2. Vellu on kirjoittanut hyvän tekstin avioliittolaista, endorssaan kovasti.
3. Kävin taannoin tenttimässä de Grauwen Economics of Monetary Union-opuksen. Yksi kysymys oli ytimekkäästi "pankki- ja valuuttakriisin yhteys", joten rajasin kysymystä mielivaltaisesti ja puhuin lähinnä euroalueesta.
En käy koko vastaustani läpi, mutta yksi pointti. Voidaan ajatella, että euroalueella ei ole liikkeessä vain "euroja", vaan on olemassa irlantilaisia euroja irlantilaisessa pankissa ja saksalaisia euroja saksalaisessa pankissa. Rahaliitossa on kyse siitä, että näiden valuuttojen keskinäinen arvo fiksataan 1:1. Kuten kaikki fiksatut suhteelliset hinnat, myös tähänkin vaikuttavat markkinavoimat, jotka ovat toisinaan eri mieltä fiksaajan kanssa sopivasta vaihtoarvosta. Tällöin fiksaajalla on syytä olla joko keinot estää kaupantekoa tai tarpeeksi pääomaa pitää yllä oikeaksi katsomaansa suhdetta. On jotenkin vaikea kuvitella rajoituksia sille, että irlantilaisia euroja voisi vaihtaa saksalaisiin, mutta onhan tässä viimeisten vuosien aikana nähty kaikenlaisia asioita, joita ei olisi osannut nuorena kuvitella. Pääomankin kanssa tuntuu olevan vähän vaikeaa. Kun solidaarisuus ei ole yhteistä, kukaan ei halua maksaa toisten osuutta laskusta. Ja saksalaiset tuntuvat ajattelevan, että tuo 1:1-arvo on irlantilaisten vastuulla. Näinhän se saattaakin olla nykyisten periaatteiden (kukin maa vastaa omista pankeistaan) mukaan, mutta mitä jos nuo periaatteet eivät toimikaan?
Alla oleva graafi mainiosta Yglesiaksen postauksesta ja kuten näkyy, alunperin CFR:n sivuilta.

0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti