EKP:n mandaatista

Kriisin aikana EKP:n toiminta on politisoitunut ja mandaattia käsittelevä puhe on lisääntynyt. EKP:n nykyinen mandaattihan löytyy täältä. Ville Niinistö mainitsee viimeisimmässä kirjoituksessaan tässä yhteydessä lender of last resort-funktion (LOLR) ja tulkitsee sitä valtion velan suhteen, mutta ei LOLR:ssa ole perinteisesti ollut kyse siitä, että taataan valtion velka viime kädessä.


Paul de Grauwe argumentoi sen puolesta, että keskuspankin pitäisi toimia myös valtion velan viimekätisenä takaajana. Hän myöntää, että tässä on selkeä moraalikadon paikka. Hän argumentoi kuitenkin, että moraalikato ei ole riittävä peruste pankkisektorin viimekätistä takaamista vastaan, eikä se ole myöskään riittävä peruste valtion velan viimekätistä takaamista vastaan. On vain luotava järjestelmä, jossa valtion velkaa valvotaan ja kontrolloidaan. Ehkä jos kyettäisiin luomaan tällainen järjestelmä, niin keskuspankki voisi taata valtion velkaa eksplisiittisesti. Kyllähän valtio valvoo valtion toimintaa monilla tavoilla jo nyt; miksi se ei voisi tehdä sitä budjetin suhteen? Ehkä.


Jotenkin minä olen mandaatin suhteen miettinyt enemmän keskuspankin tavoitteita ja niiden kirjaamista. Eihän nykyistäkään pankkisektorin viimekäden takaamistakaan ole kirjattu minnekään mandaatiksi ja eri keskuspankkiirit tulkitsevat eri tavoin sitä, mitä Bagehotin sääntö heidän mielestään kussakin tilanteessa tarkoittaa. Työllisyystavoite voitaisiin kirjata inflaatiotavoitteen rinnalle tasavertaisena partnerina, mutta ei duaalimandaattikaan takaa työllisyyden kannalta hyvää politiikkaa. Yhdysvalloissakin on duaalimandaatti.


Toisaalta mandaatti voitaisiin määritellä tarkemmin ja kasvattaa keskuspankin tilivelvollisuutta tuosta tavoitteesta. Haaste tässä on tietysti se, että siinä missä inflaatiotavoitteen on hyvä yli ajan, luonnollinen työttömyysaste vaihtelee. Tästä syystä työllisyysasteelle on hyvin vaikea määritellä eksplisiittistä tavoitetasoa. Tällöin eksakti numeerinen tavoite tarkoittaa helposti pelkkää inflaation tuijottamista. Luonteva vaihtoehto näiden haasteiden valossa on nimelliseen BKT:hen perustuva tavoite.


Myös mandaatin metatason tarkastelu on minusta tärkeää: minne mandaatti kirjataan ja kenen toimesta? EKP:n mandaatti on kirjattu niin, että sitä on melko vaikea muuttaa; tavoitteiden hierarkia on kirjoitettu perussopimukseen ja inflaatiotavoitteen tarkempi tulkinta on jätetty keskuspankille itselleen. Englannissa taas valtiovarainministeri (Chancellor of the Exchequer) asettaa keskuspankin inflaatiotavoitteen joka vuosi. Inflaatiotavoitetta ei tietenkään ole hyvä vaihdella kovin usein, eikä niin ole Englannissa tehtykään, mutta ehkä jonkinlainen järjestely, jossa EKP:n tavoitetta olisi nykyistä helpompi muuttaa, voisi olla paikallaan.