Minulla ei ole hajuakaan, mistä postkeynesiläisyydessä tai uuschartalismissa on kyse. Tiedän jotain taloustieteen historiasta, mutta aika monet asiat ovat jääneet täysin pimentoon. Metodini on nimittäin seuraavanlainen: katsotaan, mistä nykyisessä valtavirrassa (paradigmassa) on kyse. Katsotaan, mistä ne ajatukset kumpuavat.
Okei: uus-Wickselliläinen teoriakehikko (tai uusi uusklassinen synteesi). Joitakin teemoja:
Rationaaliset odotukset / optimaalinen käyttäytyminen -> Lucas-kritiikki, DSGE-mallit, rationaalisten odotusten vallankumous, odotusten rooli.
Hintajäykkyydet -> Tasapaino/epätasapainomakro, hintajäykkyyksien selittäminen (uus-keynesiläisyys), RBC
Korko yli rahan -> Käytännön rahapolitiikan historia, raha-aggregaattien käyttäytyminen, rahan kysyntäyhtälö ja sen estimointi, puhdas luottotalous (Wicksell), kvantiteettiteoria.
Miksi tällainen metodi? No, siihen on seuraavia syitä:
- Enemmistö on yleensä oikeassa, noin keskimäärin.
- Yksi tendenssi, joka tekee valtavirrasta parempaa: valtavirran edustajilla paremmat uramahdollisuudet ja enemmän oman ajattelutavan ymmärtäviä kollegoja ja sitä kautta enemmän potentiaalista kritiikkiä. On toki varmasti vastavoimiakin.
- Joka tapauksessa siihen on aina syynsä, miksi valtavirta on valtavirtaa. Syyt ovat vähintään yhtä kiinnostavia, jos ne eivät liity siihen, että valtavirta on enemmän oikeassa.
- Valtavirta kommentoi suoraan todellisuutta, kun taas marginaali kommentoi todellisuutta valtavirran kautta ("valtavirta ignorettaa tämän, siksi se ei kykene selittämään tätä"). Tästä syystä valtavirran tunteminen on välttämätöntä kaikkialla, myös marginaalissa. Paradigma pitäisi tuntea ennen kuin sitä lähtee kumoamaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti