Toiseksi: vyönkiristys on siis austerity. Saa ehdottaa vaihtoehtoisia ilmauksia. Ja sanokaa mitä sanotte Lauri Tähkästä, mutta se mies arvostaa suomea ja haluaa muidenkin arvostavan sitä.
Kolmanneksi: olen varmaan kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta toisto on kertauksen äiti.
Mitä ajatteleekin vyönkiristyspolitiikasta, niin sen ajatuksen juurella pitää olla näkemys kahdesta seuraavasta kysymyksestä. Onko rahapolitiikka rajoittunutta niin, että EKP ei kykene toteuttamaan tavoitettaan sen käytössä olevilla välineillä? Kenellä olisi varaa elvyttää ja kuinka paljon?
Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on "ei", vyönkiristyspolitiikalla ei ole merkitystä Euroopan tasolla. EKP:lla on viimeinen sana kokonaiskysynnästä ja on kokonaiskysynnän kannalta aivan se ja sama, mitä EU:n budjettipolitiikan kannalta tehdään tai mitä Suomi tekee omalla budjetillaan Eurooppaa varten.* Jos EU pistäisi peliin oikein elvyttävän budjetin ja julistaisi "Eurooppa tarvitsee investointeja", markkinat katsoisivat että jahas, inflaatiota tiedossa ja EKP katsoisi markkinoita ja katsoisi että jahas, pitänee nostaa korkoa.**
Samaten jos kaikki euromaat yksitellen, tai vaikkapa Pohjoisen maat, ajattelisivat että nyt autamme Kreikkaa rakentamalla tuulivoimaloita Perämerelle. Jos se vaikuttaa kokonaiskysyntään, se vaikuttaa inflaatioon. Ja jos se vaikuttaa inflaatioon, EKP huomaa sen.
Monesti mietittäessä talouspolitiikkaa hiipii mieleen ajatus: tarkoittaako tämä sitä, että Krugman on väärässä? No, riippuu siitä, mitä uskoo hänen uskovan, mutta sanon sen verran, että Yhdysvallat ja euroalue ovat kahdella tapaa eri asemassa budjettipolitiikan suhteen. Ensinnäkin Fedin instrumentti on eri asennossa kuin EKP:n. Fedin ohjauskorko on efektiivisesti nollassa ja siellä pelataan forward guidancella eli toteutetaan rahapolitiikkaa lupaamalla alhaisia korkotasoja vuodenpäivien päähän. EKP:n ohjauskorko on 0,75 %, eikä sitä laskettu eilisessäkään kokouksessa. Toiseksikin EKP:n tavoite on paljon selkeämpi kuin Fedin. Siinä missä Fed voi aina sanoa, että noh, meistä tämä työttömyys nyt on liian korkoa niin EKP:n on vain tuijotettava niitä inflaatio-odotuksia.
Onko budjettipolitiikalla sitten mitään väliä? Kun se kerran on käsillä, antakaas kun siteeraan Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjaa:
Yhteinen rahapolitiikka merkitsee periaatteessa sitä, että kansallisen finanssipolitiikan liikkumavara kasvaa. Syynä on se, että julkisen talouden alijäämän kasvattaminen ei nosta ainakaan pienen jäsenmaan tapauksessa koko euroalueen korkotasoa eikä vaikuta euron ulkoiseen arvoon. Finanssipolitiikan vaikutusten syrjäytymistä aikaansaavat korkoreaktiot jäävät siis pois. Tällainen syrjäytyminen on sen sijaan kansallisen rahapolitiikan oloissa aktiivisen, talouden tilanteeseen päätösperäisesti reagoivan finanssipolitiikan ongelma, koska valuutta kelluu.
Nähdäkseni on kaksi tekijää, joiden kautta vaikkapa Kreikan ei tarvitsisi leikata niin suuresti: 1) tulonsiirto pohjoisen mailta Kreikalle ja 2) tulonsiirto Kreikan velkojilta Kreikalle. Jälkimmäinen on tietenkin default-vaihtoehto (pun intended). Mikäli ei puhuta muutoksista näissä, on vaikea nähdä miten Kreikan vyö voisi olla löysemmällä - vaikka voisihan tulonsiirroistakin puhua.
Pitäisikö Suomen siis toteuttaa löysempää finanssipolitiikkaa? Urpilainen sanoo ei:
– Luottamuksen näkökulmasta pidän sitä tärkeänä. Kansainvälisesti seurataan, pidämmekö kiinni hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista. Tästä syystä velkasuhteen taittaminen on tavoite, josta ei voida tinkiä, Urpilainen sanoo.
Minä uskoisin, että meillä olisi varaa toteuttaa löysempää finanssipolitiikkaa ilman vakavia seurauksia velanhoidon kustannuksille, Urpilainen taas ei. Tästähän voitaisiin tietysti kiistellä, mutta minusta olisi paljon hauskempaa jos Urpilainen pistäisi pystyyn ehdolliset ennustemarkkinat. Mitä markkinat ennustaisivat Suomen valtionvelan korkotason olevan, jos budjettialijäämä olisikin näin-ja-näin paljon?
Tähän vielä yksi ajatus, joka vaivaannuttaa minua. Ajatellaan, että Suomi, Saksa ja muut pohjoisen maat hölläisivät budjettipolitiikkaa ja rakentaisivat niitä tuulivoimaloita ja korjaisivat homekouluja. Tämä oletettavasti nostaisi inflaatiota näissä maissa ja vaikuttaisi täten euroalueen inflaatioon ja täten - arvaatte jo varmaan - saisi EKP:n nostamaan korkoa. Mitä iloa tästä olisi kreikkalaisille? Vienti pohjoiseen luultavasti kasvaisi, mutta olisiko tämä positiivinen vaikutus suurempi kuin EKP:n reaktion negatiivinen vaikutus? Olisi hauska kuulla, että olen ajatellut tämän jotenkin väärin.
 |
| Ehtymätön ja päästötön energia luultavasti helpottaisi eurokriisin ratkaisua. |
Minusta on omituista, miten harva osaa eurooppalaista talouspolitiikkaa mietittäessä ottaa huomioon EKP:n ja sen reaktiot. Laitavasemmalla, jossa perinteisestikin ymmärretään rakenteiden päälle, tämä tajutaan (ks. esim. Ronkainen). Mutta muuten, vähemmän.
Mikä sitten on ulospääsy tästä kurimuksesta? Ulospääsy lamoistahan on aina, markkinat löytävät ennen pitkää uuden tasapainohintavektorin. Siinä vain voi kestää, turhan pitkään, mutta on hyvä huomata, että tälläkin hetkellä markkinavoimat puristavat hintoja ja yhteiskuntasopimuksia uuteen uskoon uutta ankeuden aikaa varten (kyllä se eläkeikä sieltä ennen pitkää nousee, kun tarpeeksi pitää käsiä ristissä). Mutta muuten? Aina voi toivoa, että muu maailma vetäisi meidät mukaan. Aina voi toivoa - ja tätä kovasti toivon - että EKP määrittäisi hintavakaustavoitteensa uusiksi, vaikkapa joustavampaan suuntaan Englannin keskuspankin viitoittamalla tiellä. Mutta mitä voisi tehdä?
EKP:n mandaattia voidaan tietenkin muuttaa. Ensinnäkin on syytä ymmärtää, mitä EKP:n mandaatin muuttaminen tarkoittaisi: perussopimuksen avaamista. Ja me kaikki eurokansalaiset varmaan tiedämme, että se ei ole mikään kevyt ja nopea prosessi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö siitä voisi ja ehkä kannattaisikin puhua. Eurojohtajat voisivat alkaa pitää ääntä EKP:n mandaatin muuttamisesta ja ehkä EKP ottaisi tämän paineen huomioon ja muuttaisi tapojaan.***
Vai ottaisiko ja muuttaisiko? Keskuspankit ovat perinteisesti korostaneet sitä, että niiden mandaatti tulee ulkopuolelta ja että ne eivät osallistu sitä koskevaan keskusteluun. Ehkä EKP:kin vain sanoisi seuraavasti: "Selvä, odotamme kirjettänne, sillä välin jatkamme samaan malliin. Jos nyt muuttaisimme hintatavoitettamme joustavammaksi se olisi merkki siitä, että poliittiset paineet vaikuttavat meihin, ja sehän ei itsenäiselle keskuspankille sovi."
Miten teidän mielestänne 1) tästä kriisistä päästään ulos ja 2) tästä kriisistä voisi päästä paremmin ulos?
En ole mitenkään varma tästä, mutta itse lähtisin rakentamaan ratkaisua kriisimaiden velkojen maksamatta jättämisen päälle. Ennen tätä pitää tietenkin varmistaa, etteivät pankit kaatuisi tämän seurauksena.
*Vyönkiristyspolitiikka tietenkin viittaa kokonaiskysyntään, mutta tuotantoahan voi aina kasvattaa myös tarjontapuolelta ns. rakenteellisilla uudistuksilla. Ei sekään ihan kivutonta ole.
**Ehkä tässä tarvitaan näkemystä vielä yhdestä kysymyksestä: nostaisiko kokonaiskysynnän kasvattaminen inflaatiota? Ainakin itsestäni tuntuu selvältä, että kyllä, ainakin vähän. Ei se Phillips-käyrä mikään L-kirjain ole.
***Rumastihan tämän voisi tehdä niin, että Merkel, Hollande & kump. pistäisivät kasvubudjetit kasaan ja silmää iskien sanoisivat Mario Draghille, että toivottavasti myös EKP on mukana kasvua tukevassa politiikassa. Capisce?
9 kommenttia:
Hyvä teksti, tykkäsin!
En osaa sanoa varmaa konstia, mutta eikös tuo EKP:n rooli ole vähän kaikissa tilanteissa kestämätön - eli sitä pitäisi nyt joka tapauksessa muuttaa?
Minä lähtisin ajattelemaan asiaa siitä näkökulmasta, että EKP määrittää nimellisen BKT:n kasvuvauhdin euroalueella. Nimellinen BKT on toiselta nimeltään kokonaiskysyntä. Jos nimellisen BKT:n kasvuvauhti on sellainen, että joidenkin euromaiden NBKT kutistuu, eurotalouden ongelmat eivät ratkea. Aihetta sivuava tekstini: http://www.sarela.fi/sadistinen-keskuspankki/
Kuinka EKP sitten on tähän mennessä toiminut? Euroalueen nimellinen BKT on vain 2.47% prosenttia yli 2008 kevään. Onko mikään ihme, että euroalue on vaikeuksissa? http://www.themoneyillusion.com/?p=18161
Inflaatiota targetoiva keskuspankki käytännössä määrittää nimellisen BKT:n kasvuvauhdin. Valtiot voivat toimillaan korkeintaan muuttaa sitä suhdetta joka nimellisen BKT:n kasvusta menee inflaatioksi ja joka menee reaaliseksi kasvuksi.
Lopuksi vielä sellainen, että EKP targetoi kuluttajainflaatiota, mikä tarkoittaa mm. sitä että euroalueella ALV:n nostaminen johtaa inflaation kasvuun, joka johtaa siihen että EKP kiristää rahapolitiikkaa.
Rahapolitiikan tärkeimmät vaikutukset ovat aina nimenomaan tulevaisuuden odotuksiin liittyviä. EKP kontrolloi kokonaiskysynnän tulevaa kasvuvauhtia ja odotukset EKP:n tulevista toimista määrittävät käytännössä sen, miten yritykset toimivat tänään.
S: Tattis!
Jaakko: Mun näkemys on se, että nykyinen institutionaalinen kombinaatio on kestämätön, mutta ainakin periaatteessa voisi tehdä niin, että muuttaa muita instituutioita ja jättää EKP:n ja sen tehtävät ennalleen ja systeemi olisi kestävä. En mä näe esimerkiksi, että miksi nykyinen EKP olisi kestämätön liittovaltiossa, jossa unionin ja valtioiden suhde olisi selkeä.
Mutta sitä mieltä mä olen, että nykyinen EKP 1) ei todennäköisesti ole _optimaalinen_ millään instituutioyhdistelmällä - se yleinen KHI-tavoite esimerkiksi ei ole kovin toimiva. Ja sellaiset instituutioyhdistelmät, joissa EKP:n ei tarvitsisi muuttua eivät ole nyt lyhyellä tai edes keskipitkällä aikavälillä kovin realistisia, eivätkä välttämättä edes toivottavia. Joten kyllä, EKP:n roolin pitänee muuttua, tai sitä pitää muuttaa.
Mikko: Varmasti jos miettii vaikkapa velkaa, niin NBKT on hyvin relevantti muuttuja. Mutta olisitko siis halunnut, että EKP olisi pitänyt yllä tasaista NBKT-uraa? Monet asiat olisivat varmasti eri lailla ja taloudessa menisi lähes varmasti nykyistä paremmin, mutta mua vaivaa tässä skenaariossa se, että ei se ole EKP:n tehtävä. Me olemme enemmän tai vähemmän demokraattisesti antaneet EKP:lle tehtäväksi hintavakauden. Trichet olisi voinut joskus 2007-2008 pressitilaisuudessa sanoa, että "Niin, kyllähän te sanoitte että pitäkää huolta tästä hintavakaudesta ja sitä me olemme tässä tehneet, mutta nyt me päätimmekin teidän puolestanne, että tämä NBKT-tavoite olisi parempi."
Tämä ehkä liittyy tähän taannoiseen Nick Rowen postaukseen siitä, että Kanadan keskuspankki ei epäonnistunut, mutta sen tavoite epäonnistui ( http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2013/01/the-bank-of-canadas-success-and-failure.html ). Tää on vaikea kysymys. Musta EKP onnistui varsin hyvin tavoitteessaan. Se epäonnistui siinä, että mun mielestä sen olisi pitänyt viimeistään nyt määritellä hintavakaus-tavoite paremmin - koska sen se pystyy tekemään lain puitteissa. Mutta se, että euroalueen NBKT-ura ei ole ollut tasainen, ei ole EKP:n vika, koska se ei yritäkään sitä eikä se voi mandaattinsa puitteissa yrittääkään.
Allan: EKP:lle annettu mandaatti on ongelma ja tämä ongelma pitää ratkaista joka tapauksessa.
Tosin nimellisen BKT:n pitäminen tasaisella kasvu-uralla ylläpitää keskimäärin tasaista inflaatiota (mitattuna taloussyklin yli) sillä oletuksella, että pitkän aikavälin reaalikasvu on suhteellisen tasaista. Siinä suhteessa NBKT olisi perusteltavissa jopa suurinpiirtein nykyisen mandaatin puitteissa.
Se ero nykyiseen järjestelyyn tuossa on, että NBKT-targetoinnissa inflaatio on laskusuhdanteessa keskimääräistä korkeampaa ja noususuhdanteessa keskimääräistä alhaisempaa. Nykyäänhän keskuspankin politiikka tuottaa täsmälleen päinvastaisen efektin, eli keskuspankin politiikka on myötäsyklistä.
Mikko: Ehkä mä teen NBKT-postauksen tässä jonain päivänä, eiköhän se ansaitse sen. Mielenkiintoinen ajatus muuten tuo, että NBKT olisi perusteltavissa hintavakausmandaatin puitteissa. En ehkä täysin osta sitä, mutta voisihan se olla mahdollista. Onhan nykyinen jatkuvasti kasvava hintatasokin "hintavakautta".
Mä en ole varma, mitä tarkoitat myötäsyklisyydellä. Mikä on sun muuttuja? Myötäsyklisyyshän on sitä, että jonkin muuttujan samanaikainen korrelaatio tuotannon kanssa on positiivinen.
Allan:
"Me olemme enemmän tai vähemmän demokraattisesti antaneet EKP:lle tehtäväksi hintavakauden. Trichet olisi voinut joskus 2007-2008 pressitilaisuudessa sanoa, että "Niin, kyllähän te sanoitte että pitäkää huolta tästä hintavakaudesta ja sitä me olemme tässä tehneet, mutta nyt me päätimmekin teidän puolestanne, että tämä NBKT-tavoite olisi parempi.""
Tätä lukiessa tuli mieleen yksi toinen postaus Scott Sumnerin blogissa. Siinä hän ehdottaa eräänlaista NBKT/inflaatio-hybridin targetointia: http://www.themoneyillusion.com/?p=18145
Jos Sumner on oikeassa, tuollainen rahapolitiikka olisi parempi kuin inflaation targetointi. EKP voisi ottaa kyseisen politiikan käyttöön silti kenties vakavalla naamalla väittää sen mahtuvan mandaattinsa rajoihin.
Viimeisimmästä virkkeestä puuttuu "ja". Sen tulisi olla:
EKP voisi ottaa kyseisen politiikan käyttöön ja silti kenties vakavalla naamalla väittää sen mahtuvan mandaattinsa rajoihin.
Ossi: Kiitos, mielenkiintoista. Jännä nähdä, mitä tämä Mark Carney saa aikaan Englannin pankissa. Käsittääkseni tuon pankin mandaatti on paljon tarkempi (2 % inflaatioaste tulee hallitukselta) mutta sitä voidaan tulkita hyvinkin laveasti.
Lähetä kommentti
Kommentti