1. Kivi syvässä kaivossa
James Tobin esitteli ehdotuksensa eräässä vuonna 1972 pitämässään luentosarjassa. Tuota tekstiä ei kai ole netissä saatavilla, mutta hän omisti vuoden Eastern Economic Associationin presidenttinä vuonna 1978 pitämänsä puheen aiheelle, ja tämä on luettavissa.
Tilanne oli se, että Bretton Woods-järjestelmän hajotessa paloittain 1960- ja 1970-lukujen taitteessa valtaosa taloustieteilijöistä oli tyytyväisiä siirtymisestä kelluviin valuuttoihin. Kävi kuitenkin ilmi, että valuuttamarkkinoilla ilmenee liiallista volatiliteettiä eli hintojen heilahtelua. Suurin osa haukuista, joita finanssimarkkinat saavat osakseen, on tyhjää puhetta, mutta edelleen valtamielipide taloustieteilijöiden keskuudessa on ilmeisesti se, että finanssimarkkinoilla esiintyy liikaa volatiliteettiä. Tämä ei tarkoita, että finanssimarkkinat ovat aina ja kaikkialla tehottomia ja eestaas säntäilevien sijoittajien hallitsemia - ongelma vaihtelee markkinoittain ja toisilla markkinoilla ongelma on päinvastainen, eli volatiliteettia on liian vähän. En tunne rahoitusta kovin hyvin enkä tiedä, millä metodeilla tähän tulokseen on kulloinkin päädytty.
On totta, että Tobinin teksti sisältää kaksi perinteistä elementtiä, joihin myös nykyiset rahoitusmarkkinaveron puolustajat yhtyvät.
Ensinnäkin rahoitusmarkkinoiden tehokkuus on kyseenalaista. Tobin puhuu siitä, kuinka valuuttamarkkinat ovat liian "tehokkaita" mekaanisessa mielessä, eli transaktiokustannukset ovat niin alhaiset, että suurin osa sijoittajien ajasta menee spekuloidessa. Tobin puhuu siitä, kuinka on syytä "laittaa hiekkaa näihin hyvin öljyttyihin rattaisiin". Tästä tuli mieleen toinen ratas-kielikuva, nimittäin se, että "Inflaatio rasvaa talouden rattaat". Tämän yhteydessä viitataan usein Tobinin vuonna 1971 AEA:n presidenttinä pitämään puheeseen, mutta tuossa puheessa kielikuvaa ei mainita - tosin ajatuksen tasolla se on vahvasti mukana. Joka tapauksessa Tobin rinnastaa finanssimarkkinoiden valtaisan tehokkuuden esimerkiksi työmarkkinoiden kitkaisuuteen, joskaan hän ei tee selväksi, miksi tämä on ongelma. Lisäksi tekstissä on hieno maininta markkinoista peliteoreettisena arvauskilpailuna, selvänä viittauksena Keynesiin.
Toisekseen Tobin viittaa siihen, että pääoman liikkuvuus - niin kelluvien kuin fiksattujenkin valuuttakurssien järjestelmässä - kaventaa kansallisten elinten liikkumavaraa toteuttaa demokraattisesti päätettyjä tavoitteita.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen kuva, että ennen 1990-luvun loppua Tobinin vero ei ollut kovinkaan populaari talouspoliittinen käsite. Eikä se varmaan ollut kovin populaari taloustieteellinen käsite - Tobin kuvaa, että kun hän esitteli ideansa ensimmäisen kerran, se tippui kuin kivi syvään kaivoon. Osittain kyse oli varmaan alan sääntelynvastaisesta dispositiosta, osittain siitä, että valuuttamarkkinoiden volatiliteettiin totuttiin ja osittain myös siitä, että se on talouspoliittinen, ei -tieteellinen käsite ja sellaisenakin melko epäselvä.
Tämän verran on kuitenkin selvää: Tobinin ehdottaman veron alaisia kauppoja olisivat sellaiset transaktiot, joissa ostettava ja myytävä tuote ovat eri valuutoissa. Pätevänä taloustieteilijänä Tobin tietää, että mikäli vero langetettaisiin vain sellaisiin transaktioihin, joissa yhtä valuuttaa vaihdetaan toiseen, syntyisi tehottomuutta kun ihmiset kiertäisivät veroa muiden hyödykkeiden kautta. Eli jos haluaisit ostaa eurolla dollareita, voisit ostaa ensin euroillasi osakkeen tai hevosen ja myydä sen sitten dollareita vastaan. Näin ollen sitä veroa, josta Tobin puhuu, ei voida toteuttaa vain valuuttamarkkinoilla.
Toinen huomionarvoinen puoli Tobinin ehdotuksessa on se, että se ei sisällä lainkaan johdannaisia, vaan koskee vain spot-markkinoita, eli markkinoita joissa vaihtokauppa tapahtuu heti. Käytännössähän jonkinlainen johdannaisrajoitus pitäisi olla, koska yhden päivän futuurit ovat varmaan kohtuullinen substituutti spot-markkinoille. Mutta tämä varmaan henkii sitä, että kyseessä on todellakin toimenpide, jonka tarkoitus on vain hillitä lyhyen aikavälin spekulatiivisia rahavirtoja. Pahamaineiset johdannaiset jäisivät Tobin-verokarhun ulottumattomiin. Kolmanneksi voidaan mainita se, että ainakaan kyseisessä puheessa Tobin ei puhunut siitä, millä veron kriitikot ovat kautta historian pysäyttäneet keskustelun alkuunsa: miten veron voisi implementoida ei-maailmanlaajuisesti?
2. Globalisaatiokriittisen liikkeen lippulaivan kiintopiste
Olen tarpeeksi vanha muistaakseni globalisaatiokriittisen (tai altermondialistisen, mitä näitä nimityksiä nyt on), mutta liian nuori, että olisin tajunnut kovin hyvin, mistä siinä oli kyse. Seattlen aikaan olin 11. Muistan vain uutiset; vesitykit, tiesulut ja mellakkapoliisit.
On varmaan aika selvää, että Attac oli yksi näkyvimmistä, ellei peräti näkyvin tuon liikkeen toimija. Paljonhan siellä oli liikettä, mutta kun verkostojen luonteeseen kuuluu, etteivät ne anna haastatteluita, julkisuuden vaaka kääntyy järjestöjen suuntaan, ja siellä Attac taisi olla merkittävin. Ja on selvää, että Tobin-vero oli se tavoite, minkä ympärille Attac luotiin. Tämä Le Monde Diplon pääkirjoitus oli ilmeisesti liikkeen cri de ralliement, ja siitä voi oppia senkin, että Tobin-vero on myös järjestön nimen taustalla:
Pourquoi ne pas créer, à l’échelle planétaire, l’organisation non gouvernementale Action pour une taxe Tobin d’aide aux citoyens (Attac) ?
Virallisesti Attacista tuli (heti vain myöhemmin, sitä en tiedä) Association pour la taxation des transactions financières et pour l'action citoyenne. Vaikka Attac käyttikin Tobin-veroa retoriikassaan, se silti jostain syystä valitsi finanssitransaktioveron nimeensä.
Attacilla ja Tobinilla ei tunnu olevan kovin erilainen käsitys verosta itsestään, sen mekanismista ja sen proksimaalisista tavoitteista. En tiedä, mikä Attacin mieliprosentiksi muodostui, mutta siinä missä Le Monde Diplon pääkirjoitus puhui 0,1:stä, Tobin puhui vuonna 2001 0,5:stä, eli viisinkertaisesta luvusta!
Näin jälkeenpäin ajatellen on hämmentävää, että Tobin-veroa ei implementoitu tuolloin. Olihan takana 1990-luku ja valuuttakriisit Meksikossa, Aasiassa ja Venäjällä sekä silmiinpistävä määrä mätää ja peittelyä yrityssektorilla. Nyt koko valuuttakriisikysymys tuntuu painuneen taka-alalle, kun kehittyvät markkinat ovat keränneet pulleat puskurit dollareita ja eurojakin menneistä oppineina.
Se, että Tobin irtisanoutui koko globalisaatiokriittisestä liikkeestä ja että hänen mukaansa liike käytti väärin hänen nimeään, on kaikille varmaan tuttua kauraa. Itse osaan leveillä vain kehnolla ranskallani, mutta saksaa osaavat voivat lukea koko haastattelun, muille on tarjolla vain englanninkielinen tiivistelmä. Asiasta aasinsiltaan: tiesittekö muuten sen, että Corrado Gini, mies tulonjaon tasaisuutta mittaavan Gini-kertoimen taustalla, oli johtava fasistinen ideologi, joka mm. kirjoitti artikkelin The Scientific Basis of Fascism?
3. Susi ahman vaatteissa - Tobin-vero uutena sääntelyn aikakautena
Kuten tiedetään, 00-luvun lopulla iski ensin pörssiromahdus, sitten finanssikriisi ja työttömyyskriisi ja lopuksi valtioiden velkakriisi. Kun kriisi tulee, poliitikkojen leipätyötä on sääntely. Siksikin on tylsä kuulla, että Satu Hassi ei edes tiedä, mistä verosta ilahtua:
Harvoin olen ollut yhtä ilahtunut kuunnellessani EU-komission puheenjohtajan puhetta kuin tänään. Barroso ilmoitti EU-parlamentin täysistunnolle, että komissio on hyväksynyt virallisen lakiehdotuksen finanssitransaktioverosta. Kyseessä on sama asia kuin ns. Tobin-vero, jota Nobel-palkittu taloustieteilijä James Tobin ehdotti jo 1970-luvulla.
Kyseessä kun ei taida olla ihan sama asia kuin ns. Tobin-vero, jota Nobel-palkittu taloustieteilijä James Tobin ehdotti jo 1970-luvulla. Tiedän, kyseessä on melko viaton virhe, mutta nämä ovat niitä asioita, jotka erottavat kyseisellä alalla pätevän poliitikon epäpätevästä, ainakin yleisön silmissä. Eikä talouspolitiikka ole - onneksi - ainoa politiikan ala, jolla osallistujilta kysytään, kaivataan ja vaaditaan asiantuntemusta. Jos sekoittaa turvapaikanhakijan ja pakolaisen, on vaikea voittaa maahanmuuttopoliittista väittelyä, kuten Mari Puoskari on kokenut.
Virallinen englanninkielinen termi komission ehdotukselle on Financial Transaction Tax. Suora ja tarkin suomennos olisi finanssitransaktiovero. Pressitiedotteen mukaan
The tax would be levied on all transactions on financial instruments between financial institutions when at least one party to the transaction is located in the EU. The exchange of shares and bonds would be taxed at a rate of 0.1% and derivative contracts, at a rate of 0.01%. This could approximately raise €57 billion every year. The Commission has proposed that the tax should come into effect from 1st January 2014.
Pressitiedotteen mukaan komissio on päätynyt esittämään veroa kahdesta syystä:
- Koska finanssisektorin bailoutteja ei voida vastustaa, vero toimii eräänlaisena vakuutusmaksuna.
- Koska kymmenessä jäsenvaltiossa on jo jonkinlainen transaktiovero käytössä, komission ehdotus harmonisoi verotusta unionin alueella ja tuo tätä kautta tehokkuushyötyjä.
Monet eivät jaa kiinnostustani oppihistoriaan ja käsitteiden alkuperään, mutta minusta on syytä varoa merkitysten kadottamista ja vääristämistä. Se kolo, kuvaannollisesti puhuen, jota varten Tobin vuoli veropalikkansa on erilainen kuin mihin sitä yritetään nyt tunkea. Miksei annettaisi Tobin-veron olla ja puhuttaisi asiasta jollain sanalla, joka kuvaa sitä paremmin? Miksei puhuttaisi totuudellisemmin? Jos meistä on liian vaivalloista puhua finanssitransaktioverosta tai rahoitusmarkkinaverosta, niin mitä se kertoo meistä? Jos kokee niin paljon tarvetta puhua, että haluaa altistaa muiden korvia ja silmiä ajatuksilleen, pitäisi puhua totuudellisesti.
Addendum: Ainakin tämän UKK:n mukaan spot-valuuttamarkkinoita ei edes verotettaisi. Mutta tiedä tuosta, vaikea tietää, mistä löytyisi autoritatiivisin tietopläjäys. Tämä Executive summary tarjoaa paljon tietoa veron tavoitteista, vaihtoehdoista ja arvioiduista vaikutuksista.
6 kommenttia:
Hienoa tekstiä Allan. Hassin blogikirjoitus oli kyllä pelottavaa luettavaa, lähinnä miten tietämättömyys paistoi läpi.
Mitä mieltä olet tuosta että johdannaisia ja osakkeita kohdellaan eri tavalla tässä verossa (osakkeet 0.1% vs. johdannaiset 0.01%)? Kuplaa on kuitenkin rakennettu käyttäen nimenomaan johdannaisia ei osakkeita ja bondeja. Lisäksi jos talouden harrastelijallekin viidessä minuutissa tulee mieleen, että miten rakennetaan sopivat osakkeita vastaavat johdannaiset, niin minkälaisia instrumentteja ehditään rakentelemaan Vallillassa, Cityssa ja Frankfurtissa ennen 1.1.2014 (jolloin tuo tulee voimaan).
-Antti
hieno kirjoitus!
Mulle tuli tästä mieleen muutama juttu Tobinin veron ja rahoitusmarkkinaveron perustelusta:
Sikäli mikäli kun Tobinin veron perustelu on se, että valuuttamarkkinoilla on liikaa volatiliteettia, niin tämä tutkimustulos tuntuu kyllä todella merkilliseltä. Miten tällaista voidaan tutkia?
Voidaan tietysti rakentaa malleja ja sitten tutkia selittääkö tämä malli kuinka suuren osan volatiliteetista, mutta tämähän on tietysti täysin eri asia kuin tutkia, että kuinka suuri osa volatiliteetista on "liikaa".
Toisaalta voidaan rakentaa malli, missä toimijat on epärationaalisia ja huomata, että hei nyt volatiliteetti selittyy kokonaan, mutta ei tästäkään voi vetää sitä johtopäätöstä, että toimijat olisivat oikeasti epärationaalisia. Se vain todistaa, että jos tämä malli vastaisi todellisuutta, niin sitten ne toimijat olis epärationaalisia.
Mulle ei tule mieleen mitään muuta tapaa osoittaa markkinat epärationaalisiks, ku tehdä tällä tiedolla rahaa. Jos ei onnistu, niin markkinat ei oo epärationaaliset.
Tästä seuraakin sitten se, että sikäli mikäli jos tämä rahanteko ei onnistu, niin sitten volatiliteetin kahlitsemisesta on haittaa, eli että "spekulantit" tarjoaa arvokasta palvelua markkinoille ja niiden poistaminen tekee markkinahinnoista huonompia.
Sikäli mikäli, jos rahanteko onnistuu, niin sitten pitäs miettiä pitkään ja hartaasti kumpi on parempi vaihtoehto, yrittää säädellä markkinat rationaalisiks, vai osallistua markkinoille rationaalisena toimijana.
Transaktioverosta sen verran, että on varmasti totta, että se vähentää jonkin verran pankkien voittoja, mutta mä en ainakaan ymmärrä, että miten tää voittojen vähentäminen pienentää pankkien riskinottoa. Jotenkin tuntus, että pankit tekee tietysti vähän vähemmän transaktioita, mutta että niiltä osin kuin ne tekee niitä, niin se vero on pois niiden asiakkailta, eli viime kädessä meiltä kaikilta.
Eli voitot vähenee siks, että pankkitoimintaa on vähemmän ja tämä vähennys tuhoaa hyvinvointia. Vero vaan siirtää rahaa pankkien asiakkailta valtiolle.
Antti:
Tuota itsekin jäin miettimään. Luulisi, että siihen on joku hyvä syy, kun ero on kuitenkin kymmenkertainen. Suoralta kädeltä tulisikin tuollainen ajatus, että se siirtäisi kauppaa johdannaisiin, mutta ehkä niissä markkinoissa on jotain hyvin erilaista, en tiedä. Ja niin, eiköhän tälläkin hetkellä joku tee pitkää päivää tänään miettiäkseen, miten salkut pitää strukturoida uudelleen ja minne se riski siirretään ja seuraavan kriisin siemenet kylvetään. Toivottavasti komissio on osannut käydä läpi saman ajatuskulun.
Artturi: Tein tuosta metodologiasta oman merkinnän http://harhala.blogspot.com/2011/09/nopea-merkinta-liiallisen.html. Tosiaan en kauhean hyvin tunne asiaa mutta puidaan tuolla kommenteissa. En eksplisiittisesti kommentoinut ajatuksiasi, mutta varmaan jotenkin vastaan niihin.
Verosta: Ainakin komission perusteluiden mukaan sen veron pointti on siirtää rahaa pankkien asiakkailta (tai ehkä pikemminkin osakkeenomistajilta) valtiolle, koska kriisin tullessa valtio siirtää rahaa heille. Kelpo vakuutuskauppias : )
Tobinin ideahan oli, että se vähentää transaktioita valuuttamarkkinoilla ja sitä kautta liiallista hintaliikehdintää, ja ainakin intuitiivisesti tuntuisi järkevältä, että vero toimisi oikein. Tehokkaasti? Se on toinen kysymys.
Allu: "Ainakin komission perusteluiden mukaan sen veron pointti on siirtää rahaa pankkien asiakkailta (tai ehkä pikemminkin osakkeenomistajilta) valtiolle, koska kriisin tullessa valtio siirtää rahaa heille. Kelpo vakuutuskauppias : )"
Niin sehän ei todellakaan oo sama, että siirretäänkö ne rahat asiakkailta valtiolle vai osakkeenomistajilta. (+ eikä pitäis unohtaa pankkien lainoittajia...)
Asiakkaat tuskin hyötyy hirveesti siitä, että ku riskit realisoituu, nii veronmaksajat joutuu maksaan laskut. Osakkeenomistajat hyötyy jonkun verran (riippuu nollataanko osakkeet vai ei yms.) ja velkojat hyötyy paljon.
Riskinottamista se asiakkailta tai osakkeenomistajilta ottaminen tuskin vähentää, koska riskin ottamisen kannustimiin ei kosketa.
Artturi: Mut jos puhutaan voitoista ja niiden vähenemisestä ("Eli voitot vähenee siks, että pankkitoimintaa on vähemmän ja tämä vähennys tuhoaa hyvinvointia. Vero vaan siirtää rahaa pankkien asiakkailta valtiolle.") niin silloinhan puhutaan juuri osakkeenomistajista, koska niille ne voitot tulee. Keitä tarkoitat asiakkailla? Pankeillahan on oikeastaan lähinnä osakkeenomistajia ja velkojia (lainoittajia), koska esimerkiksi talletusasiakkaat on pankin velkojia. Toki monet pankit tarjoaa konsultointi- ja välityspalveluita halukkaille rahoitusmarkkinaharrastajille.
Mäkin oon samaa mieltä, että yksittäisen firman riskinottamisen kannustimet määritellään johdon (ja miksei muidenkin työntekijöiden) palkkasuunnitelmissa. Mut jos on olemassa jonkinlainen systeemisen riskin komponentti, joka kasvaa vaihdon tai voimassa olevien johdannaisten määrän kasvaessa, niin sellaiseen riskiin tuollainen vaihtoa vähentävä vero purree. Eli että olisi olemassa sellainen riski, joka on tavallaan enemmän kuin osiensa summa - kukaan markkinatoimija ei koe ottavansa lisää riskiä yksittäisillä teoillaan, mutta järjestelmän riski kasvaa. Miksi muuten olisi väliä sillä, monenko triljoonan edestä johdannaispositioita järjestelmässä on? Vai onko sillä väliä?
"Mut jos puhutaan voitoista ja niiden vähenemisestä ("Eli voitot vähenee siks, että pankkitoimintaa on vähemmän ja tämä vähennys tuhoaa hyvinvointia. Vero vaan siirtää rahaa pankkien asiakkailta valtiolle.") niin silloinhan puhutaan juuri osakkeenomistajista, koska niille ne voitot tulee."
Joo mä ehkä esitin mun mallin vähän epäselvästi (+ se oli väärä.), mutta mäpäs tarkennan sitä nyt:
Se varsinainen vero lankeaa pankkien osakkeenomistajien, työntekijöiden, asiakkaiden yms. maksettavaks ja näiden suhteet riippuen joustoista.
Pankkien osakkeenomistajien saama tuotto koostuu renteistä ja pääoman tuotosta. Tämä vero ei vaikuta renttien kokoon. Vero pienentää pankkien toimintaa, koska marginaaliset transaktiot jää tekemättä ja yksittäisten transaktioiden tuottama voitto pienenee riippuen joustoista. Pankkien omistajat vetää pääomia pois pankeista ja sijoittaa ne johonkin muualle, kunnes tuotto sijoitetulle pääomalle on taas sama kuin vaihtoehtoinen tuotto. Sijoittajien kokema tappio on erotus pääoman tuotolle pankissa vs. marginaalisessa käytössä.
No sit jos ajatellaan tätä pankkien lainoittajien taholta, niin osa niiden tuotoista on renttejä, ku ne lainaa pankille, joka lainaa ne suuremmalla tuotolla ja riskillä eteenpäin ja lainoittajat on eristetty tästä riskistä ja osa pääoman tuottavuutta. Toisaalta, jos kuka tahansa on vapaa lainaamaan pankille, niin sitten pankit pystyy saamaan nää rentit kans kokonaan itselleen. Eli vaikutus lainoittajiin on se, että ne joutuu vähän vähentään lainoitustaan ja sen sijaan lainaan jonnekin muualle.
Sit asiakkaan kannalta tää on perus verokiilasetti. Eli vero aiheuttaa sen, että osaa molemminpuolisesti hyödyllisistä vaihtokaupoista ei tehdä. (+maksaa osan siitä verosta transaktioiden hinnassa riippuen joustoista.)
"Mäkin oon samaa mieltä, että yksittäisen firman riskinottamisen kannustimet määritellään johdon (ja miksei muidenkin työntekijöiden) palkkasuunnitelmissa."
Nii mä en kyllä tarkottanu yksittäisiä firmoja, mutta mä en nyt oo ihan varma, että oonko ajatellu tätäkään loppuun asti.
Mut siis noin yksinkertaistaen, jos pankki pystyy kirjottaan sellasen option, että jos käy hyvin, niin tulee hyvät rahat ja jos käy huonosti, niin tulee hullut tappiot, jotka veronmaksajat maksaa ja näiden seurauksena systeemiin tulee riskiä, ku nää huonot skenaariot korrelloi keskenään, niin eihän tää transaktiovero mitenkään erityisesti pure siihen tai siis se ei poista tota riskinottamisen kannustinta oikein ollenkaan.
Ok se tekee siitä ihan himpun verran kalliimpaa, mutta mille perusteella nää positiot on niin lähellä +-0 EV:tä, että tää vero vaikuttas merkittävästi?
Se on tietysti selvää, että tän seurauksena käydään vähemmän transaktioita ja mulla ei oo mitään syytä olettaa, että tämä väheneminen ei koskis kans riskipitosia transaktioita. Mun mielestä ei oo syytä olettaa, että tää toisaalta koskis yhtään sen enempää riskipitosia transaktioita ku muitakaan transaktioita.
Jos oletetaan, että tää vähentää kaikkia transaktioita yhtä paljon, niin sit pitäs olla joku teoria siitä miten suuri osa transaktioista on sellasia riskejä, jotka kaatuu veronmaksajien kustannettavaks ennen ku kannattaa ruveta pienentään markkinoiden kokoo.
Ja siis oot tottakai oikeessa, että jos systeeminen riski riippuu markkinoiden koosta tolleen kun sanot, niin sit tää vaikuttaa siihen riskiin. Mä en oo vaan ihan varma, että meneeks se noin. Esim. vähemmän transaktiota, vähemmän likvidejä markkinoita, epätarkempaa hintatietoo jne.
ja niin sitä mä vähän epäilen, että onko se koko se ongelma vai just se, että osa niistä johdannaispositioista on sellasia, että jos hommat kusee, niin veronmaksajat maksaa ja se loppuosa ei oo ongelmallista.
Lähetä kommentti
Kommentti