Millaista vetoapua Frankfurtista?

Koska olen aika paljon vain pyöritellyt ja pohtinut euroalueen ongelmia, ajattelin tehdä vähän positiivisemman postauksen. Minulla ei ole mielessä mitään ratkaisumallia, ajattelin vain valaista sitä, miten rahapolitiikalla voitaisiin helpottaa vaikeampien valintojen tekemistä. Ei sekään nyt ihan helppoa ole.

Muutama käsite helpottamaan asioita:

• Mandaatti. Tämä on se, mitä määritellään Euroopan Unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa [pdf]. Hintavakaus ensisijainen, sitten muita kivoja asioita.
• Regiimi (kirjallisuudessa yleensä tavoite). Tämä on kaikki se, mitä lukee paperilla ja on selkeästi lausuttu mandaatin tulkinnasta. Esimerkiksi noin-mutta-alle 2 prosentin inflaatiotavoitetta ei ole määritelty mandaatissa, vaan se on tuon mandaatin tulkintaa ja muodostaa osan EKP:n regiimiä.
• Harkinta. Tämä on se, miten EKP toteuttaa regiimiään. Esimerkiksi regiimiin liittyy ajatus siitä, että inflaation pitää olla tavoitetasolla keskipitkällä aikavälillä, mutta sitä ei ole regiimissä määritelty mitenkään. Miten EKP tulkitsee kaikkea sitä informaatiota, mitä se käyttää?

Kirjoitin aiemmin siitä, että mandaatilla ei tunnu olevan ihan kauheasti merkitystä. EKP:n ja Englannin pankin toiminta näyttää aika erilaiselta, vaikka niillä on samanlainen mandaatti ja EKP:n ja Fedin toiminta näyttää aika samanlaiselta, vaikka niillä on erilainen mandaatti. Saman argumentin voisi tehdä myös yli ajan: Fedin mandaatti oli sama 70-luvulla kuin mitä se on nyt, ja meininki oli aivan erilaista.

Kyllä mandaatilla varmasti jotain merkitystä on. Olen vain sitä mieltä, että 1) jos lähdetään muuttamaan perussopimuksia, niin varmaan siellä on tärkeämpiäkin kysymyksiä ja 2) työllisyystavoitteen nostaminen hintavakauden rinnalle on kovin epävarma keino muuttaa EKP:n toimintaa.

Tämä liittyy myös siihen, mistä tiedän ja mistä en. En tiedä kauheasti instituutioiden suunnittelemisesta. Tiedän enemmän rahapolitiikan toteuttamisesta ja mistä siinä on kyse. Keskityn siis regiimiin ja harkintaan. Tässä siis pari juttua, mitä kannattaisi tehdä:

1. Julistaa tutkimusohjelma regiimin muuttamisesta: mitä hintaindeksiä inflaatiotavoitteen omaavan keskuspankin kannattaa tarkastella? Tässä olisi kolme etua: 1.) vastaus tiedetään etukäteen, joten odotukset liikkuisivat heti, 2) parempi hintaindeksi auttaisi tähän kriisiin, koska se olisi jossain määrin puhdistettu veronkorotuksista ja muista tarjontashokeista, 3) parempi hintaindeksi olisi oikeasti parempi, myös pitemmällä aikavälillä.

Joitakin vuosia sitten oli paljon puhetta inflaatiotavoitteen korvaamisesta hintatasotavoitteella. Nick Rowella on hyvä postaus aiheesta. Euroalueella hintatasotavoite tai sen uhka olisi ehkä voinut auttaa, joissakin vaiheessa kriisiä, mutta ei se olisi pelastanut tilannetta, tuli kaikkea muuta: veronkorotuksia, öljyn hinnan nousua, nyt ruuan hinnan nousua. Toki viimeisen viiden vuoden kontrafaktuaali ei ole ainut kriteeri, jolla rahapolitiikkaregiimin hyvyyttä pitää tarkastella.

2. Koska puhetta pitää vahvistaa teoilla ja ehkä pelkät odotukset eivät ratkaise, voisi tehdä jotain regiimin vaihtumista odotellessa. Tämä on vähän haastavampi tehtävä, etenkin jos yllämainittu julistus nostaa inflaatio-odotuksia. EKP:lla on kuitenkin jonkin verran liikkumavaraa tässä. Voisi sanoa, että rahapolitiikan välitysmekanismi on vaarassa, pitää kaataa rahaa markkinoille. Voisi katsella erilaisia inflaatio-odotuksia kuvaavia mittareita valikoiden (mittareita riittää, ks. esim. EKP:n inflaatio-odotuksia ja niiden mittaamista käsittelevä artikkeli heinäkuulta [pdf]). Ai miten se teknisesti tapahtuisi? Lasketaan korkoja. Lasketaan reserveille maksettavaa korkoa, senhän voi painaa vaikka pakkaselle. Kyllä keinoja riittää, ei siitä kannata huolehtia.

Rahapolitiikka eurokriisissä ei ole (ainakaan minun mielestäni) mikään no-brainer, ei se helppo kysymys. Jos inflaatio ja inflaatio-odotukset oikeasti olisivat alle tavoitetason, niin homma olisi korjattu hetkessä. Mutta kun ne eivät ole (no, odotusten suhteen tämä riippuu mittarista). Ongelma on se, että EKP tekee tasan sitä, mitä sen pitääkin tehdä, tietyssä mielessä. Se tulkitsee mandaattiaan tietyllä tavalla, eikä se nyt ihan hullu tapa ole. Taloustieteellisestä näkökulmasta se ei ehkä ole optimaalinen, mutta on muitakin näkökulmia. "Kansalaisen" kannalta homma on hyvä just näin. Kansalaiselle hintavakaus tarkoittaa sitä, että hinnat kaupassa kasvavat tasaisesti eikä sitä, että jokin puhdistettu sarja kasvaa tasaisesti. Kansalaisen on helpompi tarkkailla itsenäisen keskuspankin toimintaa kun sen tavoite on yksinkertaisesti kuluttajahintaindeksi (joskin keskipitkällä aikavälillä), eikä jokin määrittelemätön, tarjontashokeista puhdistettu muuttuja. Tietysti kansalainen haluaisi myös kasvattaa tulojaan ja säilyttää työpaikkansa.

[lähde]

EKP:n mandaatin muuttaminen on melko vaivalloista. EKP:n regiimin muuttaminen (tai ehkä meidän kansalaisten näkökulmasta muuttuminen) voisi olla kaiken kaikkiaan hyvä. Ilmeinen haittapuoli siinä on se, että keskuspankin harkintavalta kasvaisi, jos rahapolitiikan keskiöön tulisi ainakin joistakin tarjontashokeista puhdistettu hintaindeksi. Ja kyllä sekin kertoo jotain tästä järjestelmästä, että keskuspankki voi efektiivisesti muuttaa politiikkaansa ihan oman päänsä mukaan. Harkinnasta ei päästä eroon, ellei siirrytä kulta-,valuutta- tai NBKT-futuurikantaan. Harkinnan kanssa olisi kuitenkin helpompi elää, jos EKP olisi tilivelvollisempi. Pöytäkirjat julki, Monti piinapenkiin parlamenttiin Bernanken tapaan.

P.S. Ajattelin muuten hillitä näiden eurojuttujen kanssa jatkossa. On sitä muutakin mielenkiintoista. Mä olen vain aika reaktiivinen kirjoittaja, ja suurin osa mielenkiintoisista teksteistä makroon keskittyvästä blogosfäärissä nyt sivuaa tätä kysymystä.

P.P.S. Suosittelen muuten Ronkaisen Antin tekstejä eurosta ja muustakin taloudesta, laatu tuntuu nousevan kohisten. Pitänee laittaa se Readeriin, että tulee luettua tekstit tuoreeltaan. Itselläni on aina kynnys lähteä kommentoimaan viikonkin vanhoja tekstejä.