Kolme lyhyttä

1. Etsin tuossa yhtä graduuni liittyvää artikkelia Journal of Money, Credit and Banking-lehdestä ja törmäsin Tyler Cowenin artikkeliin "Should Central Banks Target CPI Futures?" (vapaa kopio artikkelista oli GMU:n sivuilla, mutten saanut sitä aukenemaan, kokeilkaa googlata ja availla, jos kiinnostaa). Artikkelissa on hyviä kriittisiä pointteja automaattisesta rahapolitiikasta, joka pyrkii (optimaalisesti) itseään sääntelevään rahan tarjontaan. Friedmanin k%-sääntökin lienee automaattista rahapolitiikkaa, mutta se on hieman eri asia, koska se ei reagoi odotuksiin.

Mielenkiintoista on oppia (tästäkin asiasta!) se, että asiat, joista itse on oppinut vasta viime vuosina blogeista, ovat vanhoja asioita tiedemaailmassa. Ja niistä on siellä keskusteltu ja niitä on kaluttu ja niistä on löydetty hyviä ja huonoja puolia. Blogeissa keskustelu on, luonnollisesti, yksinkertaistavaa. Hauskaa on sekin, että keskustelussa oli mukana jo tuolloin nykyisenkin keskustelun näkyviä nimiä, kuten Cowen, Sumner ja Woolsey.

2. Erkki E. Louhion teoksessa Kansantalousoppi (4. painos, vuodelta 1967) on hieno sitaatti ajan ajattelusta. Makrotalouspolitiikka, kuten inflaation hallinta, näyttää olevan finanssipolitiikan tehtävä.

Kansantaloudellisesti terve finanssipolitiikka ei vaadi aina budjetin jokavuotista tasapainoisuutta. Päinvastoin katsotaan, että milloin syystä tai toisesta työllisyys pyrkii alenemaan ja kokonaiskysyntä supistumaan, on finanssipoliittisin keinoin pyrittävä palauttamaan tasapaino laatimalla budjetti vajaukselliseksi. Tällöin julkinen talous lisää yksityisen sektorin tuloja enemmän kuin se supistaa niitä. Jos taas esim. inflaation uhan vallitessa kokonaiskysyntä pyrkii muodostumaan kokonaistarjontaa suuremmaksi, on liika ostovoima pyrittävä sitomaan ylijäämäisen budjetin avulla.

Niin, jos joku miettii sitä, miksi luen kyseistä kirjaa, niin sanottakoon että harrastan kevyesti vanhoja talouskirjoja. Niitä löytää usein halvalla kirppareilta, koska niitä on ilmeisesti ollut paljon oppilaitosten opetusohjelmissa. Niistä hyötyy senkin, että oppii suomennoksia taloudellisille käsitteille, kuten Louhion mainio "markkinoiden tyhjentyminen" suomennoksena market clearingille.

3. Katsoin tässä taannoin Korkojen kera-ohjelmaa, jossa oli Aleksi Valavuori vieraana. Olipa aikamoinen virke. Noh, kuitenkin, Valavuori siellä puhui huippu-urheilun tukemisesta ja siitä, kuinka se saa lapset ja nuoret harrastamaan. Minua tämä väite on aina mietityttänyt, koska en ole nähnyt ikinä tutkimuksia aiheesta. Lähinnä minua kiinnostaa asiassa mahdollinen tutkimusmetodi. Noh, kuitenkin, koska homma ei ole omaa alaani ajattelin lähestyä ongelmaa kysymällä väitteen esittäjiltä mahdollisia aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Valavuoren yhteystietoja en löytänyt, opetusministeriöön lähetin viestiä, mutta sieltä ei ole vastattu vielä. Ajattelin että Veikkaus, joka tukee huippu-urheilua Suomessa, saattaisi perustella toimintaansa tällä väitteellä ja ehkä he osaisivat viitata minut tutkimusten äärelle. Noh, en löytänyt etsimääni, mutta löysin tällaisen osiosta "5 faktaa Veikkauksesta" (olipa pitkä intro tälle yhdelle, asiaan varsinaisesti liittymättömälle lauseelle):

1.Veikkaus tuottaa yli yhdeksän miljoonaa euroa joka viikko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Trololoo suomalaisten taskut ovat ilmeisesti suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella.