Keynesiläisen talouspolitiikan mahdollisuuksista

Sauli Niinistö puhuu mielenkiintoisia Osakesäästäjien keskusliiton Viisas raha-lehdessä, josta tässä jutussa annetaan hieman sneak peakia (en ole lukenut itse juttua). Tässä mielenkiintoinen kohta kokonaisuudessaan:

Niinistö perustelee näkemyksiään muun muassa sillä, ettei hän usko keynesiläiseen talouspolitiikkaan. Siinä valtion pitäisi elvyttää laskusuhdanteessa.

Tällainen politiikka johtaa hänen mielestään virheisiin, sillä keynesiläisyys kiinnostaa vain vaikeina aikoina. Keynesiläisyys johtaa hyvinä aikoina tehtäviin virheisiin.

Sen politiikan kitkeriä hedelmiä nautitaan Niinistön mukaan nyt.

Tää on varmaan jossain määrin väärin Niinistöä kohtaan, mutta mä yritän tulkita hänen ajatuksenjuoksuaan tän perusteella.

Ensimmäisenä tulee vastaan se ikuisuuskysymys, että puhutaanko nyt finanssipolitiikasta vai myös rahapolitiikasta; ts. onko keskuspankin elvytys "valtion elvytystä". Mä tulkitsisin tätä niin, että Niinistö puhuu vain finanssipolitiikasta. Perustan tän arvion lähinnä siihen, että vastasyklinen rahapolitiikka, miten sitä toteutetaankin, on niin kaanonia että ei siitä voida puhua "keynesiläisenä". Vaihtoehto tälle ois se, että Niinistö puhuu myös rahapolitiikasta, mutta käyttää keynesiläisyyttä synonyyminä "discretionille", missä nyt vaan ei ois mitään järkeä.

Eli Niinistö puhuu finanssipolitiikasta. Se on ok, onhan hän poliitikko, mutta usein poliitikkojen puheista tulee se käsitys, että finanssipolitiikka olisi elvytyksessä se juttu. KUN EI SE OLE. Finanssipolitiikkaa tarvitaan vain silloin, kun keskuspankilla tulee nollakorkorajoite vastaan eikä se silloinkaan ole ensisijainen vaihtoehto. Kuulostaako radikaalilta? Kysykää Krugmanilta. Koska politiikassa puhutaan lähes yksinomaan finanssielvytyksestä, politiikka vääristää todellisuutta.

Onhan se kaikille noloa ja vaikeaa sanoa "No, eihän meidän poliitikkojen tätä pitäisi tehdä mutta kun se EKP ei oikein hoida hommaansa niin ammutaan nyt sitä lainarahaa ympäri maakuntia ja toivotaan että markkinat luottaa siihen, että maksetaan se laina takaisinkin." tai "Hoitakaa nyt EKP:ssa homma kotiin tai potkuja satelee."

Mitä se sitten tarkoittaa, että Niinistön kuvaileman huonosti toteutetun keynesiläisen politiikan kitkeriä hedelmiä nautitaan nyt? Jos puhutaan finanssikriisistä, niin tuskin se liittyy huonosti toteutettuun keynesiläiseen politiikkaan. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn epäonnistumiseen ja tiukkaan rahapolitiikkaan pikemminkin. Jos on sitä mieltä, että homma lähti "löysästä rahasta", niin edelleen Niinistö viittaa mun mielestä finanssipolitiikkaan eikä rahapolitiikkaan. Entä Euroopan velkakriisi? No, siinä määrin kun Kreikan ja muiden ongelmamaiden ongelmat johtuvat liiallisesta velasta, niin sen velan kerryttämisen katsominen keynesiläiseksi talouspolitiikaksi on keynesiläisen talousteorian ja sen antamien politiikkasuositusten kannalta aikamoista venyttelyä. Mutta kyllä se todellisuuskin venyy monesti mielenkiintoisilla tavoilla ja voihan olla, että tuo velka on kerrytetty siksi, että on tehty huonoa politiikkaa hyvien ajatusten varjolla. Epäilen silti hieman. Voiko olla, että Niinistön kitkerät hedelmät ovat sitä, että pitäisi ja haluttaisiin elvyttää, mutta kun ei voida, kun ei säästetty tarpeeksi aiemmin, jotta nyt säästyttäisiin lainamarkkinoiden hyljinnältä? Epäilen tätäkin. Kriisipuheessa on se suuri ongelma, että puhutaan yleisesti "kriisistä" tai "huonoista ajoista" tai "kitkeristä hedelmistä", jolloin varsinainen diagnostiikka jää tekemättä. Luottaisitko lääkäriin, joka osaisi sanoa vain, että "potilaan terveys on heikko"?

Niinistö puhuu siitä, kuinka keynesiläinen talouspolitiikka ei toimi käytännössä. Tietenkin tästä on jo keskusteltu aiemmin. Ero tuohon keskusteluun on se, että Niinistö pointti viittaa siihen, että täällä virheet tehdään hyvinä aikoina eikä huonoina aikoina. Niinistön mukaan suomalaiset poliitikot ovat kyllä valmiita - ja kenties kykeneväisiä - elvyttämään, mutteivät säästämään. Linkkaamani jenkkikeskustelu taas käsitteli sitä, kuinka heidän poliitikkonsa eivät millään onnistu elvyttämään (oikein). En osaa sanoa tarkalleen, mistä tämä ero johtuu; kulttuurierot, reservivaluutoista ja rahaunionista johtuvat erot velan dynamiikassa kenties?

Jenkkiläisessä keskustelussa epäonnistumisen todentaminen on yksinkertaista. Pitikö elvyttää? Kyllä. Elvytettiinkö? Ei. Johtopäätös: "keynesiläinen talouspolitiikka" on epäonnistunut. Suomessa tää ei ole mun mielestä niin helppoa. Pitikö säästää? Kyllä. Säästettiinkö? Riippuu siitä, miten paljon haluaisi nyt elvyttää. Jos tehty elvytys täyttää "keynesiläisen talouspolitiikan" kriteerit niin keynesiläinen talouspolitiikka on varmaan onnistunut; lainakorkoja voitaneen tulkita niin, että Suomi ei riko pitkän aikavälin budjettirajoitettaan. Mutta jos vaatii lisää elvytystä, niin pitää tehdä arvioita siitä, miten lainamarkkinat tämän kokisivat. Ja on sanomattakin selvää, että siinä mennään spekulaation puolelle niin poliitikkojen kuin lainamarkkinoiden käytöksen kannalta. Mutta, ja tämä on tärkeä pointti, jos tarvittaisiin lisää finanssielvytystä eikä sitä tule, keynesiläinen talouspolitiikka on varmasti epäonnistunut, tosin ei Niinistön antamista syistä (vaan hänen tuottamistaan syistä?). Joka tapauksessa homma ei näytä hyvältä "keynesiläisen talouspolitiikan" tai sen puolestapuhujien kannalta.

Mutta on oltava rakentava. Tabarrok kirjoittaa yllä linkkaamassani postauksessa viisaita sanoja:

Thus, if we can't count on massive increases in government spending during a recession to mop up problems ex-post shouldn't we all, Keynesians and otherwise, be spending more time thinking about ex-ante alternatives to Keynesian politics?

What are the alternatives to Keynesian politics? Greater regulation to prevent crises from occurring is a legitimate response, although one that I wouldn't necessarily buy into in all particulars. Along the same lines, increasing wage, price and real flexibilities (e.g. relocation flexibility and public and private savings flexibility) would benefit us in future recessions. Automatic stabilizers such as unemployment insurance are one area that has worked quite well. What other areas can be automatized? Funding for states? How about an automatic payroll tax cut tied to the unemployment rate? (fyi, Keynes favored the latter).

More generally, we can probably get more agreement today on policies that will operate tomorrow than we can get agreement today on today's policies or agreement tomorrow on tomorrow's policies.

Lisäisin tähän vain sen, että mitä politiikkoja päätetäänkään toteuttaa, niin niiden 1.) pitäisi olla automaattisen vastasyklisiä ja 2.) ei pitäisi olla haitallisia, jos ja kun keskuspankki toimii niin kuin sen pitäisi toimia. Ajatellaan esimerkiksi sääntelyä, jonka Tabarrok mainitsee. Suhdannepoliittisista syistä käyttöön otettavalla sääntelyllä on varmaan kustannuksensa - jos ei olisi, niin se tietenkin kannattaisi toteuttaa muutenkin. Ongelma siinä on se, että nämä kustannukset luultavasti kertyvät myös siinä tilanteessa, kun keskuspankki toimii niin kuin sen pitääkin eikä kyseisestä sääntelystä ole hyötyä. Budjettiautomatiikka on tässä mielessä parempi. Se "laukeaa" riippuen siitä, mitä keskuspankki tekee; se on aidosti varavaihtoehto.

P.S. Pitikin laittaa tämä johonkin, mutta unohdin. Suomi-hehkutus! Eli Suomessa keynesiläinen talouspolitiikka toimii paremmin voimakkaamman hyvinvointivaltion vuoksi.