Vastly larger sums are at stake in many private companies. Consider a company with $10 billion in annual earnings that has narrowed itse CEO search to two finalists. If one would make jsut a handful of better decisions each year than the other, the company's annual earnings might easily be 3 percent - or $300 million - higher under the better candidate's leadership. So if the top contenders for the CEO position are indistinguishable with respect to quality of the decisions they're likely to make in office, the the competitively determined salary of the best candidate can be dramatically higher than thar for the second best, even when the estimated difference in their talent is small.
Nokian markkina-arvosta on tämän TS:n jutun mukaan sulanut viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana 200 miljardia euroa. Nokia ja suomalaiset veronmaksajat olisivat varmaan mielellään maksaneet hyvin paljon siitä, että joku olisi voinut estää tämän.
Toiseksikin kilpailu on lisääntynyt. Hyödykemarkkinoiden deregulaatio on lisännyt kilpailua ja nostanut sankaritoimareiden arvoa. Toisaalta pääoma ei juoni työläistä kohtaan enää niin pahasti näillä työmarkkinoilla.
Frank käyttää esimerkkinään sitä, kuinka (ainakin Yhdysvalloissa) urheiluliigat sopivat aikoinaan siitä, että he eivät lähde kilpailemaan toistensa tähtipelaajista. Vaikka mitään muodollisia sopimuksia ei toimitusjohtajien kohdalla ollutkaan, henki oli Frankin mielestä sama. Nykyään tällaiset esteet ovat poistuneet ja työntekijöiden neuvotteluvoima on kasvanut suhteessa pääomaan eli osakkeenomistajiin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti