Merkintöjä EKP:n pressitilaisuudesta

1. Sanat vai teot?

Useimmat tarkkailijat, kuten Krugman, ovat keskittyneet tekoihin eivätkä ole panneet paljoa painoa sanoille ("vague statements of intent"). Jotkut, kuten Joseph Cotterill FT Alphavillessa katsovat tarkemmin sanoja ja näkevät siellä toiveita paremmasta.

Periaatteessa sanat ovat paljon tärkeämpiä. Tavanomaisina aikoina EKP tekee päätöksiä siitä, mikä ohjauskorko on seuraavan kuukauden ajan. Se, että onko ohjauskorko 0,75 vai 0,50 prosenttia tietyssä kuussa ei ole kovin merkityksellistä kokonaiskuvassa. Mutta toisaalta mitä ovat sanat ilman tekoja? Ei Chuck Norriskaan olisi pelottava jos hän ei olisi niin badass.

Periaatteessa voi katsoa markkinareaktioita, mutta pitää muistaa, että ne kertovat vain yllätyksistä. Jos haluaa ymmärtää EKP:n politiikkaa yleisesti, pitää lukea noita pressikonferensseja.

Draghi on aika selkeä sen suhteen, että yksikään maa ei tule lähtemään eurosta:

As regards your second point, irreversibility means that it cannot be reversed. There is no going back to the Lira or the Drachma or to any other currency. It is pointless to bet against the euro. It is pointless to go short on the euro. That was the message. It is pointless because the euro will stay and it is irreversible.

Puhettahan maailmaan riittää: miten tämä eroaa Suomen "ei devalvoida"-vakuutteluista 1990-luvun alussa? On parikin syytä. Ensinnäkin Suomella ei ollut tarvittavia työkaluja (kuten dollarisetelipainoa) markan arvon säilyttämiseen. EKP:lla on tarvittavat työkalut kaikkien maiden pitämiseen eurossa (kuten eurosetelipaino). Toiseksikin Kreikan pitäminen eurossa tuntuu olevan EKP:n tavoitteiden mukaista. Jos Kreikka lähtee, niin se lähtee hallitusten aloitteesta, ei EKP:n. Toki EKP voi edesauttaa sellaisen tilanteen syntymistä.

Mutta se, että euro pysyy koossa ei tarkoita vielä sitä, että euroalueen tulevaisuus näyttää hyvältä. Toisaalta kuten Alphavillessa huomioidaan, se miten EKP tulkitsee kriisimaiden riskipreemioita voi olla tärkeää. Jos EKP tulkitsee riskipreemion liittyvän velkojen uudelleenjärjestelyyn, se ei ole sen ongelma. Mutta homma voi olla toinen, jos EKP tulkitsee riskipreemion kielivän valuuttariskistä.

Risk premia that are related to fears of the reversibility of the euro are unacceptable, and they need to be addressed in a fundamental manner. The euro is irreversible.

Tämä fundamental manner voi tarkoittaa niin kriisimaiden vyönkiristyspolitiikkaa kuin EKP:n massiivista osto-operaatiota. Itse veikkaan että jälkimmäinen vaihtoehto on aina loppujen lopuksi käytettävissä.

2. EKP:n erikoinen hintavakauden tulkinta

EKP esittää aina arvionsa siitä, miten hinnat tulevat kehittymään tulevaisuudessa (hint: ne ovat aina EKP:n tavoitteen mukaisia). Tämän lisäksi se esittää arvionsa riskeistä, jotka uhkaavat hintakehityksen pysymistä tavoitteessa. Mitkä riskit ovat tällä hetkellä?

Upside risks pertain to further increases in indirect taxes, owing to the need for fiscal consolidation, and higher than expected energy prices over the medium term. The main downside risks relate to the impact of weaker than expected growth in the euro area, in particular resulting from a further intensification of financial market tensions. Such intensification has the potential to affect the balance of risks on the downside.

Käsittelin vähän hintaindeksi-kysymystä aiemmin. Tässä on ehkä hyvä huomioida eräs nykyisen tilanteen perversseistä mekanismeista. EKP haluaa, että velkaantuneet maat laittavat pitkän aikavälin budjettinsa tasapainoon. Jos he nostavat epäsuoria veroja, tämä näkyy inflaation kasvuna, mikä saa EKP:n karvat pystyyn. Tässä ei ole enää edes kysymys siitä, että "pieksennät jatkuvat kunnes moraali kohentuu", vaan pikemminkin "pieksennät koventuvat kun moraali kohentuu." Sanottakoon kuitenkin että on muitakin, parempiakin syitä keskittyä menoleikkauksiin tasapainotettaessa taloutta.

3. Hallitusten liikuttava ensin

Yksi EKP:n viestinnän selkeimpiä teemoja on se, että kriisin ratkeamisen on lähdettävä hallituksista. Tämä on ymmärrettävää. Kriisin ratkeaminen tuntuu vaativan yhteisvastuullisuutta, joko väliaikaista tai pysyvää. Kriisimaiden tukemiseen liittyy aina moraalikadon vaara, jota on jollain tavalla valvottava ja ehkäistävä. EKP voi toimia tällaisena poliisina: sillä ei ole tarvittavia välineitä eikä se halua ottaa sitä roolia, syystäkin. Tästä syystä kriisimaiden tukeminen osto-ohjelmilla on EKP:lle sopivaa vain siinä määrin kuin nuo osto-ohjelmat tukevat hintavakaustavoitetta.

Pressitilaisuudessa oli useita kohtia, jossa tätä käsiteltiin, mutta tässä ehkä selkein:

Question: Prime Minster Monti is touring Europe at the moment with a fairly consistent and straight-forward message, which is that basically the euro area has to do something to bring down the cost of Italian borrowing. Would it be right to conclude from what you have been saying that, in fact, neither the ECB nor either of the two bailout funds can operate at all in the bond markets to effect that unless Mr Monti request a programme and accept a conditionality that has traditionally gone with these programmes?
Draghi: Yes, I think you are right.

4. Rahapolitiikka tarkoittaa sitä, ettei koskaan tarvitse myöntää olleensa väärässä

Rahapolitiikan pitäisi olla tylsää ja yllätyksetöntä. Sellaista se on, kun kaikki menee hyvin. Rahapolitiikan pitäisi olla läpinäkyvää niin, että markkinat aina tietävät mitä keskuspankki aikoo tehdä, jolloin ne voivat hinnoitella päätökset jo etukäteen. Tällöin keskuspankin ei välttämättä tarvitse edes tehdä kyseisiä päätöksiä, pelkkä uhka riittää.

Draghi piti viime viikolla Lontoossa puheen, jossa oli joitakin kohtia, jotka saivat markkinat toivomaan toimenpiteitä eiliseltä kokoukselta: koronlaskua tai uutta osto-ohjelmaa. Markkinoiden reaktio kokouksen päätöksiin oli kaiketi paljolti noiden toiveiden tyhjäksi toteamista. Kokouksessa Draghi oli sitä mieltä, että hän ei ole perääntynyt Lontoon lausunnoistaan ja että viestintä meni ihan nappiin eikä hänen sanojaan tulkittu väärin. Wut?

Question: Mr President, I have to come back to your remarks in London last week. I am a bit surprised. If I understand you correctly, you are arguing that markets and the media have misinterpreted your remarks there, at least to a certain extent. I am surprised that you say this because, if you are going to make these remarks in London – not anywhere, but in London – shouldn’t you expect the markets to interpret your remarks exactly in the way they did, and wouldn’t it perhaps have been appropriate then to have been a bit more careful there?
Draghi: No, it wouldn’t. Actually, I like these remarks very much. And, as you know, they came out very well. And they were not misinterpreted. Markets simply took their actions based on their expectations following these remarks. That is what happened. And these expectations are what they are. And today we had a meeting, we discussed, and we have given guidance which will probably concretise certain decisions that will be taken. So, absolutely not. I am actually quite happy about these remarks.

P.S. Pari hienoa sitaattia vielä tuosta kokouksesta. EKP:lla on hieno näkemys yksimielisyydestä:

Constâncio [EKP:n kakkosmies, vastaa huhuihin joiden mukaan hänellä olisi epäilyksiä velkakirjojen ostamisen suhteen]: With regard to your question on bond purchases, I do not know where that rumour could have arisen from. I have never spoken about the issue outside our meetings, and I am not going to do it now. I will just point out that, as the president mentioned before, this was approved unanimously today with one exception and it was not me!

ja

Draghi: The voting was, as I said, unanimous with one reservation, with one position that reserved itself.

Tässä vielä yksi piece of mind-fuck:

Draghi: But certainly, it is within our mandate to do whatever is in our power to preserve the euro as a stable currency.

P.P.S. Pari hyvää kommentaaria/koostetta Bruegelin ja PT:n blogeissa. Ajattelin että oma kaksi senttiäni voisi tuoda jotain lisää noihin, toivottavasti ette pitäneet tätä aivan turhana! Olihan tässä Chuck Norris ja kissa.