Joitakin huomioita pariin edelliseen

Koska edelliset postaukset venyivät niin pitkiksi, ajattelin laittaa nämä erilliseen.

Rikkooko Sayn lain raha vai rahoitussektori? Jännä kysymys, varsinkin siksi, että siihen on olemassa vain yksi oikea vastaus ja fiksut ekonomistit antavat eri vastauksia. Itse sanon että se on raha, kuten myös Nick Rowe. Toisaalta Brad DeLong puhuu koko rahoitussektorista (kohta 3). Sanomattakin selvää, että on aika tuskallista kirjoittaa postaus, jossa (implisiittisesti ja tiedostaen) sanoo että DeLong on väärässä. Molemmat ovat hyvinkin lukemisen arvoisia. Rowe on myös lainaamisen arvoinen:

Perhaps what's wrong with macroeconomics is that fundamental issues like Say's Law need to be debated in blogs. Does it get debated anywhere else nowadays?

Toisekseen pitänee korostaa talouden tai taloustieteen amoraalista luonnetta. Ei ole väärin laittaa rahaa patjan alle (Tällaista toimintaa voidaan ylistääkin. Tosin tämä liittyy ehkä enemmän siihen typerään ihanteeseen, että "Pitää kuluttaa, että talouden rattaat pyörivät."). Sen sijaan on väärin, että keskuspankki, jonka pitäisi huolehtia hintavakaudesta, työllisyydestä ym. ei vastaa rahan kysyntäshokkiin (tai rahoitusmarkkinoilta tulevaan tarjontashokkiin). Kun Milton Friedman oli Phil Donahuen haastateltavana, eräs yleisön jäsen kysyi, mitä yksittäinen kansalainen voisi tehdä taistellakseen inflaatiota vastaan. Kansalaisethan voisivat aina laittaa käteistä patjan alle. Friedman kuitenkin vastasi, aivan oikein, että kansalaisen ei pitäisi tehdä mitään, koska yleinen hintataso on valtion (eli keskuspankin) vastuu.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto