- Syytä markkinoita. Tästä tulee lähinnä mieleen Arhinmäki.
- Syytä poliitikkoja. Tämä on keskuspankkiirien kanta. Trichet'n mielestä hän hoitaa hommansa moitteettomasti ja poliitikot ovat ne jotka tarvitsevat ryhtiä ja päättäväisyyttä.
- Syytä keskuspankkeja. Tämä on kvasimonetaristibloggareiden kanta. Poliitikkoja ei kannata syyttää, koska homma on viime kädessä keskuspankin vastuulla ja täysin sen hoidettavissa. Markkinoihin nämä kaverit suhtautuvat yleensä positiivisesti, tai ainakaan eivät syyllistävästi - yksi nimityshän heille ilmeisesti on markkinamonetaristi. Elvytystä tarvitaan, mutta se rakenteellinen keino, jolla varmistetaan ettei keskuspankki mokaa jatkossa on eksplisiittinen rahapoliittinen sääntö, olkoon se NBKT tai loppumyynti (Final Sales).
- Syytä poliitikkoja ja keskuspankkeja. Tämä on useimpien talouspoliittisten kommentaattoreiden kanta. Keskuspankkien pitäisi tehdä enemmän, mutta nollakorkorajoite vaatii poliitikoiltakin toimia. He korostavat sitä, että nyt pitäisi elvyttää ja samalla tehdä ratkaisuja pitkän aikavälin budjettiepätasapainon korjaamiseksi. Painotukset näiden välillä vaihtelevat.
- Syytä markkinoita ja keskuspankkeja. Tämän näen systeemikriittisten vasemmistolaisten kantana. Toivottavasti en esitä heidän ajatuksiaan väärin; en ole tutustunut näihin niin paljon kuin pitäisi enkä ymmärrä näitä niin hyvin kuin haluaisin. Syyttäminen on tässä ehkä väärä sana; voimakkaastakin retoriikasta huolimatta eetos tuntuu olevan se, että sijoittaja vain toimii niin kuin sijoittajan pitää ja keskuspankit kädet on sidottu esimerkiksi Maastrichtin sopimuksella. Keskittyminen markkinoihin ja keskuspankkeihin liittyy ehkä siihen, että heidän mukaansa ne tarvitsevat suurempia rakenteellisia uudistuksia kuin poliittiset instituutiot. Tarvittava poliittinen muutos on lähinnä se, että poliitikot vastuunsa kansan edustajina ja ottavat sen vallan, joka kansalle kuuluu.
- Syytä markkinoita ja poliitikkoja. Piti laittaa tämä tähän, jotta kaikki kombinaatiot tulevat mukaan, mutta en keksi tahoja, jotka edustaisivat tätä kantaa.
- Syytä menneitä virheitä. Aiempi vauraus oli vain velan aikaansaama kupla eikä nyt kannata yrittää elvyttä, vaan hyväksyä se, että asuntojen ja muiden sijoituskohteiden hintojen on tultava vielä paljon alaspäin. Miten Andrew Mellonin klassikkositaatti kuuluisi nykyään? Likvidoi asunnot, likvidoi osakkeet, likvidoi yritykset!
- En tiedä, miten argumentit PSST:stä tai pysyvästä AS-shokista/tuottavuuden kasvun hidastumisesta pitäisi kuvata tässä kehikossa. Kling tuntuu syyttävän sitä samaa, mitä aina, eli taloudellista kasvua heikentävää sääntelyä, Cowen pitää syynä lähinnä sitä, että helpot kasvun lähteet on jo käytetty.
- Viimeiseksi muttei vähäisimmäksi: Syytä kreikkalaisia.
Syyllistä etsimässä
Jaakko soitteli tuossa alkuillasta ja jutusteltiin euroalueen talouspoliittisista kysymyksistä. Viittasin Barry Eichengreenin tekstiin, jossa hän korostaa sitä, että tilanne vaatii polttavien kysymysten ratkaisemista eikä vain budjettikurisääntöjen laatimista. Ongelma on se, että poliittinen päätöksenteko on usein liian hidasta ja vaikeasti ennustettavaa finanssimarkkinoiden kannalta. Tarvittaisiinkin taho, jolla on käytettävissään uskottavat resurssit, riittävä riippumattomuus poliittisesta kontrollista ja hyvät tavoitteet joita se toteuttaa tunnollisesti. Tällaisen tahon luominen on vaikeaa, kuten pysyvästä vakausmekanismista on huomattu. Itse asiassa ongelma on vielä pahempi. Jokaisella maalla on nimittäin ollut tällainen instituutio jo hyvin pitkän aikaa, ja meilläkin on sellainen, nimeltään EKP. Tilanne on masentava. Onneksi hyviä ehdotuksia ainakin riittää, mutta keskitytään nyt negatiiviseen ja mietitään, ketä asiasta voi syyttää. Ainakin seuraavat ovat mahdollisia (vetelen tässä joitakin mutkia suoriksi):
- keskiviikko 14. syyskuuta 2011
-
3
kommenttia
3 kommenttia:
Markkinamonetaristit kyllä vissiin syyttää poliitikkoja (ainakin Obamaa) siitä, että se ei oo yrittäny vaikuttaa keskuspankin politiikkaan enempää ja ainakin scott sumner syyttää muita ekonomisteja.
Itävaltalaiset syyttää rahan painamista, eli keskuspankkeja, mutta just toisesta virheestä ku markkinamonetaristit.
Sit tohon syytä markkinoita ja poliitikkoja voi lukee ainakin Russ Robertsin, mutta en kyllä tiiä mihin laajempaan joukkoon toi sopis. Ehkä maltillisiin oikeistolaisiin taloustieteilijöihin, jotka ei oo markkinamonetaristeja?
Joo. Mäkin olen sitä mieltä, että vaikkapa se Obaman paikkojen täyttämättä jättäminen on tosi tärkeä juttu. Mut mua samalla jotenkin häiritsee se argumentti. Sanotaanko siinä, että rahapolitiikka tarvitsee poliittista ohjausta, että itsenäinen keskuspankki on instituutiona epäonnistunut? Voisi ehkä sanoa, että mun mielestä on totta, että Obama olis voinu ja sen ois pitäny nimittää sinne tukea Bernankelle, mutta mä en ehkä vaatis sitä siltä, koska mä pelkään että se ois (yleensä) kohtuullisen hyvin toimivan teknokraattisen järjestelmän perustan murentamista.
Rahan arvonhan voi määrittää kai neljässä eri institutionaalisessa rakenteessa, ja jos halutaan siirtyä pois nykyisestä niin pitäis olla hyvä syy siirtyä johonkin muuhun. Ne neljä mitä mulle nyt tuli nopeesti mieleen on 1.) Teknokraattisesti, kuten nykyään 2.) Nykyistä demokraattisemmin 3.) Fiksaten valuutan arvo johonkin assettiin, kuten kulta tai NBKT-futuuri 4.) Free Banking.
Tota Robertsia mä en oo lukenutkaan.
Joo. Mun mielestä tää ei kyllä oo ihan selvää siinä mielessä, että kyllähän hallinnossa on teknokraatteja keskuspankin ulkopuolellakin, eli mun mielestä se voi ihan hyvin mennä silleen, että keskuspankin teknokraatit voi olla aina välillä vähemmän oikeessa ku hallinnon teknokraatit.
Se on sit toki eri kysymys, että kummat on useemmin oikeessa ja onks hyvä, että hallinnon teknokraatit pääsee vaikuttaan keskuspankin teknokraatteihin noin keskimäärin.
Obaman kohdalla tässä nyt on kuitenkin se tilanne, että markkinamonetaristit ei halua vähentää keskuspankin itsenäisyyttä, mut ne vaan haluu, että se on ihan yhtä itsenäinen ku ennenkin mihin kuuluu siis se, että pressa nimittää ne jäsenet ja miten se nyt menee kongressi vahvistaa. Se, että jatketaan aikaisemmalla linjalla ei tee siitä yhtään riippuvaisempaa poliitikoista.
Sit muutenkin tota riippuvaisuutta ei kans voi ajatella silleen, et joko on riippumaton tai sit on riippuvainen, vaan se riippumattomuus asettuu jakaumalle. Vaikka Pressat ei enää ikinä nimittäs uusia jäseniä keskuspankkiin (toisaalta en sit tiiä mitä tapahtus, ku vanhat jäsenet kuolis kaikki vanhuuteen...), niin silti keskuspankki ei oo riippumaton, koska jos ne alkaa oikein urakalla hölmöileen, niin poliitikoilla on valta puuttua sen toimivaltuuksiin, toimintatapoihin yms.
Eli siis lyhyesti, mun mielestä jos Obama nimittää keskuspankkin jengii, se ei murenna sitä teknokraattista järjestelmää yhtään lisää.
Ja joo siinä sanotaan samalla, että keskuspankki voi tarvita poliittista ohjausta ja just siks varmaan se onkin järjestetty niin, että presidentti nimittää.
Toi Russ Roberts on siis Hoover Institutessa, ja GMU:ssa, eli silleen vahvasti oikeella. Se on econtalkin "juontaja".
Lähetä kommentti
Kommentti