Finanssipolitiikasta, vielä

En saanut oikein vastustusta edelliselle postaukselleni finanssipolitiikasta. Tämä oli ehkä hieman yllättävää, ottaen huomioon kaiken puheen Euroopan vyönkiristyspolitiikasta ja sen kurjuudesta. Ehkä asetin sanani liian huolellisesti, peitin kaikki mahdolliset aukot argumentissa pehmeillä sanankäänteillä. Olisi myös ollut syytä mainita, että sehän oli vain ns. Sumner-kritiikin soveltaminen euroalueelle. Ajattelin nyt mainita joitakin asioita, joista en tuossa kirjoituksessa puhunut.

Ensinnäkin se, että on hyviä "ei-keynesiläisiä" syitä miksi julkisen talouden vajeiden pitäisi vaihdella syklin mukaan. Julkinen sektori tarjoaa työttömyysvakuutusta, ja on ymmärrettävää, jos nuo menot kasvavat laskusuhdanteessa. Julkinen sektori tarjoaa terveydenhuoltoa ja on ymmärrettävää, jos nuo menot kasvavat laskusuhdanteessa irtisanottujen joutuessa pois työterveyshuollon piiristä. Julkisia investointeja kannattaa tehdä silloin kun niiden tekeminen on halpaa. Ainakin nykyisessä laskusuhdanteessa korot ovat matalat. On kuitenkin syytä muistaa, että korkojen myötäsyklisyys ei ole mikään selviö - ainakin Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen korot ovat yleensä olleet tavallista korkeammalla laskusuhdanteessa. Tämä liittynee siihen, että laskusuhdanteet ovat usein syntyneet keskuspankin tiukan rahan politiikasta (ks. Volcker, Paul). Entäpä verot? En tiedä, miksi verojen pitäisi vaihdella syklin mukaan - lukuunottamatta sitä, että vaihtoehto veroille tänään on verot huomenna, eli laina, jonka kustannukset tosiaan voivat vaihdella syklin mukaan.

Toiseksikin se, että finanssipolitiikalla on merkitystä myös joustavan ulkoisen arvon valuuttaunionissa - yksittäisten maiden osalta. Tällä on merkitystä kriisimaiden kannalta. Tammikuussa julkistettiin IMF:n työpaperi, jonka toinen kirjoittaja oli itse puljun pääekonomisti Olivier Blanchard, jonka mukaan keskimääräistä voimakkaampi suunniteltu vyönkiristys on kriisiajan datassa yhteydessä ennustuksia alempaan kasvuun.

Kuvittele olevasi eurooppalainen päätöksentekijä muutama vuosi sitten. Mietit, miten Kreikan julkinen talous saataisiin kuntoon. Oletetaan, että otat otat omien kansalaistesi tulonsiirtohalukkuuden annettuna. Oikeassa elämässä tämmöistä oletusta ei kannattaisi tehdä, mutta oletetaan tässä kuitenkin näin. Mietit mielessäsi kahta vaihtoehtoa, tai niiden yhdistelmää: Kreikan velkojen leikkausta ja Kreikan budjetin tasapainottamista (tai teknisemmin siihen liittyviä ehtoja apupaketeissa). Tällä tasapainottamisella viitataan lyhyen aikavälin tasapainottamiseen, myös alla. Oletat, että tietty määrä budjetin tasapainottamista aiheuttaa tietyt kustannukset ja tietty määrä velkojen leikkausta aiheuttaa tietyt kustannukset. Millaisen yhdistelmän valitset? Ainakaan Kreikan suhteen päättäjät eivät kokeneet nurkkaratkaisuja optimaalisiksi.

Ilmeisesti budjetin tasapainottamisen kustannuksia on aliarvioitu. Tämä tarkoittaa, että sitä on tehty liikaa suhteessa vaihtoehtoon, joka yllä olevassa skenaariossa on velkojen leikkaus. Mikäli suuremmat tulonsiirrot olisi myös mahdollisuus, sitäkin on tehty liian vähän. Kaikkia vaihtoehtoja on tehty liian vähän suhteessa budjetin tasapainottamiseen.

Tässä on syytä olla yksinkertaistamatta liikaa. "Vähemmän vyönkiristystä" ei ole ollut missään vaiheessa järkevä vaihtoehto kriisimaille. "Vähemmän vyönkiristystä, enemmän velkojen leikkauksia" sen sijaan on ollut. "Vähemmän vyönkiristystä, enemmän tulonsiirtoja" (tai teknisesti "Vähemmän vyönkiristystä, halvempaa lainaa") myös. Jos puhut vyönkiristyksiä vastaan, on puhuttava vaihtoehdon puolesta.

Ja sitten tosiaan sen edellisen postauksen ja Sumner-kritiikin pointti: koko Euroopan tasolla vyönkiristyksillä ei ole väliä, koska EKP kuitenkin laittaa inflaation sinne, minne se sen haluaa laittaa.