Voisiko politiikka olla yleisesti automaattisempaa?

Tää menee "mutuilua ja spekulointia"-kansioon.

Edellisessä postauksessa mä korostin sitä, kuinka keynesiläisen talouspolitiikan, jos se voi ja jos sen tarvitsee toimia, on toimittava automaattisesti. Poliitikkojen on selvästi vaikeaa huonoina aikoina saada aikaan elvytystä, joka on riittävää, tulee riittävän nopeasti ja kohdentuu oikein. Samaten hyvinä aikoina voi olla vaikeaa säästää tarpeeksi tulevia laskusuhdanteita varten. Mutta miksi vain finanssipolitiikan pitäisi olla automaattista? Miksi tämä

More generally, we can probably get more agreement today on policies that will operate tomorrow than we can get agreement today on today's policies or agreement tomorrow on tomorrow's policies.



Tabarrokin viisaus ei pätisi muillakin politiikan aloilla?

Aloitetaan siitä, että jos politiikka ei ole jotenkin "automaattista", vaan sitä muutetaan silloin harvoin kun siihen ottaudutaan, se muuttuu jatkuvasti. Selvintä tämä on siinä, että monet valtion etuuksista ja maksuista on määritelty nimellisesti. Kuten Opintotuki indeksiin-kampanjassa korostettiin, opintorahan ostovoima on heikentynyt 13 % vuodesta 1992, jolloin nykyinen opintotukijärjestelmä luotiin. Opintotukipolitiikka on selvästikin muuttunut. Samalla tavalla tulorajat kiristyvät koko ajan, kun niitä ei muuteta. Taloustieteilijöille on ollut arvoitus se, miksi nimellisiä sopimuksia ylipäänsä tehdään - tosin niiden kustannukset ovat tulleet roimasti alas viimeisen parin vuosikymmenen inflaatio-odotusten kohtuullisen onnistuneen ankkuroinnin myötä.

Tätä laajemmin kysymyksen tarkastelu on sitten vähän haastavampaa. Rahapolitiikassa, joka tähtää inflaatio-odotusten tasaamiseen tai noudattaa vaikkapa Taylor-sääntöä, voidaan politiikan sanoa muuttuvan vaikka instrumentti ei muuttuisi. Rahapolitiikka voi vaikkapa kiristyä, vaikka ohjauskorko pysyisi ennallaan, jos "luonnollinen korkotaso laskee". Ja se voi kiristyä, vaikka ohjauskorko laskisikin. En nyt lähde tässä erittelemään eittämättä tärkeää eroa "rahapolitiikan" ja "rahapolitiikan kireystason" välillä.

Ongelma muussa politiikassa tämän kannalta on se, että ei ole näin selkeitä instrumentteja ja tavoitteita. Mutta voisiko sinne saada sellaisia? Sosiaaliset ongelmat ovat niin monitahoisia, että niihin voi olla vaikea saada sellaista. Tässä kuitenkin joitakin esimerkkejä:
  • Tuloerot. Oletetaan jokin tavoitetaso tuloeroille tai niiden muutokselle. Ongelma on se, että tulontasauksen kustannukset ja verokertymä vaihtelevat - matalille tuloeroille on substituutteja, joten sitä ei kannata tavoitella hinnalla millä hyvänsä. Tarvittaisiin jokin mittari tälle. Sitten painottamalla tulontasauksen kustannuksia jotenkin, voitaisiin saada aikaan jonkinlainen tulontasauksen Taylor-sääntö, joka kertoo vaikkapa ylimmän kymmenyksen optimaalisen veroprosentin tuloerojen ja en tiedä, vaikkapa jonkinlaisen verokertymän tai joustoestimaatin funktiona.
  • Sääntelyn purkaminen tai sen lisäämisen ehkäisy. Ihan kuin jotain tällaista olisi jossain jenkeissä ehdotettu/toteutettukin, että jokaista lisälakia/asetusta vastaan pitää poistaa jokin vanha. Tässäkin tulee se automatiikan ongelma vastaan; optimaalinen sääntelyn taso/lakien ja asetusten määrä voi vaihdella ajassa.

Muita esimerkkejä? Mikä toimisi? Mikä määrittää sen, mikä toimii? Jos sääntö olisi, että jos tietyt tavoitteet eivät täyty, siitä vastaava taho saa lisää rahaa, ei tarvitse olla Buchanan keksiäkseen millaiset kannustimet taholla on ja mihin ne johtavat. Ja yksittäiset tahot vastaavat usein useista asioista, jolloin yhteen kannustaminen voi viedä resursseja pois muilta, ehkä vähemmän mitattavilta asioilta - tämä taitaa olla yleinen kritiikki New Public Management-tyylisiä ajatuksia vastaan.

Ja onko vaarana se, että politiikasta tulisi "liian tehokasta"? Kuten Yhdysvaltain perustajaisät jo tiesivät, hidas ja tehoton hallinto on yksi vapauden parhaimmista takeista.

En kauheasti puhu ilmastopolitiikasta. En siksi, etteikö se olisi tärkeää (se on), vaan siksi, etten tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Ilmastopolitiikka liittyy tähän siksi, että sillä saralla on esitetty itse asiassa parhaimpia, päämäärärationaalisimpia politiikkatoimenpiteitä. Ilmastolaki on juuri sellainen politiikkatoimenpide, jota tässä haen takaa. Ilmastolaki kai törmää tähän koordinaatio-ongelmaan, "entäs Yhdysvallat ja Kiina". Mutta monilla politiikan aloilla tällaista ongelmaa ei ole. Emme me tuloeroja tasatessamme välitä siitä, millaiset tuloerot Kiinassa on. Mutta tuntuu siltä, että vaikkapa sosiaalipolitiikkassa tällaista automatiikkaa ei voi tai sitä ei kannata yleensä toteuttaa. Raha- ja finanssipolitiikassa ja ilmastopolitiikassa se juttu lienee, että on yksi suure, johon automatiikka voidaan kiinnittää ja jota voidaan mitata; inflaatio, työllisyys, päästöt

4 kommenttia:

Artturi kirjoitti...

Sitäkinhän on ehdotettu, että lakeja säädettäs vaan joskuks määräajaks, tyyliin 20 vuotta ja sit ne poistuu käytöstä. Noi nominaaliseks säädetyissä etuuksissahan on vähän sama mekaniikka, ku meillä on inflaatioo. En oo ihan varma onks se huono juttu.

Allan Seuri kirjoitti...

Joo, hyvä pointti. Toi on ehkä sellaista poliittiseen keskusteluun liittyvää mekaniikkaa, jolla pyritään taistelemaan sellasta status quo'n tyrannia vastaan. Ehkä velkakaton idea on varmaan just tuo, että joudutaan aina välillä käymään se keskustelu ja niin edespäin. Toi tosin liittyy vähän eri asiaan, kuten toi mun sääntelypointtikin, nyt tajusin. Eli ongelmia ois sit 1.) poliittinen prosessi on liian hidas (tarvitaan budjettiautomatiikkaa finanssipolitiikkaan) ja 2.) poliittista prosessia vaivaa politiikkojen jatkuminen tilanteisiin, joihin niitä ei oo suunniteltu (lait määräaikaisia, pitää uusia aina välillä, pitää käydä läpi vanhoja lakeja että saa tehdä uusia).

Lauri Peltonen kirjoitti...

Hyvä kirjoitus! Itse olen monesti miettinyt, miksi ihmeessä sukupolven eläkeikää ei ole jotenkin sidottu eliniän odotteeseen. Ei tarvitsisi siitä kinastella.

Luulisi että automaatit kelpaisivat poliitikoillekin. Olisihan se hienoa jos saataisiin luotua automaattimekanismit ikäville päätöksille (eläkeikä, veronkorotukset ym.) ja sitten jos automaatit osoittautuvat liian raskaiksi, voivat poliitikot tehdä hyvältä näyttäviä veronkevennyksiä. Nuo ikävät automaatit pitäisi tosin laatia aika laajalla yhteisymmärryksellä jo siksi etteivät muut voisi käyttää niitä lyömäaseena seuraavien 20 vuoden aikana ("ei me veroja korotettais mutku kataisen hallitus teki tän automaatin").

Veli-Matti Partanen kirjoitti...

Lauri: Eläkeikää ei ole sidottu eliniän odotteeseen, mutta saatava eläke on. Viime vuonna käyttöön tullut elinaikakerroin pienentää eläkkeitä: http://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=45367

Käytännössä siis ihmisten on oltava pidempään töissä, jos haluavat riittävän eläkkeen.

Lähetä kommentti

Kommentti

Blogiarkisto