Mikä on suhdannesykli?

The boom, not the slump, is the right time for austerity at the Treasury.
- J.M. Keynes*

Suhdannepolitiikan perusmalli

Suhdannepolitiikan idea on se, että politiikka vaihtelee suhdanteiden mukaan. Mutta mikä on suhdanne? Erityisesti ajatellaan, että suhdannepolitiikan on hyvä olla vastasyklistä: elvyttävää taantumassa, kiristävää noususuhdanteessa. Mutta mikä ovat sykli, taantuma ja noususuhdanne?

Aloitetaan tavanomaisesta tavasta ajatella suhdanteita. Alle on piirretty suhdannevaihteluiden perusmalli. On olemassa jokin pitkän aikavälin tuotannon taso (katkoviiva), jonka ympärillä lyhyen aikavälin havaittu tuotanto heilahtelee (yhtenäinen viiva).

Kun avasin tätä mallia kauppatieteelliseen hakeville, jouduin kovasti pidättelemään sen monia ongelmia takaraivossani:

• Todellisuudessa suhdanteet eivät näytä tältä, kuten Noah Smith huomioi. Matalan kasvun ajat eivät säännöllisesti seuraa korkean kasvun aikoja ja korkean kasvun ajat eivät säännöllisesti seuraa matalan kasvun aikoja. On vaikea tuijottaa yllä olevaa kuviota ja olla sanomatta "post hoc, ergo propter hoc": noususuhdanne aiheuttaa laskusuhdanteen ja laskusuhdanne noususuhdanteen. Tämä on varmasti osa tarinaa, vaikkapa finanssimarkkinoiden kautta, mutta vain osa.
• Suhdannepolitiikkaa on vaikea perustella mallin kautta. Laskusuhdanteita on torjuttava, tottakai, mutta noususuhdanteita? Ei noususuhdanteessa sinänsä mitään vikaa ole. Tähän osaisin tarjota kolme tarinaa. Ensinnäkin mitä korkeammalle mennään, sitä syvemmälle sukelletaan. Kuten sanottua, tällainen vaikutus varmasti on, mutta se ei ole koko tarina. Toiseksi, talouden kasvun ollessa yli luonnollisen tason, inflaatio uhkaa kiihtyä, ja sitä on syytä torjua. Vaikea nähdä, miksi kukaan (ehkä keskuspankkiireja lukuunottamatta) valitsisi tässä matalamman inflaation ja matalamman reaalikasvun. Ei se inflaatio nyt niin kamalaa ole. Kolmanneksi, valtion pitää kiristää ja kerätä varoja laskusuhdannetta varten. Luulisi kuitenkin, ettei valtion kannata nostaa veroja ja leikata menoja niin suuresti, että kasvu tyrehtyy tykkänään.
• Trendikasvua kuvataan usein "potentiaaliseksi" tuotannoksi, mikä herättää kysymyksen siitä, miten talous voi ikinä olla potentiaalinsa yläpuolella. Parempi olisi puhua tuotannon "luonnollisesta" kasvunopeudesta, jota käytetään myös oikeassa tutkimuksessa, mutta sitten pitäisi esittää monopolistisen kilpailun malli, jonka kautta tulisi selväksi, miksi tuotanto voi kasvaa tätä nopeammin mutta miksi se ei ole kestävää. Toki siihen voi varmasti esittää muitakin tarinoita.
• Se ei välttämättä ole edes oikea malli: ehkä taloudet todellisuudessa noudattavat plucking-mallia, jolla on erilainen tarina ja erilaiset politiikkaimplikaatiot.

Tärkeä ongelma on tietenkin myös se, että mallin muuttujista puolet on havaitsemattomia, mutta eihän se teoreettisia pohdiskeluja rajoita. Ja koska tämä malli on todennäköisesti se, mikä useimmilla ihmisillä on mielessä, kun he puhuvat suhdanteista, jatketaan sillä.


Suhdanteiden vaiheet

Alla olevaan kuvioon olen piirtänyt yllä olevan mallin yhden suhdannesyklin. Suhdannevaihteluissa on kaksi ulottuvuutta: hidastuuko vai nopeutuuko kasvu, ja onko kasvu potentiaalisen kasvun ylä- vai alapuolella. Nämä kaksi ulottuvuutta huomioimalla nähdään, että suhdannesyklissä on neljä vaihetta, jotka olen värittänyt ja nimennyt - kielipioneerin vapauksia käyttäen - kuvioon.

Minulla on kysymys. Voidaanko tästä kuviosta identifioida sen, mitä tarkoitetaan "laskusuhdanteella" ja "noususuhdanteella"? Onko esimerkiksi laskusuhdanne "notkahdus+alijäähtyminen" vai "alijäähtyminen+elpyminen"? Ovatko lasku- ja noususuhdanteet symmetrisiä, eli molemmissa kaksi kuvion vaihetta?


Suhdannepolitiikka eri vaiheissa

Jos käytettävissä olisi suhdannepoliittinen väline, joka vaikuttaisi heti ja lakkaisi vaikuttamasta heti, kun haluat, milloin sitä pitäisi käyttää? Vastaus lienee "alijäähtymisessä ja elpymisessä", koska silloin tuotanto on trendin alapuolella.

Intuitioni kuitenkin sanoo, että suhdannepolitiikan pitäisi olla yllä olevassa mallissa epätasapainoista: politiikan tulisi olla kiristävää ylikuumentumisessa, mutta keventävää niin notkahduksessa, alijäähtymisessä kuin elpymisessäkin. Alijäähtymisessä tarvitaan keventävää politiikkaa varmasti. Elpymisessä sitä tarvitaan, ettei noususuhdanne katkeaisi ennen aikojaan. Notkahduksessa sitä tarvitaan pysäyttämään luisu alijäähtymiseen. Ymmärrän kuitenkin, että tässä tarinassa ei ole, tässä mallissa, järkeä. Jos ajatellaan esimerkiksi, että suhdannepolitiikka vaikuttaa hitaasti, niin se puhuisi keventävän politiikan puolesta notkahduksessa, mutta sitä vastaan elpymisvaiheessa.

Idea tähän postaukseen syntyi edellisen postauksen kommenttiosiossa, kun Olli Kärkkäinen puhui elvytyksen mahdollisuuksista vuonna 2014 ja huomioi, että tuolloin politiikka olisi - jos talous kasvaa toivotulla tavalla - myötäsyklistä. Jäin miettimään tätä. Missä suhdannevaiheessa Suomi on tuolloin? Seuraavat luvut perustuvat oikeiden tahojen oikeisiin laskelmiin, mutta kannattaa ajatella niitä nyt vain tämän tekstin teemaa havainnollistavana. Suomen suhdannekuilu, eli havaitun tuotannon erotus luonnollisesta tuotannosta, on 2,4 prosenttia tänä vuonna. Ensi vuodelle VM on ennustanut 1,4 prosentin kasvua. Näillä luvuilla siis ensi vuoden i) BKT kasvaa ja jätämme taaksemme syklin "pohjan" ja ii) olemme edelleen potentiaalisen tuotannon alapuolella, etenkin jos ajatellaan, että potentiaalinen tuotanto ei todennäköisesti ainakaan laske. Olisimme siis yllä olevassa kuviossa elpymis-vaiheessa. Pitäisikö silloin elvyttää?

Tässä tekstissä on kaksi perimmäistä kysymystä. Voidaanko suhdannepoliittista diskurssia ja intuitioita käsittää yllä olevan mallin avulla? Jos ei, niin onko vika mallissa vai diskurssissa ja intuitioissa?


*Kunnon lähdettä tälle sitaatille ei harmillisesti löydy mistään.