Nopea merkintä liiallisen volatiliteetin tutkimisesta

Artturi tarttui edellisen postauksen kommenteissa siihen, miten voidaan todeta, että markkinoilla ilmenee liiallista volatiliteettiä. Oma metodologiani tähän oli se, että googlasin Scholarissa Shiller ja otin ensimmäisen mielenkiintoisen näköisen paperin, "Do Stock Prices Move Too Much to be Justified by Subsequent Dividends?". Paperi käsittelee osakemarkkinoita, mutta analyysi on varmaan laajennettavissa muillekin rahoitusmarkkinoille. Lisäksi sillä on Google Scholarissa 2298 viittausta, joten se tuntuu olevan melko autoritatiivinen. Kirja Market Volatility olisi luultavasti hyvä katsaus aiheeseen ja ehkä vähemmän täynnä kreikkalaisia aakkosia.

EMH:ssa on kaksi implikaatiota: 1.) Hinnat vastaavat arvoja. 2.) Mikään strategia tai sijoittaja ei voi jatkuvasti voittaa markkinatuottoa (no free lunch). On mahdollista ja tärkeää erottaa nämä kaksi implikaatiota, ja se käsite, millä ne erotetaan, on limits to arbitrage. Eli (tämä suoraan tuolta Wikipediasta) LTCM:n positiot olivat terveitä siinä mielessä, että pitkällä aikavälillä niillä olisi saanut tuottoa, mutta LTCM ei pystynyt turvaamaan lyhyen aikavälin rahoitusta (sijoittajat panikoivat). Tämä teoreettinen käsite (limits to arbitrage) ei ole mitenkään välttämätön näiden kahden implikaation testaamiseen erikseen, mutta se (tai joku muu selittävä tekijä) on välttämätön, jotta toisen falsifioiminen ei falsifioi toista.

Siinä missä behavioraalinen rahoitus on enimmäkseen keskittynyt anomalioiden etsimiseen (kohta 2.), Shillerin tutkimus perustuu kohdan 1.) testaamiseen (s.423, viimeinen kappale). Metodi on seuraavanlainen. Osakkeen tehokas (reilu) hinta on diskontattu harhaton arvio tulevista osingoista. Kun otetaan tarpeeksi pitkä aikaväli, voidaan muodostaa aikasarja tästä reilusta hinnasta. Kun tehdään vielä oletuksia siitä, miten informaatio tulevista osingoista tulee markkinoille, voidaan muodostaa jonkinlainen arvio "reilusta" varianssista hinnassa ja verrata tätä toteutuneeseen varianssiin. Toivottavasti en esitä tätä aivan väärin; epätäydellisesti varmasti, kun en itsekään nyt aamupäivästä sulattanut tuota artikkelia ja sen kreikkalaisia kirjaimia täysin. Jos homma kiinnostaa niin kannattaa varmaan lukea se tai hankkia käsiinsä tuo Market Volatility (tai jos löytyy jotain parempia lähteitä niin pistäkää vinkkiä!).

On varmaan paikallaan korostaa sitä, että tämä keskustelu ei suuremmin liity komission ehdotukseen finanssitransaktioverosta, koska finanssimarkkinoiden volatiliteetin vähentäminen ei kuulu tuon lain virallisiin tavoitteisiin. Useiden sen kannattajien retoriikkaan se kuitenkin luultavasti kuuluu. Ja on vaikeaa korostaa liikaa sitä, että markkinoiden tehottomuus ei ole ratkaiseva peruste interventiolle. Se on kenties välttämätön ehto, muttei riittävä. Relevantti kysymys on se, pystyykö valtio korjaamaan tehottomuutta (usein ei) ja pystyykö se korjaamaan sitä aiheuttamatta samalla suurempaa tehottomuutta muualle (vielä useammin ei).