovin hyvin ja opin paljon tuosta.