Thaimaalaiset marjanpoimijat ovat tärkeitä sen takia, että heidän kauttaan käydään keskustelua tärkeistä asioista. Itse näen tämän sen kautta, miten suhtaudumme vierasmaalaisiin, heidän työhönsä ja heidän päätöksiinsä. Tästä tekstistä tuli pitkähkö, polveileva ja osin vanhoja ajatuksiani toistava. Se on hyvin spekulatiivinen ja joka käänteessä esitän isoja väitteitä, joista osa on varmasti jollain tavalla vääriä. Toivon palautetta.
Tehdään ensin isoa historiaa lyhyessä tilassa. Kansainvälisen kaupan ja maahanmuuton historiassa on käynnissä toinen vaihe. Ensimmäisessä vaiheessa, jonnekin 1800-luvun lopulle tai ensimmäiseen maailmansotaan asti, maahanmuutto oli hyvin vapaata. "Liikaväestö" eri osissa Eurooppaa purkautui 1800-luvulla Yhdysvaltoihin, vaurastuttaen muuttajia mutta, mikä ehkä tärkeämpää, lievittäen yhteiskunnallista painetta lähtöalueella. Heikki Ylikangas kirjoittaa Suomen historian solmukohdissa (ss. 245-253), että tärkeä syy siihen, miksi Pohjanmaasta tuli valkoisen vakauden tukipiste Suomessa on se, että monia muualla Suomessa syntyneitä yhteiskunnallisia ongelmia ei Pohjanmaalla päässyt syntymään, koska väestöpaineet lievittyivät maastamuutolla. Tämän maastamuuton taustalla taasen oli Ylikankaan mukaan se, että Pohjanmaa oli muita Suomen alueita suuremmassa määrin yritteliäisyyden ja kaupan eetoksen läpitunkema.
Tässä ensimmäisessä vaiheessa tavaran liike oli myöhempiä vaiheita enemmän viljaa ja luonnonvaroja, joiden tuotanto on luonnollisesti sidottu paikkaan. Työvoima siirtyi maahan sidotun pääoman perässä.
Hiljalleen rajat menivät kiinni, ja huomattavaa on myös se, että ne menivät kiinni jo ennen laajojen valtiollisten tukiverkkojen kyhäämistä. Vaikka laaja muuttoliike olisikin yhteensopimaton hyvinvointivaltion kanssa, laajaa muuttoliikettä ei nähdäkseni pysäytetty hyvinvointivaltion ja sen hyväksikäytön pelon takia.
Toisessa vaiheessa työvoima liikkuu paljon aiempaa vähemmän ja, ainakin viime vuosikymmeninä, pääoma liikkuu melko vapaasti työvoiman perässä ja hyödykkeet kuluttajien perässä. Vaihdannasta voidaan hyötyä ilman että siihen osallistuvat ihmiset kohtaavat toisiaan.
Miten tulevaisuudessa? Jos eri maat konvergoivat eli yhtyvät tulotasoiltaan, raakaan perustuotannontekijöiden suhteelliseen etuun nojaavaa muuttoliikettä ei tarvita. Muuttoliike on melko vapaata, mutta se on myös vähäistä. Kieli, kulttuuri ja suhteet takaavat sen, että ihmisten kannattaa tehdä töitä synnyinmaassaan, kun varsinaisia elintasoeroja eri maiden välillä ei ole.
Entä jos maat eivät konvergoidu? Entä jos, vaikka kehittyvät maat jatkavat kehittymistään, niiden välille jää merkittäviä elintasoeroja? Osittain nykyinen rakennemuutos jatkuu: t-paitoja tehnyt maa alkaa tehdä kännyköitä, ja kännyköitä tehnyt maa alkaa tehdä kännykkäpelejä. T-paitojen valmistus siirretään seuraavaan halpaan maahan, tai jos kilpajuoksu pohjalle saavuttaa pohjan, niitä opitaan valmistamaan pääomaintensiivisemmin työvoiman kallistuessa.
Tässä päästään thaimaalaisiin marjanpoimijoihin. Tulevaisuudessa kehittyneiden maiden - ketä kaikkia tuohon kerhoon kuuluukaan - kulutuskysyntä saattaa siirtyä enemmän ja enemmän palveluihin. Ja palvelut ovat monesti, joskaan eivät aina, siitä veikeitä että niitä on tuotettava lähellä niiden kuluttamispaikkaa. Jos näin käy, nykymallin kyky edistää vaihdantaa heikentyy. Kun halusin vain t-paitoja, minun oli helppo olla välikäsien kautta vaihdannassa kambodžalaisen kaupunkilaisen kanssa. Kun haluan terveydenhuoltoa ja kotini siivoamista, se on vaikeampaa. No, ehkä jos robotti-imurit vielä kehittyvät, ei tarvitse maksaa ihmiselle, jos haluaa päästä kotitöissä vähän vähemmällä.
Mitä tulee vaihdantaan, jossa työvoimaa on tuotava Suomeen, thaimaalaiset marjanpoimijat ovat ongelmattominta mahdollista. He tekevät työtä, jonka negatiiviset vaikutukset maassa jo oleviin työntekijöihin ovat vähäiset - hehän keräävät marjoja, jotka muuten mätänisivät metsiin! He eivät näy, koska Kainuun metsissä kukaan ei ole katsomassa. He eivät käsittääkseni rasita suomalaista sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa ja palaavat kotimaahansa työt tehtyään. Ja silti heistä tulee monille vaivaantunut olo. Mitä sitten, jos joidenkin töiden tekemiseen tarvittaisiin oikeasti maahanmuuttoa?
Tiedän. "Hoida oma mummosi/siivoa oma kämppäsi, äläkä haikaile vierasmaalaisten riistämisestä!" Ja totta, jos suomalaistenkaan matalapalkkatyötä ei katsota hyvällä, joudun siivoamaan oman kämppäni, vaikka kämppäni olisikin iso ja aikani kallista. Sanottakoon tässä vaiheessa että oma aikani ei ole kovin kallista - hei, käytän sitä tämän blogin kirjoittamiseen - ja kämppäni on pieni, ja siivoan sitä itse. Mutta noin periaatteessa.
Ei sillä, etteikö tässäkin olisi jotain hyvää. Tarve on olemassa, ja jos sitä ei voi tyydyttää työvoimalla, se tyydytetään teknologialla. Ja näin teknologia kehittyy: saamme parempia robotti-imureita ja itsestään siivoutuvia koteja. Voiko tämä olla taustalla siinä, että japanilaiset (ja suomalaiset) ovat niin kovia kehittämään teknologiaa? Etnisesti homogeeninen väestö lisää kysyntää teknologialle, joka korvaa matalapalkkatyötä, jota maanmiehen ei haluta tekevän.
Mitä thaimaalaisiin marjanpoimijoihin tulee, näen keskustelun seuraavanlaisesti. Marjanpoimijat ovat selkeästi katsoneet parhaimmaksi tulla tänne töihin. Tässä vaiheeessa keskustelijoiden parissa syntyy eroa siinä, miten hyvin marjanpoimijat tuntevat oman etunsa ex ante. Itse uskon, että melko hyvin, mutta monien mielestä heitä ilmeisesti onnistutaan huijaamaan (vuosi toisensa jälkeen). Sitten on kysymys riskistä, ja kenen pitäisi kantaa se ja missä määrin. Kukaan ei tietenkään halua kantaa marjanpoimintaan kuuluvaa riskiä. Jos sitä siirrettäisiin marjanpoimijoilta suomalaiselle yrittäjälle, vaikkapa marjanpoimijoille maksettavan pakollisen kuukausipalkan muodossa, voisin kuvitella, että marjanpoimijoita tuotaisiin tänne vähemmän.
 |
| Aku-tarina "Marjasato" (käsikirjoitus: Bartholomew, piirrokset: Branca, julkaistu AA 25/84) havainnollistaa marjabisneksen riskejä. Aku Ankka Lataamo on mainio, ja sieltä tullee tuleviinkin teksteihin kuvitusta. |
Ja tämä on tärkeä asia. Marjanpoimijat varmasti olisivat tyytyväisempiä, jos heidän ei tarvitsisi kantaa riskiä. Tai kuten Helsingin sanomien artikkeli päättyy, kaikki olisivat tyytyväisempiä, jos tuottajahinnat olisivat korkeampia. Korkeammat tuottajahinnat tarkoittaisivat kuitenkin korkeampia kuluttajahintoja, mikä tarkoittaisi myös matalampaa kulutusta. Marjanpoimijoita tarvittaisiin vähemmän. Jos "pakkoyrittäjyys" poistettaisiin ja suomalaisia yrittäjiä velvoitettaisiin tarjoamaan thaimaalaisille kuukausipalkka, joku thaimaalainen, joka olisi valmis kantamaan sen riskin, joutuisi jäämään kotiin. Kun sitten tehtäisiin kysely Kainuun metsissä ja havaittaisiin, että marjanpoimijat ovat tyytyväisiä muutokseen, hänen äänensä ei kuuluisi.
Kommentit ovat tervetulleita! Etenkin, jos ne haraavat vastaan.
6 kommenttia:
Vähän pidempään aikoinani Thaimaassa viihtyneenä ja jonkin verran sikäläisiä tuntevana voisin todeta, että keskimääräinen suomalainen ei osaa kovin hyvin eläytyä thaimaalaisen näkökulmaan. Mun väite on, että Thaimaassa on valtava määrä ihmisiä, jotka olis valmiita tulemaan tänne poimimaan marjoja vaikka ilmaseks ihan kokemuksen vuoksi. Ihmisillä on nykyään netin kautta ihan eri tavalla tietoa maailmasta kuin ennen ja kiinnostus maailman näkemiseen on suuri etenkin nuoremman populan keskuudessa varmaankin missä päin maailmaa tahansa. Thaimaalaisten nuorten mahdollisuudet matkailuun vaan ovat lähes olemattomat ja suurin osa niistä ei oo koskaan käyny oman maansa rajojen ulkopuolella. Jos siis joku tarjoaa thaimaalaiselle nuorelle kevyehköä duunia muutamaks kuukaudeks pientä(mutta silti thaimaalaiselle ehkä suhteellisesti suurta?) korvausta vastaan ja samalla tilaisuutta käydä pallon toisella puolella, niin tarjous ei välttämättä näyttäydy samanlaisena riistona kuin se näyttäytyy pari kuukautta vuodessa viimeiset 25 vuotta Kanarian ja välimeren biitseillä makoillleelle keski-ikäiselle kukkahatulle.
Tätä voi peilata vaikka siihen, että monet suomalaisetkin käy ulkomailla tekemässä kaikenlaisia vapaaehtoistöitä ihan kokemuksen vuoksi. Tai monet lähtee australiaan just tota samaa marjanpoimintaa harrastamaan silleen, ettei siitä käytännössä jää mitään käteen vaan ehkä hikisesti tulee reissun ajan toimeen. Toki voi olla että taikut poimii marjoja suomessa huonommilla ehdoilla ku mitä suomalaiset poimii australiassa, mut se ei varsinaisesti vesitä pointtia.
Tää ei ehkä ees ollu kauheen relevanttia, mut tulipahan mieleen.
Hyvä kommentti! Tuohonhan tuossa HS:n jutussa se suomalainen yrittäjä vähän viittasikin. Tässäkin ehkä on vähän semmoista ylimielistä kahtiajakoisuutta: länkkärit on rikkaita ja meillä on varaa mennä maailmalle metsästämään kokemuksia, mutta kaikki muut on köyhiä ja niiden ainoa motivaatio on selvitä hengissä.
Vilkasin nyt vasta sitä Hesarin artikkelia mihin tää liitty. Se alussa mainittu 10-16 tunnin työpäivät ilman varmuutta tuloista kuulostaa tosiaan suht hooceelta. Mut sit:
"Heidän nettotulonsa kolmen kuukauden työstä on lentolippujen ja ylläpidon jälkeen noin 1 800 euroa, Lipiäinen sanoo."
Toi taas ei kuulosta yhtään hooceeltä, jos "ylläpitoon" sisältyy majotus ja ruuat. Aika moni suomalainenkin olis valmis tollaseen kolmen kuukauden ulkomaanreissuun, jossa noin määritellyn ylläpidon jälkeen jäis 600e käteen. Thaimaassa normiduunarin palkka oli milleniumin kieppeillä noin 200-250 euroa kuussa.Ja siitä se siis maksoi "ylläpidon". Vaikee nähä siis hirveen paskana diilinä jos käy satunnaisesti Suomessa tekemässä parin kuukauden keikan, josta saa kokemuksen lisäks vähän enemmän käteen ku mitä sais himassa. Oletan et perusduunari ei vieläkään saa siellä yli 500 €/kk.
Moi Allan, mainio blogi! En malta olla kirjoittamatta yhtä Pohjanmaahan liittyvää spekulaatiota.
Perusselitys Pohjanmaan yritysmyönteisyydestä noudattelee kai Ylikankaan (s. 1937 Ylihärmässä) linjaa: siellä esiintynyt erityinen yritteliäisyys ja kaupan eetos. Totta varmaan ainakin osaksi, tietysti liikaväestön purkautumisen syynä oli myös seudun köyhyys ja takapajuisuus 1800-luvulla.
Mutta miltä kuulostaisi sellainen mahdollisuus, että yritteliäisyydeksi nimetyn mentaliteetin syntyyn liittyisi myös se, mitä Pohjanmaalta puuttui: Suomessa yleensä vesistöjen ympärille syntyneet isot teollisuuden ja liike-elämän keskittymät erilaisine verkostoineen, jotka tuottivat ainakin yhteiskunnan alatasojen osalta melko hierarkkisen sosiaalisen järjestelmän. (Toisaalta Pohjanmaalta käsittääkseni puuttui myös sellainen suurtilallisten luoma maaseutumainen hierarkia, joka jossain vaiheessa oli tyypillinen joillekin alueille.)
Kärjistäen: jos poikalapsi syntyi 1900-luvun taitteessa Mäntässä, Tampereella tai Varkaudessa, saattoi hän hyvällä tuurilla lukea herraksi, mutta se tarkoitti yleensä muuttoa paikkakunnalta. Jos hän jäi paikkakunnalle, odotettavissa oli (jos kaikki meni hyvin) tehdastyö ilman varsinaisen sosiaalisen nousun mahdollisuuksia - ja kaikki osasivat asettaa hänet enemmän tai vähemmän tähän lokeroon. Tyttölapsella valinnan mahdollisuudet olivat oletettavasti vielä pienemmät.
Tietysti maatalous oli vielä pääelinkeino, mutta (raskas) teollisuus oli "cutting edge", joka ehkä alkoi ohjata ajattelutapoja... kaikki on suhteellista, mutta Pohjanmaa on yksi niistä alueista, joissa tämä uuden elinkeinorakenteen tarjoama tiukka roolitus vaikutti suhteellisesti vähiten ja ihmisestä saattoi tulla suhteellisesti helpoiten "mitä tahansa", mikä sitten saattoi tarkoittaa esim. pienyrittäjää, käsityöläistä, häjyä tai kaivostyöläistä Kanadassa. Olennaista siis olisi, että sosiaalisen kartan tarjoamat näkymät olivat eteläpohjalaiselle avoimemmat, vaikkeivat sinänsä välttämättä lupaavammat, kuin esim. kasvavan suurteollisuuden lähipiirissä kasvaneille. Näin siis, jos pohjalaiselle mentaliteetille yrittäisi hakea muita selityksiä 'eetoksen' rinnalle.
Samalla tulee mieleen se, että usein ihailemme omasta näkökulmastamme köyhistä tai kehittymättömistä maista (vaikkapa Thaimaasta?) tulevia ihmisiä juuri samanlaisesta yritteliäisyyden, kauppiashengen ja usein kansallis- tai paikallisylpeyden yhdistelmästä, mitä ihailemme pohjalaisissa.
Ai moi Petri, hauska kuulla että luet ja tykkäsit!
Palautin jo sen Ylikankaan kirjan, mutta muistaakseni hänellä oli siinä melko materialistinen käsitys historian syistä. Hän siis kyllä esitti tuon eetoksenkin taustalle jotain syitä. Muistaakseni se liittyi siihen, että Pohjanmaa Ruotsia lähellä olevana alueena oli päässyt hyvin kiinni terva- ja muuhunkin kauppaan. Maantieteeseenhän kaikki taitaa lopulta palautua, jos haluaa selittää asioita muilla kuin aatteella ja hengellä. Toki tämä selitys vaatisi selitystä vielä siihen, miksi Pohjanmaa eroaa Oulusta tai Lounais-Suomesta, joista käsin myös tehtiin kauppaa, ja etenkin Oulussa tervakauppaa.
Ruotsin läheisyydelle ja sitä seuranneelle kaupan sujuvuudelle vaihtoehtoinen selityshän on nuo luonnonvarat (kosket+metsät), jotka mainitsit, ja niiden aikaansama hierarkkinen rakenne. Luonnonvaroillahan on usein, ehkä monistakin syistä, tapana latistaa yritteliäisyyttä.
Hierarkkisuushan sitten, kuten Ylikangaskin muistaakseni sanoo, luo alueelle ristiriitoja väestön sisällä. Jos kaikki ovat suhteellisen vauraita talonpoikia, intressit ovat todennäköisesti melko yhteneväiset.
Kiitos vastauksesta - mielikuvasi Ylikankaasta ovat varmasti tuoreemmat ja oikeammat kuin minulla, ja ehkä ajauduin tuossa Ylikankaan ohi provosoituneena siitä, että yleisessä keskustelussa väestöä kuvaavan ominaisuuden kuten yritteliäisyyden syyksi usein varsin kehäpäätelmämäisesti kelpaa tietynlainen eetos ("pohjalaisten pienyrityisten määrää selittää ainutlaatuinen pohjalainen yrittäjähenki"). Ylikangas ym. ovat varmaan päässeetkin tällaisen ulkopuolelle; ehkä minua varsin toisenlaisessa ympäristössä eli metsäteollisuuskaupunki Varkaudessa kasvaneena vain harmittaa, ettei sieltä ole juuri kirjoitettu hyvää mentaliteetti- tai sosiaalihistoriaa, jolla taas voisi selittää monia muita asioita... joitain yrityksiä vähän sinne päin ovat vanha Matti Kuusen lyhyt essee muistaakseni kokoelmassa "Pohjoiset reservit", jossa juuri Varkaus kuvattiin kaikenlaisen latistamisen tyyssijana, ja toisaalta Miika Nousiaisen uusi romaani "Metsäjätti".
Lähetä kommentti
Kommentti