Monet fb-ystävistäni suosittelivat Taloussanomien artikkelia, jossa Jyväskylän kauppakorkeakoulun uusi professori Kimmo Alajoutsijärvi vaatii itsekritiikkiä. Mun mielestä Alajoutsijärven pointit ovat aika kehnoja ja sekavia ja paljon parempaakin luettavaa löytyy. Perustelen.
Se, mikä minusta on ikävintä Alajoutsijärven kommenteissa on ryhmien "taloustieteilijä" ja "kauppatieteilijä" sekoittaminen. Ja tämä on asia, johon usein törmää sellaisten ihmisten puheissa, jotka eivät tunne kenttää kovinkaan hyvin. Ensinnäkin taloustieteilijät ja kauppatieteilijät ovat yksinkertaisesti eri asioita. Taloustieteilijät tekevät taloustiedettä ja kauppatieteilijät tutkivat kaikkea sitä, mitä kauppakorkeakouluissa tutkitaan, ml. taloustiedettä. Toisekseen taloustieteellä ja muilla kauppatieteillä, liiketaloustieteellä, on melko vähän yhteistä. Näiden alojen metodit ja tutkimuskysymykset eroavat toisistaan hyvin paljon. En siis sano etteikö liiketaloustieteen sisälläkin olisi suuria eroja.
Ainakaan itse en siis koe, että Alajoutsijärvi on kykenevä harjoittamaan taloustieteen itsekritiikkiä siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole taloustieteilijä. Hän on markkinoinnin professori. Hän voi esittää kritiikkiä, mutta ainakaan artikkelissa esitetty kritiikki ei ole sellaisenaan kovin hyvää. Harvapa noin lyhyessä tilassa pystyisikään esittämään minkäänlaista analyysiä. Jos löydätte Alajoutsijärveltä tekstin tai vastaavan, jossa hän avaa näkemyksiään ja esittää yksityiskohtaisempaa kritiikkiä, niin laitelkaa linkkiä. Artikkelissa esiintyvää liiketaloustieteen itsekritiikkiä en osaa kommentoida, koska en tunne alaa tai sen opetusta.
Seuraava sitaatti minua jäi vielä mietityttämään: "Taloustieteilijöiden valtavirran ja suuren enemmistön mukaan mitään ei ole tehty väärin." Ehkä Alajoutsijärvi ei mahtunut sanomaan, mihin hän viittaa tällä. Mutta että mitään ei olisi tehty väärin? Ainakaan itselläni ei ole tuollainen kuva taloustieteilijöiden valtavirrasta ja suuresta enemmistöstä, mutta tuosta usein siteeratusta tahosta onkin aika vaikea saada otetta.
Tietenkin taloustieteilijöitä sopii kritisoida tästä kriisistä, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Ja on kritisoitukin. Suomalaisen makron taso ei ole mitenkään korkea, mutta Seppo Honkapohja on pätevä kaveri ja hänellä on ihan hyvä teksti aiheesta. Ja Economist, kuten yleensäkin, puhuu ihan fiksuja ja valtavirtaisia. Onko muita suosituksia?
No, mitä itse olen mieltä? Ensinnäkin uskon seuraaviin asioihin: 1.) ilmaisia lounaita harvoin on tarjolla 2.) jos joku kehittäisi todellisuutta paremmin kuvaavia taloustieteellisiä malleja, hän saisi siitä osakseen kunniaa ja mammonaa - eli lounaan. Näistä seuraa se, että hyvä kritiikki on harvassa ja sitä on vaikeaa tuottaa - se vaatii paljon aikaa ja älyä. On muistettava se, että taloustiede perustuu malleihin, ja vaikka jokin malli olisi väärässä, sitä ei hylätä, ellei tarjolla ole parempaa mallia. Ja mallien rakentaminen ei ole mitenkään helppoa puuhaa. Mitä mä osaan sanoa? Varmaankin makromalleissa pitäisi rahoitussektoria mallintaa vähän paremmin. Siinä se. Tähän liittyen voin suositella Woodfordin JEPissä julkaistua artikkelia Financial Intermediation and Macroeconomic Analysis [pdf]. JEP on yleisöystävällinen journaali, joten mitään kaavapuuroa ei ole luvassa.
Toinen, ehkä merkittävämpi kysymys on se, onko syytä muuttaa painotuksia taloustieteen opetuksessa. Tieteen ja sen opetuksen välillä on mielenkiintoinen suhde, varsinkin kun tieteenalaa opiskelevat ihmiset tulevat luultavasti käyttämään saamiaan oppeja työelämässä mutta tulevat harvoin tekemään tiedettä itse tai opiskelemaan sitä tenttimateriaaleja pidemmälle.
Oma biasoitunut suositukseni olisi ehkä se, että taloushistoriaa opetettaisiin enemmän - tai edes että sitä opetettaisiin. Talouskriiseissä tuntuu olevan samanlaisia elementtejä niin yksityisen sektorin kuin talouspoliittisten päättäjienkin toiminnan osalta. Mikäli opiskelijat tuntisivat nämä historialliset elementit edes jollain tasolla, he ehkä voisivat tunnistaa niitä, kun ne tulevat työelämässä vastaan. Taloushistorian tuntemus voisi auttaa pysähtymään, kun huomaa ajattelevansa vaikkapa "35x vivutus, mikäs siinä kun assettien hinnat jatkavat nousuaan." tai "Ohjauskorkohan on melko matala, joten rahapolitiikka on löysää. Vika taitaa olla jossain muualla."
Viimeiseksi. Mitä taloustieteilijöiden sitten pitäisi ajatella keskuspankkiireista? Otetaan nyt annettuna, että ne eivät ole hoitaneet hommaa niin hyvin, kuin ne olisivat voineet ja niiden olisi pitänyt, ja tällä on ollut vakavia seurauksia talouksille. Kansan edustajat ovat antaneet yhden profession, taloustieteilijöiden, kapealle joukolle, keskuspankkiireille, valtaisan vallan talouspolitiikassa. Mikä on profession vastuu tästä kapeasta joukosta? Toisaalta opin (uudelleen?) juuri, että Jean-Claude Trichet on koulutukseltaan kaivosinsinööri, joten tässä on luulemaani vähemmän kysymys taloustieteestä ja taloustieteilijöistä. Vaikka hän on työskennellyt talouspolitiikan saralla pitkään, hän ei ole toiminut tiedeyhteisössä eikä tiedeyhteisö ole häntä edes kouluttanut (paitsi toki uran aikana varmaan useampaan otteeseen). Vaikka tunnen makroa jonkin verran, en tunne keskuspankkitoiminnan toimijakenttää tarpeeksi hyvin sanoakseni kauheasti siitä, mikä tiedeyhteisön vastuu tuosta toiminnasta on.
Otan mielelläni vastaan kommentteja tässä esitetyistä ajatuksista.
Taloustieteen vastuullisuudesta
- lauantai 17. joulukuuta 2011
- Lähettänyt Allan Seuri klo 9.21
-
5
kommenttia
Blogiarkisto
-
►
2019
(2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2018
(11)
- ► marraskuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2017
(7)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
-
►
2016
(16)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
-
►
2015
(11)
- ► huhtikuuta (3)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2014
(29)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (2)
- ► tammikuuta (2)
-
►
2013
(55)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2012
(72)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (6)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (9)
-
▼
2011
(55)
- ▼ joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (9)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (4)
-
►
2010
(45)
- ► marraskuuta (12)
- ► huhtikuuta (7)
- ► maaliskuuta (5)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2009
(14)
- ► joulukuuta (14)
5 kommenttia:
Olen enimmäkseen tästä kirjoituksesta samaa mieltä, mutta mietin tätä: "Toinen, ehkä merkittävämpi kysymys on se, onko syytä muuttaa painotuksia taloustieteen opetuksessa. Tieteen ja sen opetuksen välillä on mielenkiintoinen suhde, varsinkin kun tieteenalaa opiskelevat ihmiset tulevat luultavasti käyttämään saamiaan oppeja työelämässä mutta tulevat harvoin tekemään tiedettä itse tai opiskelemaan sitä tenttimateriaaleja pidemmälle."
Minusta tieteeseen ja tieteenfilosofiaan perehtymisen ei tarvitse olla sidoksissa mahdolliseen tulevaan tieteentekoon ja tutkimukseen. Tekipä sitten tutkimusta tai muuta työtä, on tärkeää hahmottaa oman (tieteen)alan kyvyt ja rajoitteet, sillä erilaisiin tiedonintresseihin voidaan vastata erilaisilla metodologioilla. Pohjimmiltaan kaipaisin laajempaa ymmärrystä siitä, että ne erilaiset tiedonintressit ja niistä ponnistavat alat ja ammatit ovat myös tieteellisesti perusteltuja. Ilmeisen monella on sellainen kokemus, että taloustieteilijät eivät usein hahmota tätä ja tulevat väheksyneeksi muiden (tieteen)alojen kykyä vastata yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin, ja tämä osaltaan ylläpitää monien epäluuloisuutta taloustieteitä ja taloustieteilijöitä kohtaan. Eipä sillä, muidenkin tieteenalojen tyypit voivat aivan samalla tavalla väheksyä taloustiedettä, jos eivät ymmärrä sen taustalla olevia tiedonintressejä ja sen välineistöä, ja se on yhtä ärsyttävää.
Tieteenteon kannalta veikkaan vielä, että poikkitieteellisen tutkimuksen edistämiseksi tieteenfilosofian ja eri tiedonintressien ymmärtäminen olisi niin ikään paikallaan.
"Ainakaan itse en siis koe, että Alajoutsijärvi on kykenevä harjoittamaan taloustieteen itsekritiikkiä siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole taloustieteilijä."
Ei sillä ole mitään merkitystä, kuka sanoo. Vain sillä on, mitä sanoo.
Surkuhupaisa osa Alajoutsijärven kritiikkiä oli myös se, et se esitti ratkasuks tilanteeseen "vastuullisuuden" ja etiikan opetusta kauppakorkeakouluihin. Ikään kuin etiikkaa opiskelemalla ihmisistä tulis jotenkin moraalisesti hyveellisempiä.
"Ei sillä ole mitään merkitystä, kuka sanoo. Vain sillä on, mitä sanoo"
No tuskin sä voit itsekritiikkiä harjottaa sellasen tieteen osalta, josta et tiiä mitään.
"No tuskin sä voit itsekritiikkiä harjottaa sellasen tieteen osalta, josta et tiiä mitään."
On ajanhukkaa spekuloida sillä kuka saattaisi sanoa jotain järkevää ja kuka ei, koska viestin sisältö lopulta ratkaisee asian.
ElPibeDeOro: Huomaathan sanan "itse" tuossa kritiikin edessä? Rogue yritti varmaan korostaa tätä tuolla koko sanan kursivoinnilla.
Lähetä kommentti
Kommentti