Lyhyitä

Jotenkin on vaikeaa löytää työpäivän jälkeen intoa kirjoitella. Pikemmin haluaisi kotiin tyttöystävän ja kirjojen luo. Tässä kuitenkin joitakin juttuja.

Minulla on Facebookissa paljon ystäviä, jotka tykkäävät, kun arvovaltaiseen mediaan ilmestyy jokin hyvä kapitalismikriittinen teksti. Siitä huomasin tämän Teuvo Teivaisen tekstin Hesarissa. Olen aika fakki-idiootti, ajatuskulkuni oli jotakuinkin tällainen: "Jaa tällaista Oliver Williamson-kamaa, ai että sekin on yhteiskunnallista, no voihan sen niinkin ajatella." Ehkä itselleni tuosta kirjoituksesta paistaa läpi se, että kirjoittaja ei ymmärrä tai halua osoittaa sympatiaa sille, että monille klassisesti painottuneille liberaaleille valtio on erityinen instituutio. Toki Teivaisen kuvitteellinen vastapoolikin hämmentää tätä retoriikallaan.

Tekstin taustalla vilahtelevat policy-ajatuksethan ovat varsin kannatettavia. En tuosta hallintarekisterihommasta tiedä, mutta siirtohinnoittelu tuntuu olevan merkittävä ongelma valtioille niin länsimaissa kuin kolmannessa maailmassakin, ja intuitiivisesti tuntuu siltä, että hommassa mättää jokin ja pahasti. Luin joskus kirjan noista asioista, muistaakseni se oli Raymond W. Bakerin Capitalism's Achilles Heel, se oli hyvä kirja ajatusten ja erityisesti käytännön tasolla, voin suositella, jos jotakuta kiinnostaa nämä asiat. Luin melko pikaisesti tuon jälkeen myös Matti Ylösen Veroparatiisit. Ei siinäkään mitään vikaa ollut, mutta ainakin itselleni tulee pamflettien lukemisesta monesti vähän huono mieli, ainakin jos tietää asiasta jo jotain.

Muita asioita: ehkä kuukausi sitten minulle tuli sellainen olo, että ei tästä eurosta kyllä mitään enää tule. Se pysäytti. Eksaktimmin voisi sanoa, että sanoisin hajoamisen (johon lasketaan myös yhden maan väliaikainenkin irtoaminen) p-arvon olevan yli 0.5. Mutta aika näyttää. Huomasin myös olevani täysin samaa mieltä erään taannoin Aamulehdessä julkaistun Sampo Terhon kirjoituksen kanssa. Kaikkea sitä. Yhdysvaltojen suhteen veikkaan sen, että jälkeenpäin kun taloustieteiljät (ei välttämättä suuri yleisö) tarkastelevat Obaman talouspolitiikkaa, tärkeimmäksi tekijäksi muodostuu nyt jo surullisen kauan auki olleet kaksi paikkaa Fedin johtokunnassa.

Olen ajatellut kirjoittaa blogeista ja kirjoista tässä pian. Oli hienoa palata lomareissulta blogien pariin, varsinkin kun Scott Sumner on palannut tauolta ja löysin myös uuden hienon tulokkaan, David Glasnerin Uneasy Money. Silti pitäisi lukea varmaan enemmän kirjoja.

4 kommenttia:

Touko Apajalahti kirjoitti...

Tämän luin hiljattain veroparatiiseista oli varsin hyvä: http://treasureislands.org/the-book/

Artturi kirjoitti...

heh... mä en kyllä olis ihan noin vieraanvarainen ton Teuvo Teivaisen kirjoituksen suhteen.

Tai siis joo ymmärrän kyllä miten joku voi ajatella noin niinku Teuvo, mutta että kehtaa esittää tollaista ajattelua jonain totuutena proffan auktoriteetilla on jo aika paksua.

Mun mielestä se sen pohjimmainen policy-ajatus on kyllä se, että maailmankauppaa vois säädellä rankalla kädellä ja se ei kyllä ainakaan mun mielestä oo kannatettavaa.

Valtioiden välinen verokilpailu aiheuttaa tietysti sitä, että voitot otetaan ulos siellä mistä ne halvimmalla saa ja tämä kusee kokonaisuutena, mutta veroilla kilpailun kieltäminen ei sekään kyllä hirveesti houkuta.

Jaakko Stenhäll kirjoitti...

Pamfleteissa (tai non-fiction kirjoissa muutenkin) on se hyvä puoli, että on aina pieni mahdollisuus että nuo tuovat jotain uutta ajattelua mukaan keskusteluun. Tavallaanhan kaikki ajatukset ja uudet ideat on aina jo esitelty jossain, mutta toistaiseksi ne ylittävät blogit ainakin valtamedian keskusteluissa. Tai sitten markkinoivat jotain blogia tai laajasuuntaisempaa liikettä ja tuovat sille gravitasta.

Senkin takia pamflettien lukeminen on toisinaan suotavaa, vaikka faktat ja analyysit hakisikin muista lähteistä.

Allan Seuri kirjoitti...

Mitä vittua mun oikeasti alkaa pitää seurata näitä hommia jostain, kun en oo saanu kommentteja aiemmin.

Touko: Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Ehkä vielä sellaista kirjaa kaipaisin, jossa puhuttaisiin tästä ongelmasta muiden ongelmien seurassa. Esim. kehitysmailla (joita kohtaan mulla on eittämättä enemmän sympatiaa kuin länsivaltoja) on muitakin ongelmia. Miten eri ongelmat suhteutuvat toisiinsa? Tässä se homma taitaa olla niin monimutkainen, että kenenkään on vaikea hanskata noiden verojuttujen lisäksi enää muita asioita.

Artturi: Ollaan varmaan pitkälti samaa mieltä tässäkin, mä vain pyrin aina näkemään hyviä asioita, vaikka mainitsemasi policy-eetos sieltä taustalta hohkaa. Ehkä oon huomannu, että sitä tulee oltua vähän paranoidi teuvoteivaisten kanssa (mitä kaikkea ne haluaakaan tehdä valtiolla?). Ei se pelko ehkä perusteeton ole, mutta epäkohtelias.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto