Yleltä tuli ohjelma Dokumenttiprojekti: Talouden madonluvut, jota parikin kaveriani oli jakanut Facebookissa ja josta Areenassa on tykännyt tähän mennessä 2,3 tuhatta käyttäjää. Dokumentissa päästiin noin 19 minuutin kohdalla kohtaan, jossa fiat-järjestelmää ja sen aikaansaamaa rahan tarjonnan kasvua havainnollistettiin. Tässä tuon osion pihvi tekstityksistä kopioituna. Olen laittanut alkuperäiset, englanninkieliset ilmaisun tärkeäksi katsomieni sanojen ja lauseiden kohdalle.
Kuka hyötyy? Tietenkin hallitukset ja pankit, jotka saavat laskea [issue] rahaa*. Lisäksi [then] yritykset ja henkilöt, jotka saavat rahan ensimmäisinä. Ne ostavat haluamansa ennen kuin hinnat ovat nousseet heijastamaan kierrossa olevaa rahamäärää. Ne saavat siis palveluita, tuotteita ja pääomaa [assets] halvalla. Hintojen noustessa pääoman omistajat saavat esim. kiinteistöistään tai osakkeistaan voittoja, vaikka yhtiön tai kiinteistön tila ei olisi kohentunut. Näin syntyy spekulatiivinen kupla [engl. "Often this can lead to"]. Entä rahapyramidin pohjalla oleva väki? Peruspalkalla elävät, syrjäseutujen asukkaat tai säästäjät? Kun uusi kierrossa oleva raha saavuttaa heidät, tuotteiden hinnat ovat nousseet, säästöillä saa vähemmän ja palkat polkevat paikoillaan [engl. "remain largely unchanged"]. Jonkun voi olla pakko ottaa lainaa ostaakseen sen, mihin hänellä oli ennen varaa, ja hänen on mentävä pankkiin. Nykyinen tapa luoda rahaa [only] siirtää varallisuutta pyramidin pohjalta sen huipulle. Tällä tavoin rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.
Vau. Olen kuullut tästä, mutta nyt näin sen ensimmäistä kertaa näin tiivistettynä. En oikein tiedä mitä sanoa. Tässä on niin paljon, mikä pistää silmään mutta mistä on vaikea saada kiinni.
En ole koskaan törmännyt oppikirjaan, vertaisarvioituun artikkeliin tai ylipäänsä malliin, missä tämä mekanismi esitetään. Minulla on tunne, että se on hölynpölyä, mutta haluan ymmärtää, miten se toimii. Haluan ymmärtää, miten se voisi olla totta. Tämä on mallien hyvä puoli: se auttaa pitämään päättelyn selvänä ja sitä voi alkaa rakentaa pienestä isommaksi. Koetan siis rakentaa mahdollisimman yksinkertaisen mallin ja toivon, että joku, joka ymmärtää tuon osaa auttaa rakentamaan siitä paremman. Kommentoikaa siis.
Tehdään todella yksinkertainen malli. Taloudessa on yksityisyrittäjiä** jotka tuottavat kulutushyödykkeitä, jotka ovat toistensa epätäydellisiä substituutteja. Malli on siis epätäydellisen kilpailun malli, niin kuin makromallit usein ovat. Taloudessa on keskuspankki, joka tuottaa rahaa. Yksityisyrittäjiä on kahta sorttia: huippua ja pohjia. Keskuspankki toteuttaa rahapolitiikkaa helikopterirahana niin, että se pudottaa rahaa huippujen taskuihin. Ajatellaan, että keskuspankki tähtää 2 prosentin vuosi-inflaatioon (tätä voisi yksinkertaistaa olettamalla suoran rahamäärätavoitteen, mutta niistä on muutenkin vaivaa, ks. LM-käyrä). Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi nollakasvu ja vakaa rahan kysyntä. Tällöin jos MV=PY, dM=dP, eli 2 prosentin inflaatiotavoite tarkoittaa kahden prosentin rahan tarjonnan kasvua (ja koska edellisessä lauseessa todettiin, että dY=dV=0). Yksityisyrittäjät saavat edellisen periodin palkkansa aina periodin alussa.***
Jokaisena vuonna (periodina) keskuspankki toteuttaa rahan lisäyksen, minkä jälkeen huiput ostavat hyödykkeitä, minkä jälkeen hintoja muutetaan, minkä jälkeen pohjat ostavat hyödykkeitä. Aloitetaan periodista nolla ja ajatellaan, että hinnat on asetettu niin, että hinnan asettajat odottavat nollainflaatiota. Huiput saavat rahansa, edellisen periodin palkkansa ja ostavat hyödykkeitä. Tuotanto nousee yli luonnollisen tason****. Hinnat asetetaan uudelleen ja niitä nostetaan 2 prosenttia. Pohjat pääsevät ostamaan hyödykkeitä, mutta vain Y:n verran. Pohjat ovat ostaneet hyödykkeitä vähemmän kuin huiput. Tämä jatkuu periodi toisensa jälkeen.
Tämä malli ehkä pyrkii kuvaamaan seuraavaa yllä olevan sitaatin kohtaa:
Entä rahapyramidin pohjalla oleva väki? Peruspalkalla elävät, syrjäseutujen asukkaat tai säästäjät? Kun uusi kierrossa oleva raha saavuttaa heidät, tuotteiden hinnat ovat nousseet, säästöillä saa vähemmän ja palkat polkevat paikoillaan [engl. "remain largely unchanged"].
Se ei selitä sitä, miksi köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat (koska mallissa ei ole pääomaa). Se ei selitä spekulatiivisia kuplia. Se ei selitä sitä, miksi pohjalla olevat kostuvat peruspalkalla elävistä, syrjäseutujen asukkaista ja säästäjistä. Ja siinä ei ole pankkeja. Mutta ehkä se on alku. Ja jokaisesta mallista voi oppia jotain.
Tämä malli on selvästi ns. fooling-malli*****, jossa odotukset eivät ole rationaalisia eivätkä hintojen asettajat opi, ainakaan tarpeeksi nopeasti. Optimaaliset hinnat riippuvat monista asioista, tässä mallissa lähinnä rahan tarjonnasta. Kun tuotanto ei ole luonnollisella tasolla, se on merkki siitä, että hintoja ei ole asetettu optimaalisesti jälkikäteen katsottuna. Hinnat asetetaan uudelleen, ja tätä tehtäessä muodostetaan odotukset koko sille ajalle, jolla hintoja pidetään kiinnitettynä. Tähän ajanjaksoon sisältyy periodin alku, jolloin keskuspankki lisää rahan määrää. Hintojen asettajat muodostavat odotuksen keskuspankin käytöksestä ja toimivat sen mukaan.
Tässä mallissa hintojen asettajat asettavat hintansa jatkuvasti liian alhaisiksi. He odottavat, että seuraavalla periodilla keskuspankki ei lisää rahan tarjontaa, mutta aina heidät yllätetään. Joka kerta. He eivät opi. Typerät ihmiset, typerä malli.
Mallien rakentaminen on vaivalloista, mutta se auttaa ajattelemaan. Eikä siinä välttämättä tarvita matikkaa, ainakin jos kyseessä on tarpeeksi yksinkertainen malli. Pystyykö tuon pohjalta rakentamaan jotain, jonka avulla voi ymmärtää yllä olevaa sitaattia? Miten pankkeja kannattaisi mallintaa? Onko antaa viitettä johonkin, jossa tuota pohditaan tarkemmin?
---------------------------------------------------------------------------------------------
*Tämä on mielenkiintoinen ilmaisu, koska n. 25 sekuntia aiemmin dokumentissa kerrotaan, että "[V]ain valtiolla on oikeus laskea liikkeelle (issue) Fiat-rahaa, mutta pankit voivat luoda sitä lainaamalla (lending)."
**Tämä on yeoman farmer-ilmaisun suomennos. Yeoman farmer on vain yksi mallintamisen tekniikka, jos näin voi sanoa.
***Tämä on aika mielenkiintoinen oletus, jonka tein jossain määrin helpottaakseni ajatustyötä. Huom. kuitenkin sitaatti yllä: rahan tullessa pohjalle, tuotteiden hinnat ovat nousseet, mutta palkat eivät. Tämä tarkoittaa voittojen kasvua. Yksityisyrittäjä-mallissa näin ei tietenkään voi käydä, mutta kahden tuotannontekijän mallissa varmasti joillakin oletuksilla.
****Luonnollinen taso on mallin tasapainotaso. Tuotanto voi nousta sen yli, mutta tasot tämän yläpuolella eivät ole konsistentteja yksityisyrittäjien voitonmaksimoinnin kanssa. Luonnollisesta tasosta ks. esim. Galí & Blanchard [pdf], ks. myös asian ytimessä oleva Nick Rowen yleistajuinen postaus.
*****Milton Friedman esitti 1968 kuuluisassa AEA-puheessaan [pdf] fooling-mallin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti