Eteenpäin on menty

Koko ihmiskunnan alkutaipaleen edistys loisti poissaolollaan kullakin hetkellä elävien mielenmaisemissa. Teknologia kehittyi ja sadot kasvoivat, mutta niin hitaasti, etteivät sukupolvet ehtineet huomata sitä. Yhteiskunnat romahtivat, pystyttäen kaatuessaan historiaan maamerkkejä menneestä suuruudesta ja hyvinvoinnista. Jokainen oli täällä eläessään matkalla tuonpuoleiseen, mutta lajina emme olleet matkalla yhtään minnekään.

Suomen reaalinen bruttokansantuote ei ole vielä saavuttanut vuoden 2008 suhdannehuippua:

Tällä hetkellä jurnuutetaan vuoden 2006 loppupuolen tasolla. Miksei sitten tunnu siltä että vuosi olisi 2006? Mikä tässä nyt on niin erilaista? Vastaan kuudella kohdalla ja loppukaneetilla.

1. Kulutus on kasvanut.

Kuluttaminenhan se tuo omaan elämään edistystä, ei niinkään se, paljonko tuottaa arvoa muille. Ja kotitalouksien kulutus on jo ylittänyt edellisen suhdannehuipun.

Jos kulutus kasvaa, mutta tulot eivät, kyse on velkaantumisesta. Kotitalouksien velkaantuneisuus onkin kasvanut läpi suhdanteen.

2. Julkinen sektori on ylläpitänyt käytettävissä olevia tuloja.

Osa velkaantumistarinaa on se, että julkinen sektori on ylläpitänyt kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ottamalla itse lainaa ja käyttämällä sitä palkanmaksuun ja tulonsiirtoihin. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot eivät laskeneet suhdanteessa, joskin ne junnasivat lähes paikoillaan vuoden 2012 kolme viimeistä neljännestä.

3. Palkansaaja on mennyt eteenpäin.

Työmarkkinoilla tapahtuu laskusuhdanteissa yleensä niin, että työn tuottavuus laskee, kun työntekijöitä ei irtisanota samaan tahtiin kuin tuotanto laskee. Palkat ovat syystä tai toisesta jäykkiä alaspäin, joten tämä näkyy yritysten kannattavuuden heikkenemisenä. Yritykset siis ikään kuin suojaavat palkansaajia laskusuhdanteelta - ja oletettavasti vastaavasti sitten ottavat omansa takaisin noususuhdanteessa. Tähän liittyy se, että suhdanteet näkyvät työmarkkinoilla viiveellä. Tätä havainnollistanee alla oleva kuvio.

Tietenkin jos kasvua ei ala kuulua, yritykset alkavat sopeutua tilanteeseen irtisanomalla työntekijöitään.

4. Emme osaa laskea inflaatiota

Oli se ennen helppoa, kun syötiin vain leipää ja taloudellista toimeliaisuutta pystyi mittaamaan viljasadoista. Nykyään pitää tilastonikkareiden miettiä, että kuinka paljon tämä tietokone on viimevuotista mallia parempi, kun prosessoriteho on kasvanut niin-ja-niin paljon. Mm. Soininvaara on puhunut jonkin verran tästä aiheesta.

Tämä siis liittyy aiheeseen sitä kautta, että reaalinen bkt, jota ylläkin piirtelin, lasketaan jakamalla nimellinen bkt jollain hintaindeksillä. Nimellisen bkt:n me havaitsemme enemmän tai vähemmän suoraan, sen hintaindeksin kanssa on sitten vähän enemmän pelivaraa.

On tässä pointtinsa. Ainakin se pakottaa pysähtymään ja miettimään koko mittaustouhua. Mihin mittareita käyttää, miten hyvin ne soveltuvat siihen?

Väittäisin kuitenkin, että useimpien tästä huolta kantavien kannattaisi hieman tutkia ja laskea asiaa. Ja ehkä tämä ansaitsisi minultakin oman postauksensa. Laatumuutokset ovat vaikea asia, niihin liittyy paljon epävarmuutta ja niillä on merkittävä vaikutus hintaindekseihin, mutta tuo vaikutus ei todennäköisesti ole mitenkään valtava. Lebow & Rudd (2003) arvioivat artikkelissaan "Measurement Error in the Consumer Price Index: Where Do We Stand" tämän harhaistavan kuluttajahintaindeksiä Yhdysvalloissa 0.4 prosenttiyksikköä, luottamusvälillä -0.1 - 0.8.

On totta, kuten Soininvaara huomioi, että nykytaloudessa laadullinen kasvu on melko silmiinpistävää. Yhdysvalloissa inflaation mittaamisesta vastaavan BLS:n mukaan (pdf) laadullisten muutosten huomioiminen ei ole kuitenkaan mitenkään uusi haaste. Suurin osa laadullisista korjauksista liittyy asumiseen ja pukeutumiseen, ei kulutuselektroniikkaan.

Tähän liittyy se, että talouden osa-alueet, joissa laadullisen muutoksen ajatellaan olevan merkittävää, ovat melko pieni osa talouttamme. Tulot ja kulutus-tilaston ryhmien "A081 Tietoliikenne" ja "A091 Audiovisuaaliset laitteet ja tietokoneet" osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2006, jolta tuorein tieto on, alle viisi prosenttia (mikä oli itse asiassa vielä vähemmän kuin mitä se oli viisi vuotta aiemmin vuonna 2001).

5. Ilmainen ilo on kasvanut.

Viime vuonna ihmiset ympäri maailman käyttivät YouTuben katsomiseen neljä miljardia tuntia kuussa - maksamatta siitä penniäkään. Itse käytän päivittäin Redditiä, saan sieltä pientä iloa pieneen elämääni, enkä maksa siitä mitään. Erään arvion mukaan internetin luoman kuluttajan ylijäämän sisällyttäminen bkt:hen olisi nostanut talouskasvua 0,39 prosenttia vuodessa Yhdysvalloissa. Jälleen: paljon epävarmuutta, varmasti merkittävä, mutta ei kuitenkaan kovin suuri vaikutus.

6. Arvot ja kulttuuri ovat menneet eteenpäin.

Kuten yllä mainitsin, näin toimelias me olimme kansakuntana joskus vuoden 2006 loppupuolella. Noihin aikoihin singlelistan kärjessä keikkuivat mm. Lordi ja Negative, vuoden katsotuin elokuva oli Matti ja väki chättäili fesen sijaan meses. Vuonna 2006 Sauli Niinistö sai presidentinvaalien toisella kierroksella 48,2 % äänistä, vuonna 2012 jo 62,6 %. Vuonna 2006 meillä ei ollut yli 140 000 allekirjoitusta tasa-arvoista avioliittolakia ajavassa kansalaisaloitteessa ja Timo Soini johti pientä puoluetta.

Tämä on varmasti suuri asia aikojen muuttumisessa ja sen havaitsemisessa. Vaikka käyttäisin saman verran rahaa musiikkiin kuin mitä käytin seitsemän vuotta sitten, kuuntelen erilaista musiikkia. Käytän erilaisia vaatteita. Luen lehdistä artikkeleita erilaisista asioista. Kiinaan on rakennettu tässä ajassa ties kuinka monta uutta taloa ja ilmoille on päästetty ties kuinka monta tonnia hiilidioksidia. Asiat muuttuvat, ja kun havaitsee tarpeeksi muutoksia, voi nähdä niillä jonkin yhteisen suunnan.

Loppukaneetti. Vaikka talous ei juurikaan kasva, emme elä nollakasvun aikaa. Otamme velkaa (kohdat 1 ja 2 yllä) ja pidämme kiinni työntekijöistä ja palkoista (kohta 3) kuin kyseessä olisi vain tilapäinen notkahdus. Jos todella eläisimme nollakasvun aikaa, ei kulutus kasvaisi, niin kuin se on nyt kasvanut. Lisäksi monet muutokset ympärillämme eivät suoraan näy bkt-luvuissa (kohta 6).

"Mutta nyt", saattaa joku lukija ottaa vakavan äänenpainon ja lausua kuin Jorma Ollila, "talouden kultakausi on ohi, kakkua ei riitä jaettavaksi entiseen tapaan". Kolme ajatusta:

• Tulojen ja menojen on tottakai oltava tasapainossa. Nyt olemme ottaneet velkaa siihen malliin, että kasvua tulee. Jos kasvua ei ole tulossa, siihen pitää sopeutua. Kuitenkin:
• Nollakasvu ei ole normaalia. Se on luonnotonta. On hienoa, että Suomi, puhumattakaan vaikkapa Kreikasta, selviytyy demokraattisena ja avoimena yhteiskuntana kituisista ajoista. Minua silti turhauttaa, kun kuulen sanottavan, että "Suomellahan menee ihan hyvin". No niinhän meillä menee ja kiitollisuus on hyvästä, mutta ei tämä ole mitään sellaista, mihin pitää tyytyä. Me pystymme parempaan.
• Tulevaisuus on edelleen paikka, jossa me asutamme muita planeettoja ja elämme ikuisesti.

Ehkä vielä muutama lause. Vaikka talous ei ole kasvanutkaan vuoden 2006 tasosta, talouskasvulla on merkitystä. Juurikin talouskasvun ansiosta elintaso on kasvanut näinä vuosina, sen ansiosta, että me olemme luottaneet ja muut ovat luotteneet siihen, että taloutemme kasvaa myös tulevaisuudesta. Toivottavasti olemme tuon luottamuksen arvoisia.

P.S. Eikä sitten unohdeta ilmastonmuutosta. Ja asteroideja.