Yksi seikka, joka on päivänselvä mutta jota en ollut aiemmin ajatellut, on velkakriisin ja rahan tarjonnan dynamiikka rahaliitossa. Opin sen tästä de Grauwen paperista, en ole oppikirjaa vielä lukenut kokonaan, joten en tiedä, sanotaanko siellä asiasta jotain.
Kun sijoittajat epäilevät brittien valtionvelkaa esim. maan kasvunäkymien heikkenemisestä johtuen, he myyvät sitä pois ja saavat puntia. He luultavasti haluavat päästä punnista eroon, joten he myyvät sitä, jolloin punnan arvo heikkenee ja vienti saa boostia. Tällainen korjaava mekanismi puuttuu Espanjalta. Kun sijoittajat myyvät Espanjan valtionvelkaa, he saavat rahaa, mutta he saattavat sijoittaa rahan vaikkapa Saksan valtionvelkaan. Paljonhan he myös myyvät euroja muihin valuuttoihin, ja tätä de Grauwe ei jostain syystä mainitse artikkelissaan. Voisi kuvitella, että vaikutus valuutan kurssiin on paljon pienempi kuin brittien tapauksessa, koska Espanja on osa suurta rahaliittoa.
Thus the total amount of liquidity (money supply) in Spain shrinks. The Spanish government experiences a liquidity crisis, i.e. it cannot obtain funds to roll over its debt at a reasonable price.Muistan kriisin aikana miettineeni, että mikä on tämä likviditeetti, josta niin paljon puhutaan. Kun puhutaan, että jokin arvopaperi ei ole likvidi, tarkoitetaan ilmeisesti, että arvopaperilla ei käydä paljoakaan kauppaa, jolloin markkinahinta ei ole niin tarkka arvopaperin arvon mitta. Hyödyllinen tapa ajatella markkinoita on usein se, että markkinoilla on aina kaksi puolta: osto ja myynti. Rahataloudessa toinen näistä puolista on (lähes) aina raha. Kun yksittäinen arvopaperi, esim. osake, ei ole likvidi, arvopaperi on "markkinoiden lyhyt puoli" (short side of the market). Kun taas kaikki arvopaperit eivät ole likvidejä, eli kun finanssimarkkinoilla on likviditeettikriisi, raha on markkinoiden lyhyt puoli.
Loppujen lopuksi kyse on rahan tarjonnasta. Friedman-Schwartzin arvo se vain nousee nousemistaan. Se mikä tässä on uutta on nollakorkorajoite. Tai ei sekään ole uutta, on siitä kirjoitettu paljon ja pari (?) kertaa koettukin. Erityisesti on ollut jonkin verran puhetta raha- ja finanssipolitiikan rooleista nollakorkotilanteessa. Mitä olen artikkeleita lukenut, niin minulle on muodostunut sellainen kuva, että a) nollakorkotilanteessa ekspansiivisella finanssipolitiikalla voi olla positiivinen vaikutus tuotantoon ja työllisyyteen (tästä ks. esim. Eggertson & Krugman) ja b) rahapolitiikka on silti ensisijainen, "luonnollinen", optimaalinen vaihtoehto (tästä ks. esim. Mankiw & Weinzierl). Ehkä kommentaattoreiden erimielisyydet johtuvat lähinnä siitä, mitkä ovat poliittiset rajoitteet ja miten tieteilijöiden pitää niihin suhtautua. EKP:n johdossa nyt vain näyttää olevan ylpeä hölmö.
P.S. Huomio retoriikasta. Kun poliitikot ja (finanssi)markkinavoimat painivat, poliitikot ottavat niskalenkkejä ja markkinat pakottavat poliitikot polvilleen. Kummalla taktiikalla varmistetaan voitto?
P.P.S. Lätkämailakäyrä.
2 kommenttia:
Mä oon käsittäny likviditeetin suunnilleen spreadina, ku rupee myymään sitä omaisuutta. Eli siis mun mielestä se ei oo 1-0 kumpi on short side, mut toi on kyllä mielenkiintoinen tapa ajatella asiaa. Mun pitää pohtia enemmän. Mut noin huomiona, niin eiks toi short side of the market viittaa kuitenkin siihen, että ne hinnat ei joustais. Tyyliin jossain päivittäistavarakaupassa se raha on short side, koska se tavara on hinnoiteltu silleen, että marginaalihinta on suurempi ku marginaalikustannus.
Arvopapereissa tuntus, että ei olis short sideä, ku se hinta joustaa?
" Ehkä kommentaattoreiden erimielisyydet johtuvat lähinnä siitä, mitkä ovat poliittiset rajoitteet ja miten tieteilijöiden pitää niihin suhtautua. "
Tää on kyllä aika optimistinen tulkinta. Koska tieteilijöillä näyttää olevan aina sellaset käsitykset poliittisista rajoitteista mistä seuraa niiden suosimat politiikkasuositukset, eli siis et oikeistolaiset taloustieteilijät olettaa, että finanssipolitiikka ei auta, ku äänestäjät ei anna ottaa lisää velkaa ja vasemmistolaiset olettaa, että rahapolitiikka ei auta, ku keskuspankkiirit ei suostu löysentään.
Hyvä kommentti. Oon tässä aamupäivän miettiny asiaa, ja taidat olla oikeassa; finanssimarkkinoilla hinnat joustaa niin hyvin, ettei siellä ole short sidea. Ainahan likviditeettikriisien yhteydessä puhutaan, että (arvopapereiden) myyjien on vaikeaa löytää ostajia, mutta ehkä tätä ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti?
On totta, että spreadia voidaan pitää likviditeettinä, mutta olisi kiva ymmärtää sen taustalla olevat tekijät, eli että miten se toimii kysyntä-tarjonta-kehikossa. Mä en tunne rahoitusta kauhean hyvin (mikä on joskus ongelmallista, kun nykymakrossa sillä on niin suuri rooli), mutta ilmeisesti kyse ei ole siitäkään, että hinta on vain stokastinen muuttuja ja jokaisen kaupankäynnin odotusarvo on todellinen markkinahinta, jolloin spreadin ja volyymin välillä ois positiivinen korrelaatio (suurten lukujen lain perusteella). Kun ainakaan lyhyillä aikaväleillä spreadin ja volyymin välillä ei taida olla mitään yhteyttä. Toisaalta voisin kuvitella, että jos tulee tilanne, jota voidaan kutsua likviditeettikriisiksi, volyymi kyllä kasvaa, mutta jos samalla kaupankävijöiden "todellinen hinta"-arviot heterogenisoituu tarpeeks, myös spreadit kasvavat. Ehkä tästä on kyse?
Ja joo, oon varmaan liian optimistinen, että ehkä ne poliittiset arvotukset biasoi arvioita rajoitteista, tai pikemminkin koska rajoitteet on äänestäjäkunnan mielipidekysymys, yritetään vaikuttaa noihin rajoitteisiin.
Lähetä kommentti
Kommentti