Mitä sanoa? Se kulkee aika syvissä vesissä ollakseen Hesarissa ilmestynyt kirjoitus, mutta yritän sanoa jotain.
Ensin tulkinta. Julkisten menojen rahoitus onnistuisi toimivimmin setelirahoituksella, eikä valtion verotuksella tai velanotolla, kuten nykyään tehdään. Isoin kanto kaskessa tässä on inflaation pelko. Tämä on kuitenkin aiheeton niin kauan kuin ei olla täystyöllisyystilanteessa.
Okei, sitten linkkejä. Tästä tulee mieleen "Valtionvajeet eivät ole koskaan ongelma"-keskustelu, jossa Jamie Galbraith on kunnostautunut. Krugmanilla oli tähän hyvät kommentit, joten ei siitä sen enempää.
Kirjoittajien mukaan
Se [inflaatio] on kuitenkin aiheeton niin kauan kuin taloudellisen tuotannon voimavarat ovat vajaakäytössä.
Ongelma on tietenkin se, että miten arvioidaan se, ovatko taloudellisen tuotannon voimavarat (tuotannontekijät) vajaakäytössä, eli ollaanko täystyöllisyystilanteessa vai ei. En tiedä, mitä kirjoittajat tarkoittavat täystyöllisyydellä, mutta taloustieteilijät harvemmin ajattelevat, että se on nolla. Ja koska se ei määritelmällisesti ole nolla, se pitää jotenkin ekonometrisesti määrittää. Ja se on aika kinkkinen juttu se. Tulee mieleen Orphanideksen tutkimus, jonka mukaan Yhdysvaltain suuri inflaatio 70-luvulla johtui siitä, että kuviteltiin potentiaalisen tuotannon (täystyöllisyyttä vastaava käsite) olevan suurempi kuin se oikeasti oli.
Joka tapauksessa minusta on melko turha spekuloida sillä, miten aiheellinen tai aiheeton inflaation pelko kulloinkin on. Katsotaan inflaatiosuojattujen arvopapereiden markkinoilta millaista inflaatiota siellä odotetaan ja se on siinä. Tällä hetkellä siellä ei odoteta mitenkään suurta inflaatiota. Ehkä jos Obama ja Boehner sanoisivat yhteen ääneen, että hei nyt lopetetaan tämä verottaminen ja ruvetaan tekemään rahoittamaan valtion menoja keskuspankkirahalla, inflaatio-odotukset saattaisivat nousta. Joka tapauksessa siinä nähtäisiin (tai ainakin saataisiin viitteitä asiasta), mikä hypoteesi/teoria on oikeassa.
Noin yleisesti ottaen pieni inflaatio on parempi kuin iso inflaatio. Ja empiirisesti ottaen sellaisissa valtioissa, joissa valtio ei rahoita toimintaansa setelirahoituksella, on pienempi inflaatio.
Sitten kirjoituksessa on joitakin kutkuttavia ajatuksia rahan ja verotuksen luonteesta, joita en ihan tajua. Päällimmäisenä on ehkä kirjoittajien termi "keskuspankkiraha" ja se, miten tuota termiä käytetään. Keskuspankkiraha oli minulle vieras termi, mutta googlettamalla kävi ilmi, että se on M0, base money. Keskuspankkiraha määritellään seuraavasti (EKP, en löytänyt suomennosta):
Currency (banknotes and coins) in circulation plus the minimum reserves credit institutions are required to hold with the Eurosystem and any excess reserves they may voluntarily hold in the Eurosystem's deposit facility, all of which are liabilities on the Eurosystem's balance sheet. Base money is sometimes also referred to as the "monetary base".
Siis: käteinen ja liikepankkien varannot keskuspankissa. No, tuosta tulee sellainen kuva, että valtiolla (siis pl. keskuspankki) ei määritelmällisesti voi olla hallussaan keskuspankkirahaa. Itselläni on sellainen kuva, että valtiolla on tilejä yksityispankeissa ja se hoitaa tulot ja menot niiden kautta. Tämän valossa en ihan ymmärrä tätä:
Valtio ei kuitenkaan hyväksy muulla kuin keskuspankkirahalla suoritettuja maksuja.
Kaiken kaikkiaan varsin ajatuksia herättävä kirjoitus. Löysin aivan sattumalta kirjoittajien bloginkin, täytynee ruveta seuraamaan.
Addendum: Laitoin pari kysymystä tyyppien blogiin ja sain nopean ja asiallisen vastauksen, joka valotti jonkin verran kirjoituksen taustoja. Ehkä joskus ymmärrän, mistä on kyse.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentti