srmsps 3: talletussuoja (ja Kypros)

Poikkean hieman suunnitellusta aikataulustani. Aikeissani oli kirjoittaa ensin kapeista ja vapaista pankeista, mutta tämä Kyproksen tilanne tekee talletussuojasta hyvin ajankohtaisen teeman.

Ensin yleisesti Kyproksesta. Siitä on tulossa kokoaan suurempi ongelma se havainnollistaa hyvin euroalueen talouspoliittisen päätöksenteon ongelmia.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta jotakuinkin näin se meni. Kyproksella oli edessään tilanne, jossa se ei saa lainaa markkinoilta ja päätti anoa lainaa muilta euroalueen mailta. Euroalueen maat haluavat, että myös IMF ja EKP ovat tällaisissa jotenkin mukana, ja troikka (IMF, EU ja EKP) päätti liittää lainaehtoihin tavanomaisten julkisen talouden sopeuttamistoimenpiteiden lisäksi kiistanalaisen vaatimuksen sijoittajavastuusta, joka vielä kiistanalaisemmin ulotetaan myös alle 100 000 euron talletuksiin, joiden periaatteessa pitäisi olla talletussuojan alaisia.

Eilen Kyproksen parlamentti hylkäsi troikan tarjouksen. Pankit Kyproksella varmasti pysyvät kiinni siihen asti, kun ratkaisu saadaan aikaan.

Troikan ajama sijoittajavastuu vaikuttaa tässä hölmöltä. Suhteellisen pienen rahamäärän tähden luodaan merkittävä ennakkotapaus siitä, että kenenkään talletukset kriisimaissa eivät ole turvassa. Kriisimaissa tämä lisää talletuspakojen todennäköisyyttä ja voi heikentää rahapolitiikan välitysmekanismia, joka ei ole vieläkään aivan priimakunnossa.

Ehkä jossain vaiheessa euroalueella on pankkisektorin ratkaisumekanismi (bank resolution mechanism), jonka kautta nämä asiat hoidetaan ennustettavasti. Ei yli-yön-kokouksia, ei pattitilanteita, ei mielivaltaa. Sitä odotellessa, epävarmuutta.


Talletussuoja suojaa tallettajien rahoja. Tämä aspekti kuluttajansuojasta on kuitenkin nähdäkseni toissijainen. Tärkeämpää on se, että sillä pyritään ehkäisemään talletuspakoja, jotka ovat huonoja tasapainoja. Talletussuojan pystyttäminen vähentää sijoittajien (tallettajien) kannustimia tarkkailla pankin riskinottoa, joten valtion pitää tulla tarkkailemaan riskiä. Onnistuuko valtio tässä? Ehkä, ehkä ei. Talletussuoja siis toisaalta vähentää riskiä ja toisaalta lisää sitä. Onkin hyvä vilkaista vähän aiheen empiiristä tutkimusta.

Yksi hyvin viitattu, tuoreehko artikkeli on Demirgüç-Kunt & Detragiache: "Does Deposit Insurance Increase Banking System Stability? An Empirical Investigation". Yksi working paper-versio löytyy täältä (pdf). He tutkivat 61 maata ajanjaksolla 1980-1997 ja havaitsevat, että talletussuoja lisää pankkikriisien todennäköisyyttä. Tätä vaikutusta pahentavat heikot instituutiot, korkosäännöstelyn puuttuminen ja talletussuojan kattavuus (suuremmat suojat, suuremmat riskit).

Gropp & Vesala esittävät kuitenkin artikkelissaan "Deposit Insurance and Moral Hazard: Does the Counterfactual Matter?" (working paper-versio) mielestäni hyvän pointin. Talletussuojan luomisen voi nähdä myös niin, että siinä tehdään eksplisiittiseksi se turvaverkko, joka rahoitusmarkkinoilla joka tapauksessa on. Jos maalla ei ole talletussuojaa, kukaan ei tiedä, mitä valtio tulee tekemään kriisin sattuessa. Tiedetään kuitenkin, että se tulee tekemään jotain tukeakseen pankkisektoria. Talletussuoja selkeyttää pelisääntöjä ja luo ennustettavuutta.

Tässäkin valossa troikan Kypros-ehdot tuntuvat hieman kummallisilta. Toivotaan että pulma ratkeaa hyväksi pian.