Ymmärrän, miksi kulutuksen verottaminen voisi olla parempaa kuin tulojen verottaminen. Verotuksen pitäisi olla neutraalia eri hyödykkeiden suhteen, myös ajassa. Kerratakseni Scott Sumnerin esimerkin: Ajatellaan, että ihmiset voivat säästää noin 4 prosentin reaalisella vuosituotolla. Kaksi veljestä tienaa 100 000 tänä vuonna. Ensimmäinen on malttamattomampi, ja päättää syödä 100 000 eurolla mustikoita heti. Toinen on malttavaisempi ja päättää säästää 40 000 euroa vanhoille päiville. Tämän eron takia taloudessa on 40 vuoden päästä tuloeroja: malttavainen veljes realisoi sijoituksensa ja saa 200 000 euroa pääomatuloja, kun taas malttamattomammalla veljeksellä tällaisia säästöjä ei ole.
Ei kai pitäisi olla ainakaan mitään reiluuteen perustuvia argumentteja siitä, miksi noita pääomatuloja pitäisi verottaa? Tai no, kyllähän se varmaan kehtuuttaa kun toinen saa 200 000 eurolla mustikoita ja toinen vain nuolee näppejään ja koittaa lämmittää mahaansa muistoilla nuoruuden mustikoista.
Se, mitä en ymmärrä on se, että miten verotus voitaisiin irrottaa työnteosta. En ymmärrä sitä, miten voisimme siirtyä työn ("hyvä juttu") verottamisesta kuluttamisen ("huono juttu") verottamiseen. Työ ja kulutus ovat niin tiukasti kiinni toisissaan.
Ihmiset enimmäkseen haluavat ostovoimaa, eivät rahaa. Ostovoima on se, mitä rahalla saa ostettua. Kun palkka on W ja hintataso P, ostovoima on W/P. Verotuksen siirtäminen työnteosta kulutukseen nostaa palkkaa, mutta myös P:tä. Ostovoima ei muutu. En vain tajua, mikä sen pointti on.
Se, että verotus irrotettaisiin työnteosta verottamalla kulutusta tarkoittaisi sitä, että työnteko irrotettaisiin kulutuksesta. On vaikeaa nähdä, miten tämä voisi tapahtua mitenkään vapaaehtoisesti. Ei tuonpuoleiseen voi rahaa viedä. Miksi ihminen haluaisi tehdä elämänsä aikana töitä ("tuottaa hyvinvointipalveluita") miljoonan edestä, mutta kuluttaa ("käyttää luonnonvaroja") vain 800 000 euron edestä? Ja mikä tärkeämpää, mikä se pointti olisi kannustaa sellaiseen? Sitaatit eivät sitten ole lainauksia mistään, itselleni vain on joistakin keskusteluista välittynyt sellainen kuva, että työ on hyvää ja sitä tarvitaan yhteisen hyvän ja hyvinvoinnin eteen, mutta kulutus on sitten pahaa ja tuhoaa maapalloa.
Osmo Soininvaara kirjoitti taannoin Hesarin vieraskynän otsikolla "Verotus on kytkettävä irti työnteosta". Kirjoitus on Soininvaaraa omimmillaan: teksti rönsyää pitkälle tulevaisuuteen ja syvälle sosiaaliturvajärjestelmämme ytimeenkin. Yllä oleva liippaa vain jossain määrin tuon tekstin pointteja. Se, mitä Soininvaara erityisesti argumentoi, on tämä:
Verotuksen kohdistaminen luonnonvarojen käyttöön suojaisi verotulot kansalaisten ahkeruuden hiipumiselta ja ohjaisi kulutuksen pois raaka-aineita ja energiaa haaskaavista tuotteista.
Minun on vaikea nähdä sitä, miten verotulot olisivat yhtään paremmin suojassa raaka-aineiden ja energiankäytön verotuksessa. Jotenkin pahemmalta "uhkalta" näyttää se, että raaka-aineiden ja energiankäytön tehokkuus tulevaisuudessa lisääntyy kuin se, että ihmiset alkavat arvostaa entistä enemmän vapaa-aikaa suhteessa kulutukseen. Virkkeenhän voisi kirjoittaa päinvastaisestikin ja se kuulostaisi yhtä järkevältä:
Verotuksen kohdistaminen työntekoon suojaisi verotulot raaka-aineiden ja energiankäytön tehostumiselta ja ohjaisi ihmisiä käyttämään enemmän vapaa-aikaa.
On kaksi ongelmaa. Ensinnäkin haluamme politiikan kautta taata tietyt hyvinvointipalvelut. Noiden hyvinvointipalveluiden tuottamiseen tarvittavat tuotannontekijät pitää ostaa markkinoilta. Jos tulevaisuudessa tehdään syystä tai toisesta vähemmän (markkina)työtä, mutta yhä halutaan säilyttää samat hyvinvointipalvelut, pitää nostaa veroastetta (mikä taas osaltaan vähentää työntekoa, enemmän tai vähemmän). Toiseksi käytämme liikaa luonnonvaroja ja niiden hintaa pitää nostaa. Onko tässä sen kummemmasta kyse, ja onko noita kahta syytä liittää toisiinsa?
P.S. Muutin ulkoasua, kuten varmaan huomasittekin. Toivottavasti meni edes parempaan päin.
P.P.S. Koska kuvat piristävät tekstiä ja koska en ole kauhean visuaalinen ihminen ja commons-kuvien etsiminen on vaivalloista, ajattelin että voisin jatkossakin piristää tekstejäni kuvioilla, kuten yllä. Ajattelin, että niiden pointin ei tarvitse olla minkään todistelu, kunhan jotain aihepiiriä liippaavaa. Opettelen samalla datan visualisointia ja R:n plottaus-työkaluja.
Tuossa kuviossa ehkä selkein trendi on kulutusmenojen suhteellisesti palkkoja nopeampi kasvu. Kaipa se heijastelee enimmäkseen pääomatulojen osuuden kasvua kansantulosta, ehkä jossain määrin myös kotitalouksien velkaantumista.
P.P.P.S. Mietin yhä, että millainenhan Soininvaaran sijoitussalkun koostumus on. Aika varmoja vinkkejä hän latelee:
Öljyn, metallien ja peltoalan hupeneminen nostaa aikanaan luonnonvarojen hintaa todella paljon.
2 kommenttia:
Mä olen kelannut tuota oikeastaan kahdesta näkökulmasta, joihin haluaisin kuulla pointtisi:
1) Oden tekstiä siitä näkökulmasta, että mitkä ovat nyt kipeästi kaivattavia verotuksellisia tavoitteita: 1) haittaverojen korotukset (jos päästökauppa nyt ei toimi ja esimerkiksi kansalaisten ylipaino ja alkoholin kulutus jatkaa nousuaan) ja 2) erityisesti pienipalkkaisten ihmisten verotus tulisi irrottaa työnteosta, mikä on Odenkin vakireformi. Onko tässä painopisteen muutoksessa jotain sellaista, mikä tulisi alistaa tarkemmalle kritiikille jota en huomaa?
Kalliisti palkattujen ihmisten verotukseen (progressiivinen) tuloverotus on tietenkin edelleen paikallaan mun mielessäni, johtuen juuri tästä meidän hyvinvointivaltiosta. Niin outoa kuin se onkin, se jopa motivoi mua töihin. :)
2) Verokertymän osalta mua kiinnostaisi joskus sellainen laajempi laskentaharjoitus, jossa mietittäisiin kulutusverotuksen ja työtulojen verotuksen muutoksen vaikutuksia ja jonkinlaista optimisuhdetta. Mietin asiaa erityisesti sen pohjalta, kun noita laskettiin tosissaan taannoin, ja kävi ilmi että prosentinkin korotus yleiseen alv-kantaan tuottaa luokkaa 0,5 miljardin euron veronlisäyksiä. Samanlaisiin päästiin jäädyttämällä tuloverotuksen indeksit nyt kehysriihessä (mikä kiristää tuloverotusta). Nyt siis käytännössä pääpainoa tuloverotuksen tai kulutusverotuksen suhteen ei ole kummemmin siirretty, ja tulevaisuuden yhteiskunnan kannalta olisi kyllä hyvä miettiä sitä suuntaan, mihin kannattaisi mennä. Intuitiivisesti suosisin kulutusveroja (vaikeampi kiertää jne.), yhdistettynä sitten tuloverotuksen kautta tuotuun progressioon.
3) Eikö tässä olisi hyvä teksti Koijärveen vähän laajennettuna? :)
1.2. Pienipalkkaisilla ihmisillä ilmeisesti on aikamoisia rajaveroasteita ja nää liittyy usein tän ryhmän saamiin sosiaalitukiin. Olli Kärkkäisellä on tästä jotain juttuja (http://ollikarkkainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/99785-kuinka-kannustinloukut-poistetaan).
Kovapalkkaiset ja niiden fanit on aina kovasti sitä mieltä, että ylimpien palkkatulojen verotusta on laskettava, että hyvinvoinnin takojat ei jää kotiin tai muuta Viroon. Onhan se mahdollista, mutta siitä nyt ei oo kauheesti evidenssiä. Tässä (http://www.sorsafoundation.fi/documents/key20120723092505/dokumentit/2-09%20Verokirja.pdf) Sorsa-säätiön julkaisussa Tampereen proffilla Pirttilällä ja Tuomalalla (luku 2, loppupallukat) on vähän eri näkemys korkeatuloisten ylimmistä rajaveroasteista. Suomessa tietty se muunto-ongelma tuo oman lisänsä, mutta intuitiivisesti musta tuntuis siltä, että on parempiakin vaihtoehtoja kuin antautua ongelman edessä ja laskea korkeimpien palkkatulojen verotusta.
1.1. Musta haittaveroja pitää suosia aina kun selkeitä haittoja on verotettavissa. Mä vain vähän epäilen, että miten pitkälle ne riittää fiskaalisessa mielessä. Otetaan luvut mainiosta Avoin vihreä talous-opuksesta (s. 183). Jos hiilidioksidia verotettais niin ku pitäis, Suomessa kerättäis tälleen 6 miljardia, kun vuoden 2012 talousarviossa budjetin loppusumma oli 52 miljardia. Että vaikka me korjattais ehkäpä suurin yksittäinen ulkoisvaikutus niin me ei silti saatas kerättyä sillä kuin vähän yli 10 % tarvittavista tuloista. Onhan se iso raha at the margin ja varmaan kurois kestävyysvajeenkin pariinkin kertaan umpeen, mutta ei se mikään verojärjestelmän perusta voi olla.
2. Se mitä mä ehkä hain tolla tekstillä oli se, että mulle on tullut sellainen tunne että sillä kulutusvero/tulovero-hommalla ei oo ihan kauheasti väliä, tai ei ainakaan niiltä kanteilta kuin mistä niistä usein puhutaan. Et musta sillä ei oo kauheesti väliä ja koko keskustelu on jossain määrin red herring. Ainut, mihin se merkittävästi vaikuttaa on säästämisen kannustimet (ks. myös http://gregmankiw.blogspot.fi/2006/06/consumption-vs-income-taxation.html), mut ei siitä oo kauheesti keskusteltu tässä yhteydessä.
3. Kanske!
Lähetä kommentti
Kommentti